Olen pettynyt lapsen syntymättömän lapseni sukupuoleen.

Kun saat oman vaavin syliin, huomaat, että sehän oli juuri se, ketä pitikin! Tottakai vatsassa kasvavasta elämästä luo itselleen jonkinlaisen " unelman" , ja annetaanhan vaaville useimmiten odotusajan " nimikin" , ja vaikka sukupuoli olisikin eri, kuin ennustukset ja omat tunteet ovat kertoneet, niin aivan satavarmasti vauvavasi " tavattuasi" tiedät, että niin pitikin olla!

Kaikkea hyvää ja iso hali!

että kun lapsi syntyy ja " tutustutte" toisiinne, huomaat hänen olevan juuri se lapsi, joka hänen pitikin olla. Sukupuoli on aivan samantekevää :)

Koska ovat itse ollet pikkupoikia ja osaavat touhuta niiden kanssa. Turvallisempi ajatus lapsesta kun se on omaa sukupuolta. Sama naisilla, naiset usein toivovat tyttöä koska tykkäävät ostaa mekkoja ja letittää hiuksia. Ihan normaalia sun tuntemukset ovat. Minulla on tyttö ja nyt myös pieni poika. Olin myös pettynyt kun kuulin et odotan poikaa. Kun poika sitten syntyi valloitti hän minut ihan hetkessä. Enään en voisi kuvitellakaan elämää ilman pientä poikaani. En ikinä ymmärtänyt kun ihmiset sanoi että on kiva kun on kumpaakin suokupuolta mutta nyt tiedän että asia on just näin. Olen todella onnellinen molemmista lapsistani. Kaikki tuntemukset kuuluu raskauteenja varsinkin ensimmäisen odotukseen. Onnea sinulle AP, älä stressaa kaikki menee hyvin

Poika tulee ja tyttöä toivoin. Mutta varmaan menee ohi pettymys kun aikaa kuluu. Tai ainakin kun saa vauvan syliin:)

Ap.

ps. Miten muuten teillä jotka ois toivunut poikaa ja tyttö on tulossa?

Oliko helppoa niellä pettymys?

pojan myös myöhemmin saimme mutta olin itse raskausaikana varsin kauhuissani molempien vahvasta toiveesta. uskon että tyttö olisi ollut aivan yhtä rakas mutta pointti tässä jutussa oli se että tunteita ja toiveita ei voi järjellä ohjata.



toisesta lapsen oletimme olevan poika vahvasta sukutaustasta johtuen. Toisin kävi ja kun saimme tytön syliimme molemmat olimme onnesta mykkiä. kai meistä molemmat oletti tulevaksi poikaa mutta ehkä? toivoi tyttöä.



Tsemppiä vauvan odotukseen ja usko pois kyllä se iloksi muuttuu! Meillä on nyt poika ja tyttö ja tunnen pojan itselleni kuitenkin läheisemmäksi tietyissä asioissa kun tytön. Meillä tuntuu olevan isin tyttö ja äidin poika ;-))))))



Miehellä voit ihan oikeasti " tunnustaa" olettaneesi että tyttö tulee, kyllä aikuisen miehen se pitää ymmärtää.

että tuleekin poika.

Mies varmaan tykkää mutta minä en, ainakaan heti.

oon jo ostanut sinisiä vaatteita ja huone maalattu vaalenpunaseksi.

Kiva siinä sitten pojan olla ja tytön vaattet päällä.

Ap.

Käy ottamassa lääkkeesi ja viilentävä kylpy.

Mentiin molemmat miehen kans ihan hiljaisiksi ja kai mä olin jonkun aikaa pettynyt, mutta sitten taas ajatukset alkoi laukkaamaan poikavauvassa ja kun se oli syntynyt en olis vaihtanut mihinkään tyttöön.

onneen ja rakkauteen.

tyttö sitten tuli ja alku hämmennyksen jälkeen oli oikein tyytyväinen sillä olisi jossain vaiheessa kuitenkin halunnut myös tytön ja nyt se sitten oli jo " hankittuna" . Ajattelin että ei ole enää sukupuolella väliä mutta poika olisi kiva. Kun aloin odottaa toista olinkin sitten ihan varma että toinen tyttö tulee ja olin asennoitunut ihan siihen että on tyttö. kun sain ultrassa tietää että onkin poika olin hetken pettynyt mutta sitten pian iloitsin että saan pienen pojan kun tyttö jo oli. Kolmatta kun odotin niin ajattelin että pieni tyttö olisi vielä kiva saada mutta sainkin tietää heti alussa että poika tulee ja loppujen lopuksi se olikin ihan hyvä juttu.



