Onko teillä niin, että anoppi ostaa lapselle vaatteita ja suuttuu, jos niitä ei halua ottaa vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Äitini soitti kolmisen viikkoa sitten (70-v.). Kertoi ostaneensa ihanat housut, mutta kotona totesi, että ne on liian pienet.

Kuningasidean oli saanut eli tarjosi "kalliita, muodikkaita" housuja meidän teinille 16-v. Sanoin, että taitaa olla erilainen maku. No eiii, kun minä en ymmärrä muodista mitään, tyttö varmasti tykkäisi housuista.

Äitini käyttää kokoa 44 ja tyttöni 34-36. Sanoin, että jos ne pökät on reikäfarkut ja sopii hoikalle, niin siitä vaan tuo tarjolle.. mykkäkoulu tästä taas syntyi, puhelin korvaan ja ei oo mitään kuulunut sittemmin.

Ja seuraavan kerran kun olemme keskusteluyhteydessä, saan kuulla kuinka kiittämätön ja hävytön olen 😁

Mun mummu oli just tämmöinen. Ei ikinä voinut sovittaa vaatteita kaupassa (paitsi takkia), osti harvoin uutta ja usein tuli huteja. Jostain syystä tarjosi näitä ei-sopivia mulle, vaikka niitä omia tyttäriä ja muitakin lapsenlapsia oli. Ei voinut edes väittää, että olisin ollut eniten sanan kokoinen kuin mummu, olin melkein 20 cm pidempi. Äiti pakotti aina ottamaan nämä tyrkytetyt vaatteet, mutta eipä niitä kukaan ikinä käyttänyt. Jollain aikavälillä menivät kirppikselle.

Ex-anoppi tyrkytti lapselle omien lastensa kulahtaneita vanhoja vaatteita 70-luvun värimaailmalla. Vaatteet oli tietenkin pesty jollain halpapesuaineella, joka löyhkäsi kuvottavalle. Sitten lapsenlapsi eli minun lapseni piti kuvata samoissa vaatteissa kuin ”isi” aikanaan ja verrata joka ikistä asiaa ”isiin”. Sama ilme kuin isillä vuonna miekka ja kivi. Ja ex-appi vielä lisäsi pökköä pesään: ”Tässä samassa asennossa ja tällä samalla tuolilla isistä on kuva nämä samat vaatteet päällä”.

Ex-anoppi loukkaantui siitä, jos ostin lapselle itse vaatteita. Veti herneen nenään että ”tietenkään nämä eivät kelpaa kun eivät ole luomua!”

No, tämä vaatekuvio oli vain jäävuoren huippu. Isompiakin ongelmia oli, mm.haukkumakirjeet, jatkuva puhelinhäirintä ja sekaantuminen joka asiaan.

Mun anopin periaate oli, että lastenvaatteiden pitää olla rumia. Rumassa ei haittaa tahrat ja reiät, rumassa vaatteessa saa leikkiä ja rymytä vapaasti, ruman vaatteen voi leikata rätiksi kun menee pieneksi. Mun mielestä näteissä vaatteissa pystyi tekemään tuota kaikkea samaa. Tahrat lähti pesemällä ja tilanteen mukaan reiät paikattiin. Hyvät nätit pieneksi menneet vaatteet laitoin kiertoon, en leikellyt räteiksi.

Niinhän meille sitten tuli harvaseviikko joku pussukka kirpparilta haalittuja nuhjuisia, vähän rikkinäisiä ja pilalle pestyjä vaatteita, kun minä ostin liian hienoja. (Ostin muuten myös suurimman osan kirppareilta.) Ne mun ostamat vaatteet oli ihan tuikitavallisia, arkisia trikoisia vaatteita, joissa oli hyvä olla ja touhuta, mutta kun ne oli ehjiä, siistejä ja nättejä, niin niitä olisi pitänyt hautoa kaapissa johonkin mystiseen parempaan käyttöön ja käyttää niitä anopin tuomia nukkavieruja rönttösiä.

Joka ikinen kerta sanoin, että meillä on kyllä nyt tarpeeksi vaatteita ja ei tarvita yhtään lisää (sain myös veljeni perheestä pieneksi menneitä vaatteita jemmaan). Kerroin myös monesti, että meillä olisi nyt todellinen tarve esim. sukkahousuista/ alushousuista/ topparukkasista tms ja kerroin myös koon, että jos jotain haluaa ostaa. Mutta ei, taas tuli kirpparilta nuhjuinen fleece, jossa vielä vähän vetoketjukin oikkuilee, seitsemäs samaa kokoa...

Kyllä on tuonut kirpparivaatteita kassikaupalla. Kamalia, vääränkokoisia. Hänellä menee rahaa ja vaivaa ihan hukkaan tuossa. Meille vaivaa raahata ne takaisin kierrätykseen. Kyselee perään. Veisi muualle. Pelkkää pahaa mieltä kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Mun anopin periaate oli, että lastenvaatteiden pitää olla rumia. Rumassa ei haittaa tahrat ja reiät, rumassa vaatteessa saa leikkiä ja rymytä vapaasti, ruman vaatteen voi leikata rätiksi kun menee pieneksi. Mun mielestä näteissä vaatteissa pystyi tekemään tuota kaikkea samaa. Tahrat lähti pesemällä ja tilanteen mukaan reiät paikattiin. Hyvät nätit pieneksi menneet vaatteet laitoin kiertoon, en leikellyt räteiksi.

