Miksi miehellä ei saisi olla yhtään omaa elämää?
Jos mies haluaa joskus lähteä esim omien kavereiden kanssa illanviettoon, niin jo siitä pitää aina numero nostaa. Vaikka asia olisi näennäisesti sovittu, niin viimeistään sinä päivänä kun mies on illanviettoon lähdössä, niin nainen alkaa voivottelemaan, että mitähän sitä tekisi kun ihan yksin tänne kotiin joutuu jäämään. Oikein rivien välistä ilkikurisesti hieman mököttäen korostetaan sitä, että; Hei, minä jään yksin, mutta joo, pidä sinä vaan toki hauskaa.
Minä olen aina antanut inisemättä toisen mennä, jos hänellä on ollut mahdollisuus nähdä omia ystäviään, mutta ei se näemmä sitten toisinpäin koskaan meinaa samalla kaavalla mennä. Toki parisuhteeseen pitää panostaa, mutta ei sen mielestäni mikään vankila kuulu olla. Miten naiset pystyy sinkkuaikana olemaan vaikka vuosiakin yksin, mutta parisuhteessa yksikin satunnainen ilta tuntuu sulalta mahdottomuudelta?
Kommentit (35)
Miksi te valitsette aina niitä ripustautujia puolisoiksenne? Omassa kaveripiirissäki lähes yksinomaan niitä ja itsenäiset on sinkkuina. Vai tuleeko niistä itsenäisistäkin parisuhteessa lapsia?
Tiedän mistä puhut, meillä on vaan toisin päin. Minä toivotan miehelle aina hauskaa iltaa lähtiessään ja todella tarkoitan sitä, kun taas itse saan hyvästellä hapannaaman kun itse lähden viihteelle. Eri asia jos nämä kaverien illanvietot menee aina kaiken muun edelle, mutta ei ainakaan meillä ole siitä kyse vaan ne illat on aika harvinaisia. Kaikilla pitäisi olla oikeus hyvillä mielellä tehdä myös niitä omia juttujaan, ketään ei voi omistaa :/
Miksi pitää jäädä yksin kotiin? Jos Suuomessa asuvat, on myös naisella ihan täydet oikeudet liikkua iltaelämässä ilman miespuolista saattajaa. Eikö naisella ole kavereita, joiden kanssa lähtisi viettämään "tyttöjen iltaa"? Jos miehen meno on sovittu jo päiviä tai viikkpoja etukäteen, olisi naisellakin ollut aikaa suunnitella itselleen meno samalle illalle (jos ei lapsia ole).
Kenestä sinä nyt oikein puhut? Etkö voisi ottaa tätä puheeksi suoraan kyseisen ihmisen kanssa?
Mikä on käytännössä "joskus"? Kerran illassa, viikossa, kuussa vai vuodessa? Jos toi eka niin saattaa olla että mullakin hiipisi herne nenuun. Jos tuo toka tai kolmas, ja perheessä on 2-3 vaippaikäistä niin ei onnistu todellakaan. Jos huolettavia ei ole niin antaa mennä vaan. Jos on perheellinen íhminen eiköhän se 5-6x vuodessa ole ihan OK?
En tiennyt mitä olisin sanonut, kun kaveri kertoi heillä kumppaninsa kanssa olevan sopimus 1 ilta/kuukaudessa käytettävissä omiin juttuihin.
Jos lapsia ja asutaan yhdessä, niin toki perhe pitää ottaa huomioon muttei silti pitäisi olla ylisidottu siihen perheeseen.
Se on parisuhteen idea, että kun se on niin sitten ollaan parina. Sama kuin lasten kanssa. Kun niitä on niin, niitä ei jätetä vahtimatta ja nautita elämästä 18 vuoteen. Jos et halua elää elävältä haudattuna, älä hanki kumpaakaan.
Itse olen kaksi vkl kuukaudesta aina pe-su kavereiden kanssa. Tuntuu että sekin on liikaa naiselleni.
Vierailija kirjoitti:
Se on parisuhteen idea, että kun se on niin sitten ollaan parina. Sama kuin lasten kanssa.
Eli 24/7/365 kaikki vapaa-aika pitää olla yhdessä? Omat harrastukset unohtaa, suoraan töistä kotiin?
Meillä miehen kanssa joka kuukausi yksi ”lapsivapaa” lauantai jonka lapset viettävät mummulassa.
Omia kavereita nähdään kerran kuussa ilman puolisoa.
Tää on ollu ihan sopiva määrä molempien mielestä, toki tässäkin poikkeuksia on mutta pääsääntöisesti on mennyt jo vuosia niin että kun lapset ovat mummulassa niin tehdään yhdessä jotain ja muina viikonloppuina sitten nähdään kavereita.
