Osaako miehenne keskustella henkevästi?

Mun tapaama yksilö osaa keskustella kaikesta maan ja taivaan välillä. Maailman ihanin mies. Oli sitten kyseessä feminismi, taiteet, kirjallisuus, politiikka jne. Seuraa aikaansa ja myös kunnioittaa mennyttä. On lukenut paljon, pystyy ulkomuistista repimään lainauksia klassikoista kuin merkittävimmistä biiseistä.

Mulla on edellisestä suhteesta lapsi, joka jo kerran siis menettänyt rakkaan ihmisen. Olisiko oikein, että mun halu saada syvällisiä keskusteluita rikkois taas lapsen? Olemme jo asuneet jonkin aikaa perheenä. Mies osaa kyllä jutella ihan hyvin tavallisista asioista eikä ole tyhmäkään (mua tyhmempi varmaan, mut niin on aina tainnut olla kaikki poikakaverini, kun oma nuppi on mitä on). Kaipaan kovasti vaan henkeviä keskusteluja absrakteista asioista, kuten ihmisen arvomaailmasta, maailmankaikkeudesta jne. Juttelu kyllä päivän politiikasta, rahoitusmaailmasta, kulttuuririennoista yms. onnistuu.

etsi se keskustelukumppani jostain muualta, voihan niitä ystäviä olla. Miehet ovat parempia keskustelijoita mielestäni. Sellainen vaihtoehtojengi on mielestäni kaikista eniten kunnostautunut tällä saralla. Eli etsi viherpiipertäjiä, aktivisteja ja sivareita tms.



Elämän suola kuitenkin keskustelut...

Kommunikaatio välillämme toimii hyvin ja samoin vaikeista asioista keskustelu. Toista ei vain voi pakottaa siihen, että jutellaan syvällisiä, jos toisesta ei yksinkertaisesti ole siihen. Sitäkin olen tässä miettinyt, että voiko kukaan koskaan täyttää toisen ihmisen kaikkia tarpeita. Se, että henkevä keskustelu puuttuu, ei olisi minua ehkä nuorempana niin paljon haitannut, mutta nyt haittaa, mutta voin tosiaan etsiä sitä ulkopuoleltakin. Minulla on onneksi monta monituista miespuolista ystävää, jotka osaavat tätä aukkoa hienosti täyttää.



Voi itkujen itku, että aina pitää olla joku puute toisessa ihmisessä, eikä kukaan ole täydellinen, virn. Ex ei ollut ikinä yhtään kiinnostunut seksistä ja se vei kyllä naiselta aika pahasti haluja ja jopa itsetuntoakin. Nykyisen kanssa taas sillä saralla ja kaikessa arkielämässä menee hyvin, mut nyt puutteet sitten jossain " ei niin konkreettisen" juttelussa.

Voin kylläitse puhua miehelleni mitä vaan, mutta eipä tuo itse kovin henkeväksi heittäydy. Keskustelen henkeviä työkavereiden kanssa. Ystävät ja siskot ovat myös hyvää keskustelu seuraa. Ex:n kanssa oli henkevämmät keskustelut, jopa rasittavuuteen asti.

Minä otan mieluummin unelmissa haihattelijan, joka elää todeksi omaa utopiaansa ja hoidan itse suuren osan käytännön asioista, mm. tienaan enimmän osan perheen elatuksesta. Vastalahjaksi saan miehen, joka haluaa keskustella tangon syvimmästä olemuksesta aamuyöllä tai pohtii etiikkaa aamupalapöydässä.

Mielenkiintoiset keskustelut ovat ihan yhtä tärkeitä kun yhteinen hassuttelukin meillä.