Niinhän meille sitten tuli harvaseviikko joku pussukka kirpparilta haalittuja nuhjuisia, vähän rikkinäisiä ja pilalle pestyjä vaatteita, kun minä ostin liian hienoja. (Ostin muuten myös suurimman osan kirppareilta.) Ne mun ostamat vaatteet oli ihan tuikitavallisia, arkisia trikoisia vaatteita, joissa oli hyvä olla ja touhuta, mutta kun ne oli ehjiä, siistejä ja nättejä, niin niitä olisi pitänyt hautoa kaapissa johonkin mystiseen parempaan käyttöön ja käyttää niitä anopin tuomia nukkavieruja rönttösiä.

Joka ikinen kerta sanoin, että meillä on kyllä nyt tarpeeksi vaatteita ja ei tarvita yhtään lisää (sain myös veljeni perheestä pieneksi menneitä vaatteita jemmaan). Kerroin myös monesti, että meillä olisi nyt todellinen tarve esim. sukkahousuista/ alushousuista/ topparukkasista tms ja kerroin myös koon, että jos jotain haluaa ostaa. Mutta ei, taas tuli kirpparilta nuhjuinen fleece, jossa vielä vähän vetoketjukin oikkuilee, seitsemäs samaa kokoa...

Mun anoppi on kateellinen mun äidille kaikesta. Jos mun äiti ostaa lapselle kirjan, anoppi tuo kaksi. Äitini osti villahaalarin talveksi lapselle, anoppi toi myös, samaa kokoa. Ihan järjetöntä. Anoppi osoittaa äänekkäästi mieltää , kun käytössä on se ”väärän” mummun eikä anopin ostama vaate. Ja tämä samainen anoppi ihmettelee, miksi hänelle ei kerrota mitään, ja muutenkin ollaan niin vähän tekemisissä kuin mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Etkö osaa kertoa anopille oikeaa kokoa vai mikä on ongelma? Ja jos anoppi haluaa ostaa vaatteita, niin varmaan hänelle voi myös ystävällisesti vinkata millaisille vaatteille olisi tarvetta? Vai kuulutko kenties näihin joille kelpaa vaan tyyliin Gucci ja Burberry..

Meillä miehen äiti ostaa jatkuvasti väärän kokoisia vaatteita. Esim. jos on ollut kysyttäessä koko 74, niin ostaa kolmen kuukauden kuluttua samaa kokoa, vaikka varmasti vauva on kasvanut. MUTTA en ymmärrä, miksi toista pitäisi loukata ja sanoa, ettei tule käyttöön. Olen hyväksynyt asian olevan näin ja vien suoraan keräyslaatikkoon.

Otan vastaan kaiken tavaran, kiitän ja vie Uffille, jos en tykkää. 

Meillä lapsi käy mummolla hoidossa kerran viikossa neljä tuntia ja olen tästä kiitollinen. Lapsi tuo joka kerta mukanaan pussillisen yllätyksiä. Monesti ihan järkeviä juttuja, palapeliä, pehmoja, jotain elektroniikkaa. Jokainen voi laskea millainen määrä kertyy vuodessa kun tavaraa tulee viikottain. Lapsella on yksi korkea 60 cm syvä kaappi leluille ja kun sinne ei mahdu mitään, sisältö viedään kierrätykseen. Tässä ei ole mitään järkeä, mutta en ole puuttunut mummon osteluun. Pieni hinta se on lastenhoidosta.

Meillä anoppi ei ole koskaan ostanut lapsille yhtään vaatetta.

Meillä on tämä villasukkien ja lapasten ostaminen..

Noita on kaapit täynnä ja lisää tulee. Helsingissä ei ollut viime talvena lunta, joten tarvetta sukille ei ollut kertaakaan. Myös lapaset on kurakelillä tosi epäkäytännölliset. Sitten tongitaan kaappeja ja ollaan loukkaantuneita kun näitäkään ei selvästi ole pidetty kertaakaan..

Minä lähden siitä että lapaet on niitä holhottavia, ei mummot.

Jos toimii hölmösti toisen kodissa, siitä voi vallan hyvin antaa palautetta. Aikuisen ihmisen pitää kestää se.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tämä villasukkien ja lapasten ostaminen..

Noita on kaapit täynnä ja lisää tulee. Helsingissä ei ollut viime talvena lunta, joten tarvetta sukille ei ollut kertaakaan. Myös lapaset on kurakelillä tosi epäkäytännölliset. Sitten tongitaan kaappeja ja ollaan loukkaantuneita kun näitäkään ei selvästi ole pidetty kertaakaan..

Sama. Ei nykylapset käytä villalapasia tai -sukkia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä anoppi ei ole koskaan ostanut lapsille yhtään vaatetta.

Tämä olisi parempi vaihtoehto kuin tauoton virta epäsopivaa, rikkinäistä vastetta.