Onko teillä niin, että anoppi ostaa lapselle vaatteita ja suuttuu, jos niitä ei halua ottaa vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan vastaan ja laitan uffille, jos ei sovi. Mielestäni todella epäkohteliasta käytöstä olla ottamatta lahjaa vastaan. En kehtaisi ikimaailmassa sanoa, etten ota. 

Jos ollaan vuosikaudet sanottu, ettei haluta vaatteita häneltä ja vaatteet ovat jatkuvasti liian pieniä jo valmiiksi?

Taas tällainen jolle ei kelpaa mikään vastaus. ÄLÄ jankkaa. eri

Meidän kohdalla ei ole pelkästään vaatteet vaan muutkin jutut. Ostelee kaikkea vaikka olemme sanoneet että ei kiitos tarvitse. Ei pelkästään tuosta syystä vain siksi että anopilla on niukasti rahaa kuitenkin joa valittaa usein, että taas on niukkaa (eronnut ja asuu yksin). Välillä meinaa lainata mieheltäni eli pojaltaan rahaa. Loukkaantunut vaikka olemme kertoneet, että eivät nyt lapsenlapset pidä häntä huonona mummona jos ei aina osta mitään. Lapsilla sitä paitsi on tavaraa liikaakin.. (paljon sukulaisia, kuten tätejä plus minun vanhempani). Pitää kai siitä antamisen ilosta liikaa vaikka mielestäni voisi yrittää miettiä, että iloa tulisi paremmin jos yrittäisi käyttää rahansa oikeisiin asioihin... Nauttisi lapsieni seurastakin varmasti enemmän jos ei olisi rahahuolia.

Hep! Täällä yksi. Onneksi on välit mennyt anoppiin lähes täysin, niin ei tule jatkuvasti vaatteita ja muuta roinaa kassikaupalla meille. Lopulta sitä kamaa oli oikeasti niin paljon, että keräsin ne kahteen ikea-kassiin ja käskin viemään pois. Ei rajoittunut vaatteisiin tai vauvan/lasten tavaroihin, vaan oli myös sisustus-juttuja jne. Olen tänne ennenkin avautunut näistä anopin tuomista ruskeista taidelasikauhistuksista, joita _VIHAAN_. Emme ole köyhiä tai muutenkaan tavaran puutteessa.

Mutta juurikin tämä, että vaatteet ovat jo saadessa numeron tai pari liian pienet, kun "kun tuo pienempi oli niin paljon söpömpi". Joo, onhan se, mutta ei se 74 kokoinen body mene 92 kokoa käyttävälle, vaikka kuinka söpö on. Vaihtoehtoisesti toi sitten parin kuukauden ikäiselle "varkut", eli kokoa 110 olevat farkkushortsit. Näössä ei pitäisi olla mitään vikaa, kun jokaisen pölypalleron kyllä meiltä bongaa, mutta kokolappua housuista ei? Lisäksi osteli näitä "pikkuisäntä", "komiaa sukua" ja "mummun kulta" teksteillä varustettuja paitoja. Joo, en ole tuollaisia laittamassa lapseni päälle. Nykyään ei lapset itse suostu tuollaisia laittamaan päälleen.

Asuu tuo kamala nainen naapurissa, ja kävi aiemmin ihan joka päivä (pahimpina kolme) kertaa tarkistamassa, että varmasti on käytössä hänen mahtavat löytönsä. Ja näitä löytöjä oli oikeasti niin paljon, että jos niitä olisin käyttänyt, niin en olisi ikinä saanut pukea vauvojani muihin kuin anopin antamiin rytkyihin. Osa näistä mahtavuuksista oli jo valmiiksi tahraisia tai rikkinäisiä kirppislöytöjä, mutta kun on niiiiin komia, että äkkiäkös sen miniä korjaa. Mitään muuta tekemistä ei kahden vaippaikäisen äidillä olekaan, kun saa molemmat penskat nukkumaan samaan aikaan....

Kun anoppi on käymässä, niin lapset eivät ikinä saisi leikkiä kuin anopin tuomilla leluilla. Lelut ovat aina olleet mahdollisimman isoja ja äänekkäitä ja mieluusti maaseutu-aiheisia. Lapseni ovat kiinnostuneita enemmän lentokoneista ja dinosauruksista, mutta kyllähän se traktori on maailman paras asia, vaikka niitä on tyhjän panttina jo 10. Kerran sai ihan hirveän hepulin, kun lapsi hyvin jyrkästi kieltäytyi leikkimästä jollain mummun tuomalla lelulla. Anoppi alkoi sitä lasta syyllistää, kun mummulle tulee paha mieli, kun lapsi leikkii väärällä lelulla. Harvoja kertoja, kun mieheni on äidilleen sanonut vastaan, mutta tällä kertaa puuttui ja sanoi että Kallella on nyt formula-leikki kesken, eikä sinne tarvita puimuria.

