Miksi naisten pitäisi piilotella sitä, että vielä on lukiossa ollut ns. kiltti tyttö?

Kiltit tytöthän on just hyviä, mutta ei kovin helppoja kun niille pitää joka asia kertoa ja todistella puolentusinaa kertaa. Ovat aina varautuneita ja valppaana kuin saaliseläin.

Zinc

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on taidettu katsoa amerikkalaisia roskatuotantoja. 

Ensinnäkin, Suomessa jalkapallojoukkue ei kiinnosta ketään tyttöä, koska siellä ei tienata. Suomalainen vastine on jääkiekko. 

Suomalaisen, menevän ja coolin naisen bucket listillä on gangbang koko jääkiekkojoukkueen kanssa. Voi naisia, kuinka alas olette itsenne päästäneet...

Enemmän se kertoo jääkiekkoilijoista. Voi miehiä, kun teillä ei ole mitään itsehillintää...

Vain ikipissikset laskevat ihmisarvonsa määrän poikaystävissä 😂

Miespissikset kadkevat yhtä säälittävästi panojaan

Vierailija kirjoitti:

Koulumenestyneet voivat hyvin kirjoitti:

Kummastelen aina sitä, miksi koulussa menestyvistä nuorista ja ihan erityisesti tytöistä yritetään vääntää jotain negatiivista kuten mielenterveysongelmat, suorittaja jne. Totuus on se, että ongelmia on huomattavasti enemmän niillä nuorilla, jotka eivät menesty koulussa tai ovat keskinkertaisia opinnoissaan. Jo jatko-opintoihin pääsy on hankalaa/hankalampaa. Minä itse olin koko kouluikäni nk. kympin tyttö. Tämän lisäksi harrastin monenlaista ja lapsuuden perheeni

kanssa näimme paljon maailmaa. Nyt olen valmistunut lääkäriksi, minulla on vajaa vuoden ikäinen lapsi, upea aviomies ja ikää kohta 27 vuotta. Olen onnellinen ja elämä hymyilee. En tiedä ketään kaltaisteni erityisen hyvin koulussa menestynyttä, jolla menisi huonosti. En toki väitä, etteikö heitäkin olisi. Poikkeus aina vahvistaa säännön ja massoihin mahtuu monenlaista. Mutta ihan tutkimustenkin mukaan koulumenestyneet pääsääntöisesti menestyvät elämässä. Koulumenestys korrelloi vahvasti myös älyn kanssa. Lisäksi tarvitaan ahkeruutta ja sitkeyttä.

Tuota dissaamista minäkin ihmettelen. Jos tyttö pärjää hyvin koulussa, hän on tyhmä pänttääjä jne... Vastaavia numeroita saava poika on nero. Joskus on kirjoitettu lehtijuttujakin siitä, miten koulussa menestyvät tytöt ovat mielenkiinnottomia reppanoita - vaikka eihän se oikeasti niin mene.

Minäkin olin ns. kympin tyttö. En kylläkään harrastanut paljon mitään, koska sellaiseen ei kotona annettu mahdollisuuksia. En käytyt bileissä tai baareissa ennen täysi-ikäistymistä. Kun sitten parikymppisenä törmäsin vanhoihin tuttuihin paikallisessa baarissa, heille näytti olevan äärimmäisen vaikea hyväksyä sitä, että minäkin olin siellä. Minut oli heidän maailmankuvassaan niputettu tiettyyn lokeroon, josta en olisi saanut tulla tulos. No, se oli heidän ongelmansa. 

Olen suorittanut yliopisto-opinnot onnistuneesti, aloittanut uran ja perustanut perheen. En todellakaan koe, että lapsuus/nuoruus olisi jotenkin pilannut mahdollisuuteni. Silti saan välillä osakseni niitä merkitseviä katseita tyyliin "Tuo oli sellainen säälittävä kiltti tyttö..."

Kiltille kympin tytölle ja pojalle ovet ovat avoinna joka paikkaan. Erityisen merkityksellistä koulumenestys on, jos ei ole edes varakkaasta perheestä. Koulussa menestyminen tarjoaa hypyn parempaan elämään. Oma tyttäreni oli kiltti kympin tyttö. Oli hyvä oikeastaan aivan kaikessa koko kouluajan (mistä lie geeninsä perinyt, ei ainakaan minulta ja isältään, keskinkertaisuuksilta). Luokan kovisten mielestä hän ei ollut mitään ja kaikessa yritettiin nujertaa. Nyt tytär on menestyvä juristi, jolla on oma asianajotoimisto. Hänellä on myös ihana perhe. Koviksista ei tullut yhtään mitään. Usein on myös niin, että äly ja hyvä käytös, tietty kiltteys viihtyvät samassa paketissa.