Kerran otin puheeksi että voisin lähteä Espanjaan käymään poikaporukalla. Vaimo siihen että olet sitten kunnolla? Olet sitten kunnolla? Suutuin ja sanoin että vai kunnolla, että kun sinä olet käynyt kavereidesi kanssa ulkomailla niin etpä ole ennen reissua antanut minulle lappusta missä "Minä L.K lupaan olla ulkomaanlomalla kunnolla". Hän sanoi että hänen reissut on eri asia:(
Vierailija kirjoitti:
Kerran otin puheeksi että voisin lähteä Espanjaan käymään poikaporukalla. Vaimo siihen että olet sitten kunnolla? Olet sitten kunnolla? Suutuin ja sanoin että vai kunnolla, että kun sinä olet käynyt kavereidesi kanssa ulkomailla niin etpä ole ennen reissua antanut minulle lappusta missä "Minä L.K lupaan olla ulkomaanlomalla kunnolla". Hän sanoi että hänen reissut on eri asia:(
Sait siis luvan mennä ja pilasit sen tappelemalla jälkikäteen. Way to go, et tainnut tuon jälkeen edes päästä espanjaan?
Vierailija kirjoitti:
Kerran otin puheeksi että voisin lähteä Espanjaan käymään poikaporukalla. Vaimo siihen että olet sitten kunnolla? Olet sitten kunnolla? Suutuin ja sanoin että vai kunnolla, että kun sinä olet käynyt kavereidesi kanssa ulkomailla niin etpä ole ennen reissua antanut minulle lappusta missä "Minä L.K lupaan olla ulkomaanlomalla kunnolla". Hän sanoi että hänen reissut on eri asia:(
Turhaan sinä vaimollesi siitä kiukkuat, että et tajunnut itse sanoa samoin, kun hän lähti. Jessus kun kaikki pitää tehdä teidän puolesta. Et osaa itse edes sanoa "ole kunnolla" vaan vaimon pitää sekin sanoa itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran otin puheeksi että voisin lähteä Espanjaan käymään poikaporukalla. Vaimo siihen että olet sitten kunnolla? Olet sitten kunnolla? Suutuin ja sanoin että vai kunnolla, että kun sinä olet käynyt kavereidesi kanssa ulkomailla niin etpä ole ennen reissua antanut minulle lappusta missä "Minä L.K lupaan olla ulkomaanlomalla kunnolla". Hän sanoi että hänen reissut on eri asia:(
Turhaan sinä vaimollesi siitä kiukkuat, että et tajunnut itse sanoa samoin, kun hän lähti. Jessus kun kaikki pitää tehdä teidän puolesta. Et osaa itse edes sanoa "ole kunnolla" vaan vaimon pitää sekin sanoa itselleen.
Samat säännöt pitää koskea kaikkia. Jos minä vaadin puolisoa olemaan kunnolla, niin toki annan omista reissuistani ensin kirjallisen vakuutuksen, että olen reissussa kunnolla.
No mun puolesta ainakin saa mennä, en kestäisi kattella koko ajan toisen naamaa, jos yhdessä asuisi. Tosin olen erillään asumisen ystävä. Enkä valittaisi toisen menoista. Tietysti jos lapsia olis, ei voi mennä niin vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran otin puheeksi että voisin lähteä Espanjaan käymään poikaporukalla. Vaimo siihen että olet sitten kunnolla? Olet sitten kunnolla? Suutuin ja sanoin että vai kunnolla, että kun sinä olet käynyt kavereidesi kanssa ulkomailla niin etpä ole ennen reissua antanut minulle lappusta missä "Minä L.K lupaan olla ulkomaanlomalla kunnolla". Hän sanoi että hänen reissut on eri asia:(
Sait siis luvan mennä ja pilasit sen tappelemalla jälkikäteen. Way to go, et tainnut tuon jälkeen edes päästä espanjaan?
Voi Jeesus nyt oikeesti. "Sait luvan mennä". Jos aikuinen mies haluaa lähteä Espanjaan niin ei siihen mitään lupaa tarvita. Tietysti jos on lapsia niin tilanne on eri.
Tää on ihan perus. Kyselet kuukauden päivät että haluisko tehdä sitä tai tätä tai mennä sinne tai tänne niin ei jaksa ja joskus toiste, jos vaan kattelis kotona jonku leffan.
Auta armias ku lähet kalareissulle ja oot yhen yön poissa joka tietynki sopii kysyttäessä mutta sitte alkaa tulla viestiä ku oot kalassa että "miks et munkaa tee koskaan mitään vaan kaverit menee kaiken edelle ja voisit mutki viedä kalaan jne jne". Mukava sitte palata kotiin ku tietää että on riita valmis ja kalareissullaki vaan vi.utti.
Niijoo ja oon kyllä kalaanki kerran vieny ja sillon tuli huokailun mailmanennätys.
Eli pitäisi istua kotona tekemättä mitään.
Eikä tää päde vaan yhteen vaan kahteen naiseen joiden kanssa olen tehny sen virheen että ollaan asuttu saman katon alla.
Onneks oon sinkku.
Ei oo löytyny vieläkään ajatustenluku kurssia mistään joten sinkkuna pysynki
En ole kyllä koskaan kysynyt lupaa lähteä illanviettoon. Täysin ilmoitusluonteinen asia. Ei parisuhde kanssani anna kellekään mitään oikeutta määrätä asioistani.
Saa toki olla. Mielellään päästäisin miehen esim. poikien viikonloppua viettämään, mutta en juhannuksena. Juhlapyhät haluan viettää yhdessä. Tavallisena viikonloppuna nauttisin yksin olosta. Ainakin satunnaisesti. Jos taas olisi sellainen mies, jolla menojalkaa vipattaisi yhtenään, niin toteaisin, että on niin erilaiset elämänarvot, että parempi lähteä eri teille.