En vaadi Guccia tai muutakaan tiettyä merkkiä. Vaadin, että vaate on hyvälaatuinen, oikeaa kokoa, helppo pestä ja miellyttää silmää. Aiemmin omaa silmää, nykyään lapset kyllä osaavat jo kertoa, että paidassa pitää olla Minecraftia tai Pokemonia. Ostan heille näitä, koska he niitä vaatteita käyttävät, enkä jaksa tapella mistään "mummun mussukka" -paidan pitämisestä. Leluista toivon, että ovat laadukkaita ja lapsen ikään ja kehitystasoon sopivia (eli ei näppärälle 2-vuotiaalle 100 palan palapeliä) sekä lapselle mieluisia. Joo, onhan noita lego-paketteja jo sata, mutta kun niillä leikitään ja niistä kovasti tykätään....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan vastaan ja laitan uffille, jos ei sovi. Mielestäni todella epäkohteliasta käytöstä olla ottamatta lahjaa vastaan. En kehtaisi ikimaailmassa sanoa, etten ota. 

Eikö sitä voi vaihtaa sopivampaan kokoon? Meillä anoppi on shoppailuhullu ja ostaa tosi paljon vaatteita miehen siskon lapsille ja lisäksi kaikenlaista myös miehelleni ja minulle (ei lapsia) sekä kälylle miehineen. No minulle ostaa enimmäkseen laukkuja, joista kyllä pidän todella paljon. Mutta aina vaihdettu toiseen tuotteeseen, jos ei ole miellyttänyt. Anoppi on aina sanonut, että ilman muuta voi vaihtaa, jos ei ole sopiva tuote. 

Ollaan sanottu ettei tarvitse ostaa, mutta mitäpä sitä lahjasta kieltäytymään, kun hän nyt tykkää ostella ja sanoo tulit mieleen tästä laukusta, joten oli ihan pakko ostaa. 

Anopilla joku shoppailuongelma, kun noin tekee?

Minulle kyllä kelpasi kaikki mitä anoppi toi, ostettuja tai itsetehtyjä. Hyvä apu ne oli, kun rahaa oli surkean vähän.

Nyt olen itse se anoppi tai joku mummopuolikas. Matkustan paljon ja tuon esim. Lontoosta vaatteita omille lapsen lapsilleni ja miehen lapsenlapsille. Olen huomannut jännän ilmiön. Ne ihan samat vaatteet, jotka tuon miehen lapsen lapsille kelpaa hyvin ja miehen minät pitävät niistä kovasti. Kehuvat kuinka osaan tuoda oikeaa tyyliä ja väriä. Näillä on varaa ostaa vaatteet lapsilleen ihan varmasti itsekin, mutta tykkäävät kun saa sellaisia, joita ei saa Helsingin kaupoista. No se oma miniäni ei tykkää. Vähävarainen ja asuu itärajalla.

Suorastaan naurattaa kun samanlaisesta setistä (esim. Pitkähihainen trikoopaita ja legginssit) saa Helsingissä kiitokset, mutta siellä toisessa paikassa nokan nyrpistelyt. Minä en muuten tuo mitään jäykkiä suoria housuja tai rimpsumekkoja, vaan arkivaatetta). Tietysti tämä on johtanut siihen että toiset saa niitä tuliaisia /lahjoja, toiset ei. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Et voi muuttaa anoppia. Kiitä vaatteista ja liian pienet laitat kiertoon. That’s it.

Entäs kun anoppi kyselee seuraavalla kerralla, miksei ole antamansa vaatteet päällä ja kaivelee kaapit, että onko edes tallella. Sanopa sellaiselle, että laitettiin kiertoon. Kilahtaa varmasti. On siis aivan sama, kilahtaako jo tarjoamisvaiheessa, kun kieltäydytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan vastaan ja laitan uffille, jos ei sovi. Mielestäni todella epäkohteliasta käytöstä olla ottamatta lahjaa vastaan. En kehtaisi ikimaailmassa sanoa, etten ota. 

Jos ollaan vuosikaudet sanottu, ettei haluta vaatteita häneltä ja vaatteet ovat jatkuvasti liian pieniä jo valmiiksi?

Oliko se Einstein joka totesi, että vain idiootti odottaa eri tulosta samasta toiminnasta? Jos on santóttu, eikä auta, koitappa jotain muuta keinoa seuraavaksi, vaikka anoppi paikanpäälle katsomaan, että liian pieni oli, rikki meni, roskiin joutui heittämään. Jos ei sekään auta, sitten vaan otat ne vastaan ja vippaat UFFiin seuraavan kerran kun siitä ohi menet. Ja nalkutuksen ohjaat miehesi (anopin pojan) tykö.