Pikkusiskoni odotti toista lastaan samaan aikaan kun minä kolmatta ja vitsailin hänelle että teette tekin nyt pojan. Heillä esikoinen tyttö ja meillä nuorimpien lasten ikäero oli tulossa vain pari kuukautta joten sanoin että on kiva jos saavat pojan niin on leikkikaverit serkuksissa. Siskoni lähes suuttui ja sanoi että ei saa manata sillä hän ei tahdo missään nimessä poikaa vaan tyttö sen on oltava ja jos poika tulee niin hän antaa sen minulle. Minä kun olin oman poikani lumoissa tässä vaiheessa täysin. No pojan sisko sai ja ihan ensin oli tosi pettynyt mutta parissa päivässä mieli muuttui ja nyt kun potsu on jo vuoden vanha on se oikea äitinpoika ja jopa esikoistytärtä läheisempi äidilleen. Tiedä sitten vaikuttiko asiaan se että siskolla on aivan isänsä näköinen tytär ja poika taas on aivan äitinsä näköinen.



Ei minusta siinä ole mitään pahaa jos on pettynyt ja sen myöntää kun saa tietää vauvan sukupuolen jos on toivonutkin toista. Hyvähän se on myöntää niin sitten voi unohtaa sen mitä toivoi ja alkaa luoda haaveita ja ajatuksia siitä minkä on saamassa.

Mieheni on 3 veljeksen sarjasta ja äitinsä jaksaa aina huokailla, että kun tästä minun miehestäni " piti tyttö tulla" . Viimeeksi naapurin eukkokin puhui, miten kovasti anoppi sitä tyttöä odotti. Jotenkin mieheni on vanhemmilleen etäinen ja päinvastoin - mahtaako tuo olla syynä?



Mieheni on 41v. ja ei todellakaan ole mukavaa, olla " se epäonnistunut" vaikkei itse asialle mitään voinutkaan tehdä.



Jos ette ole tyytyväisiä lapsenne sukupuoleen, olkaa ainakin sen verran kypsiä aikuisia, että pidätte mölyt mahassanne.

että pettynyt olin kun kuulin että odotin poikaa!

isä voi ainakin pettyä ja ties mitä tapahtuu..

Onhan sinulla aikaa totutella ajatukseen,olisit iloinen jos on terve lapsi tulossa.

t.kohta viiden tytön äit (ja tyytyväinen lastemme sukupuoleen)

En ole missään vaiheessa kertonut kumpi on tulossa. Enkä tosiaan aio koskaan puhua lapselleni että olisin halunnut hänen olevan eri sukupuolta.



ap

ja ap, kirjoitat täysin, kuten itse tunsin vastaavassa tilanteessa. Olin toivonut kovasti tyttöä ja poikahan se oli. Minulla meni muutama viikko raskaudesta " piloille" sen takia. En ollutkaan enää niin innostunut ja onnellinen.



Tunsin sinun lailla hirveää häpeää asiasta enkä uskaltanut sanoa mitään reaktiostani miehelleni. Mutta kerroin asiasta raskaana olevalle ystävälleni, joka myös odotti esikoistaan. Ja kas kummaa, hänellä oli ollut aivan sama reaktio eikä hänkään ollut uskaltanut puhua asiasta kenellekään.



Nyt meillä on molemmilla poikalapset. Ja molemmat olemme lapsistamme haltioissamme ja nykyisin ajattelen, että toisen lapsen kanssa ei olisi väliä, kumpaa sukupuolta hän olisi, sillä poikakin on aivan ihana.



Itselläni oli poikiin liittyviä ennakkoluuloja. En oikein ollut pitänyt kenestäkään poikalapsesta ennen omaani. Se ehkä vaikutti pettymiseeni. Ja tietysti tyttöön oli odotuksia, että hänen kanssaan voisi tehdä kaikenlaista mukavaa tyttöhömppää.



Uskon vakaasti, että oma lapsesi tulee tuntumaan mitä parhaimmalta, kun hän syntyy. Tiedän kokemuksesta, että sinun reaktiosi on ihan terve eikä kerro mitään siitä, että olisit jotenkin epäkypsä. Enemmin sanoisin, että olet vain rehellinen ja kykenevä erittelemään tunteitasi toisin kuin valtaosa ainakin alkupään vastaajista, jotka sinut heti teilasivat.



Meri-Kaisla

nainen ei olisi toivonut tyttöä ja mies poikaa.



Kummallekin sukupuolelle oma sukupuoli tuntuu tutulta ja siksi se on luontevaa ajatella, että eka lapsi on samaa kuin itse.

Kun odotin ekaa, toivoin ihan hirveästi tyttöä, mutten uskaltanut edes ajatella, et tytön saisin, etten pettyisi. No, kävimme ultrassa varta vasten katsomassa ja ilo oli suuri, kun kuulin, että tyttö oli tulossa!



Poikakin on varmaan ihana, mutta toivottavasti tekin vielä saatte sen tytön!!

niin pikkuhiljaa aloin itsekin uskoa että poika sieltä tulee. Kun sitten vauva oli syntynyt, en edes katsonut kumpi se on, vaan otin sen syliini, koska oletin sen olevan poika. Jonkin ajan kuluttua kätilö kysyy, että oletteko katsoneet kumpi tuli, yllätys oli valtava kun sukupuoleksi paljastuikin tyttö. Olin aivan haltioissani, samoin mieheni, joka paljasti vasta sitten että oli toivonut koko ajan tyttöä myös mutta ei uskaltanut sanoa mitään.