Miksi usein käy niin, että löydän jonkun kivan, vähän erilaisen vaate- tai hiustyylin, ja 1-2 vuoden päästä se onkin yhtäkkiä kuuminta muotia?
Tätä on tapahtunut useita kertoja. Ajattelen että onpa kiva ja valtavirrasta sopivasti poikkeava juttu. Ja eikun tadaa, parin vuoden kuluttua tyyli onkin joku ihme "must have", joka on kaikilla. Siinä vaiheessa kiinnostukseni kyseiseen tyyliin laimenee, koska en halua näyttää samalta kuin kaikki muut.
Onko muilla tällaista "ongelmaa"? :D
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vai olisiko niin, että vieläkin kaikki trendit tulevat Suomeen parin vuoden viiveellä? New Yorkissa tai Lontoossa olisit basic, mutta Suomessa erilainen edelläkävijä.
Muutapa huviksesi ulkomaille, ja katso miten homma edistyy. Veikkaan että tulee ihan uudet ongelmat tyylin suhteen.
Näinhän se menee, yleensä bongaan trendejä ulkomaisista medioista ensin, ja Suomessa näitä näkyy vasta parin kolmen vuoden kuluttua kun muu maailma on jo siirtynyt johonkin seuraavaan. Ehkä siitäkin tulee vähän fiilis että ollaan "takapajula".
Harhavaikutus. Vähän sama kuin ostaa uuden erimerkkisen auton ja äkkiä niitä tulee koko ajan vastaan.
hipsteri
Sillä ei ole merkitystä onko se muotia parin vuodn päästä, kunhan kuvittelet olevasi uniikki lumihiutale.
Uusi ajatus: tee kuten haluat äläkä mieti mitä muut ajattelevat
Minulla on sama ongelma. Aina kun löydän jotain hienoa niin parin vuoden päästä se on mainstreamia ja tietysti siitä pari vuotta niin se on jo tyylitöntä.
Muoti on yksi maailman turhinmista asioista.
Te olette muotimaailman ja vähän kaikenlaisten myyjien toiveihminen - mainoksille ja muille vaikututkselle, propagandalle ja piilovaikuttamiselle alttiita tyyppejä. Sellaiset aistivat herkästi signaaleita - aivan kuin alkoholistien lapset aistivat viidensadan metrin päässä iskän tai äiskän hahmosta, että onko humalassa ja mika on humalan aste, ja onko vielä iloista humalaa vai ahdistusta jne. Niin paljon oppii pienistä asioista.
Tämän vaikutuksille alttiuden voi kääntää kuluttamisesta ja trendien perässä hökeltämisestä positiiviseksi ominaisuudeksi vaikkapa alkamalla itse mainostajaksi tai tuotekehittelijäksi tai - ennen kaikkea - sisäänostajaksi vaatefirmoihin. Heillähän pitää olla ajatusta ja vihiä siitä, mitä kuhistaan alakulttuureissa, käsityöihmisten parissa, noukkia sieltä nopeasti signaaleja, mikä on seuraava trendi jne.
Siitä se nousisi se itsensä arvostaminenkin - sillä tuollainen 'mä siis niinku niin pidin tästä tyylistä jotain kolme vuotta sitten, mut nyt sitä näkee jokaisella, niin ei enää kiinnosta' -asenne kertoo kyllä liian huonosta itsetuntosta. Ihan noin riippuvainen ei saisi olla muista ihmisistä, se on hiukka luotaantyöntävää. Terve tyyppi pitää mistä pitää, eikä mieti että mitähän muut minusta ajattelevat, ja siitä terveestä itsetunnosta syntyy osaltaan henkilön karisma.
Ehkä! 1970-luvulla Viro oli suljettu yhteiskunta.
Kuitenkin joku siellä suunnitteli nuorille samanlaisen unisex-farkkupuvun, kuin oli muodissa muuallakin.