Vierailija kirjoitti:

Otan vastaan ja laitan uffille, jos ei sovi. Mielestäni todella epäkohteliasta käytöstä olla ottamatta lahjaa vastaan. En kehtaisi ikimaailmassa sanoa, etten ota. 

Mun koti ei ole mikään kierrätystavaroiden välivarasto. Meillä tuo anoppi oli muutenkin täysin rajaton, ja toi ihan hurjia määriä tavaraa meille. Satunnaisesti tuotu paita tai lelu ei haittaa, mutta kun sitä tavaraa kirjaimellisesti rahdataan kassikaupalla, niin kyllä sitä oppii sanomaan, että sori, et tuo tänne enää yhtään mitään. Me (minä & mies) sanottiin anopille, että jouluna ja syntymäpäivänä saa lahjoa, muuten ei.

Oma anoppini toi Virosta 3v pojalleni paidan jossa luku ”senttikin lähemmäs niin läsähtää”.

Ei käytetty kertaakaan. Naureskeli vielä miehensä kanssa räkäisesti, että eikö oo hauska paita. Voi helvetti mikä juntti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et voi muuttaa anoppia. Kiitä vaatteista ja liian pienet laitat kiertoon. That’s it.

Entäs kun anoppi kyselee seuraavalla kerralla, miksei ole antamansa vaatteet päällä ja kaivelee kaapit, että onko edes tallella. Sanopa sellaiselle, että laitettiin kiertoon. Kilahtaa varmasti. On siis aivan sama, kilahtaako jo tarjoamisvaiheessa, kun kieltäydytään.

Mun lapsi sai lahjaksi yhden lelun ollessaan pieni, ja lelu oli sopivampi vähän isommalle lapselle (ei annettu ollenkaan leikkeihin kun oli paljon pieniä irtoavia osia). Anoppi tuli sitten jossain vaiheessa hakemaan tätä lelua meiltä, kun antaakin sen jollekin muulle, jolle kyseinen lelu "kelpaa". Olin siinä huuli pyöreänä, ja sitten tyrkkäsin lelun anopille. Sama juttu oli yhden ruman peiton kanssa, minkä anoppi oli raahannut meille Tallinnasta, lahjaksi. Sekin olisi löytänyt paremman kodin, ja mut haukuttiin maan rakoon, kun olin myynyt meille tarpeettoman tavaran kirppiksellä. Mä olen aina luullut, että jos saa jotan lahjaksi, niin se on sitten sen lahjan saajan omaisuutta. Tämä ei päde mun anopin kanssa :D

Kiitä vaatteista ja pidä hetki kaapissa. Lopulta laitat kierrätykseen. Helpommalla pääset näin ja anoppikin pysyy tyytyväisenä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitä vaatteista ja pidä hetki kaapissa. Lopulta laitat kierrätykseen. Helpommalla pääset näin ja anoppikin pysyy tyytyväisenä.

Miksi ihmeessä mun pitäisi antaa kenenkään tuoda mun kotiin kasoittain tavaraa, jota kukaan ei meillä tarvitse? Jos tuollaisen anopin haluaa pitää tyytyväisenä, niin siinäpä ottaa tavaraa vastaan vuodesta toiseen. Jos anopilla/äidillä on noin kauhea tarve ostaa esim. lasten vaatteita, niin ne voi sitten vaikka lahjoittaa Hopelle eikä viedä oman lapsen kotiin välivarastoon.

Mun äiti on ostanut mun lapsille vaatteita, esim. talveksi haalarin jne. Mutta kysyy aina etukäteen, että minkälainen saisi olla, ja vasta tämän jälkeen menee ostoksille. Kun olin vielä kodinhoidon tuella, niin oli todellakin rahallisesti iso apu tästä! 

Meillä on ongelma lähinnä se, että anoppi ostaa/kerää roskiksista kaikkee turhaa eikä heitä mitään pois. Asuu suht isossa talossa appiukon kans ja kämppä on yks romuvarasto. En ota heiltä vastaan mitään, kun ei aina tiedä, mistä ne on peräisin. Anopin äiti kuoli pari kk sitten ja nyt on sitten sekin jäämistö tungettava johonkin. Varmaan sille tavaralle rakennetaan joku lisäsiipi taloon.

Mun lapset on nyt 16 ja 18. Keväällä olin lomautettuna ja oli aikaa järjestää mm mökin kaapit. Järkytyin itsekin miten valtavasti sinnekin oli kannettu roinaa. Roskiin meni suoraan isojätesäkillinen, lahjoiruksiin toinen ja nyt on koko sisäsauna täynnä kirppistavaraa.

Siis tämä vain mökillä. Kotona olen jo vuosia kantanut roinaa pois ja edelleen putkahtelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan vastaan ja laitan uffille, jos ei sovi. Mielestäni todella epäkohteliasta käytöstä olla ottamatta lahjaa vastaan. En kehtaisi ikimaailmassa sanoa, etten ota. 

Eikö sitä voi vaihtaa sopivampaan kokoon? Meillä anoppi on shoppailuhullu ja ostaa tosi paljon vaatteita miehen siskon lapsille ja lisäksi kaikenlaista myös miehelleni ja minulle (ei lapsia) sekä kälylle miehineen. No minulle ostaa enimmäkseen laukkuja, joista kyllä pidän todella paljon. Mutta aina vaihdettu toiseen tuotteeseen, jos ei ole miellyttänyt. Anoppi on aina sanonut, että ilman muuta voi vaihtaa, jos ei ole sopiva tuote. 

Ollaan sanottu ettei tarvitse ostaa, mutta mitäpä sitä lahjasta kieltäytymään, kun hän nyt tykkää ostella ja sanoo tulit mieleen tästä laukusta, joten oli ihan pakko ostaa. 

Anopilla joku shoppailuongelma, kun noin tekee?

Liikaa rahaa ja aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan vastaan ja laitan uffille, jos ei sovi. Mielestäni todella epäkohteliasta käytöstä olla ottamatta lahjaa vastaan. En kehtaisi ikimaailmassa sanoa, etten ota. 

Eikö sitä voi vaihtaa sopivampaan kokoon? Meillä anoppi on shoppailuhullu ja ostaa tosi paljon vaatteita miehen siskon lapsille ja lisäksi kaikenlaista myös miehelleni ja minulle (ei lapsia) sekä kälylle miehineen. No minulle ostaa enimmäkseen laukkuja, joista kyllä pidän todella paljon. Mutta aina vaihdettu toiseen tuotteeseen, jos ei ole miellyttänyt. Anoppi on aina sanonut, että ilman muuta voi vaihtaa, jos ei ole sopiva tuote. 

Ollaan sanottu ettei tarvitse ostaa, mutta mitäpä sitä lahjasta kieltäytymään, kun hän nyt tykkää ostella ja sanoo tulit mieleen tästä laukusta, joten oli ihan pakko ostaa. 

Jos on ostettu kirpparilta tms. niin voi olla vaikea vaihtaa kokoa.

Ja eikös vaihtoa varten tarvitse kuitin? Lahjoja antaessa ei meillä ole ollut tapana antaa kuittia tai kertoa hintaa.

16. Miten voit vihata, jollet ole edes tavannut ihmistä. Kuulopuheidenko varassa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ongelma lähinnä se, että anoppi ostaa/kerää roskiksista kaikkee turhaa eikä heitä mitään pois. Asuu suht isossa talossa appiukon kans ja kämppä on yks romuvarasto. En ota heiltä vastaan mitään, kun ei aina tiedä, mistä ne on peräisin. Anopin äiti kuoli pari kk sitten ja nyt on sitten sekin jäämistö tungettava johonkin. Varmaan sille tavaralle rakennetaan joku lisäsiipi taloon.

Meillä anoppi on hamsteri, eikä heitä mitään pois, ikinä. Talonsa näyttääkin siltä, ja ilmeisesti oli aikomus "sisustaa" meidän talo samanlaiseksi, kun onhan hänellä mieheni äitinä oikeus sisustaa meidän koti oman makunsa mukaan, eikö niin? Viihtyy anoppikin sitten visiitillä. 

Meille suututtiin, kun oltiin miehen kanssa päätetty ostaa uusi matto olkkariin, ja jostain aivopierusta menin sanomaan asiasta anopille. Hän oli heti raahaamassa meille jotain omista kätköistään. Hyvässä lykyssä matto on ollut kylmässä ulkovarastossa vuodesta 1978, mutta kun löytyy ihan hyvä matto, niin miksi ostaa uusi? Niin hyvä se matto ei kuitenkaan ollut, että anoppi olisi sen omaan kotiinsa ottanut käyttöön :D

Vierailija kirjoitti:

Mun äitini ja kaksi lapsetonta siskoa. Juurikin liian pieniä kankaisia vaatteita jotka pitäisi silittää ja jotka on lisäksi hankalia pukea.

Järkyttävää. Eikö äitisi ymmärrä, että nykylapset puetaan muoviin!