Koulumenestyneet voivat hyvin kirjoitti:

Kummastelen aina sitä, miksi koulussa menestyvistä nuorista ja ihan erityisesti tytöistä yritetään vääntää jotain negatiivista kuten mielenterveysongelmat, suorittaja jne. Totuus on se, että ongelmia on huomattavasti enemmän niillä nuorilla, jotka eivät menesty koulussa tai ovat keskinkertaisia opinnoissaan. Jo jatko-opintoihin pääsy on hankalaa/hankalampaa. Minä itse olin koko kouluikäni nk. kympin tyttö. Tämän lisäksi harrastin monenlaista ja lapsuuden perheeni

kanssa näimme paljon maailmaa. Nyt olen valmistunut lääkäriksi, minulla on vajaa vuoden ikäinen lapsi, upea aviomies ja ikää kohta 27 vuotta. Olen onnellinen ja elämä hymyilee. En tiedä ketään kaltaisteni erityisen hyvin koulussa menestynyttä, jolla menisi huonosti. En toki väitä, etteikö heitäkin olisi. Poikkeus aina vahvistaa säännön ja massoihin mahtuu monenlaista. Mutta ihan tutkimustenkin mukaan koulumenestyneet pääsääntöisesti menestyvät elämässä. Koulumenestys korrelloi vahvasti myös älyn kanssa. Lisäksi tarvitaan ahkeruutta ja sitkeyttä.

Niin, minä olin ujo kiltti tyttö, mutten kympin tyttö. Tässäkin keskustelussa on hyvin tullut ilmi, ettei niillä kympin tytöillä mitään hätää ole ja löytävät yleensä hyvän miehen. Minä taas olin huono koulussa keskittymisongelmien ja unettomuuden sekä kotiolojen ja masennuksen  takia. En ollut suosittu eikä minusta pojat ja miehet kiinnostuneet ollenkaan, ellei pilkkaamismielessä tai muuten tarkoituksena vain löytää joku rassukkanainen, jota saa kohdella kuin roskaa.

Ne kympin tytöt pikemminkin oli niitä, joilla oli vientiä poikien ja miesten keskuudessa, eivät vaan käyneet baareissa ja bileissä vaan esimerkiksi mun kaveri tapaili vanhempia varattuja miehiä. En tiedä saiko rahaa heiltä.. Nykyäänhän näistä sokerideittailuista puhutaan jo aika paljon, oletan että hän oli sellainen tyttö koska jostain hänellä aina riitti sitä rahaa enemmän kuin mulla, joka kävin töissä. Hän opiskeli. Minulla kun ei päätä ollut opiskeluun, tein kaikenmaailman paskahommia mitä nykyään tekee ulkomaalaiset, kuten olin laivasiivoojana.

Ensimmäinen varsinainen poikaystävä hänellä oli vasta joskus 22 vuotiaana, mutta ei hän mikään neitsyt viaton silti ollut, minä sen sijaan olin. Että ei ne herttaiset hyvän perheen kympin tytöt välttämättä ole niin puhtoisia miltä vaikuttavat ja tällaiset white trash-yh:n perheen ankean näköiset katkerat kasvatit kuin minä kaikki jotain polkupyöriä. Koska mulla ei ole ollut helppoa ja on ollut mt-ongelmia niin olen nyt nelikymppisenä paljon kuluneemman näköinen kuin ne mun kympin tyttö kaverini, mutta suhteita ja seksielämää mulla ei ole ollut juuri lainkaan, toisin kuin heillä.

Että se totuus kiltistä tytöstä saattaa olla jotain ihan muuta kuin mitä miehet kuvittelee. Miehet kuvittelee että menestyneet kauniit naiset ovat aina kilttejä tyttöjä, mutta tosiasiassa se unelmien kiltti tyttö on juuri se tylsän näköinen harmaahiirulainen jota kukaan ei edes huomaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kiltit tytöthän on just hyviä, mutta ei kovin helppoja kun niille pitää joka asia kertoa ja todistella puolentusinaa kertaa. Ovat aina varautuneita ja valppaana kuin saaliseläin.

Zinc

Mitä tämä niin kuin suomeksi tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Ei se kaikilla ole mikään valinta. Kaikista tytöistä ei kiinnostuta..mulle ei ikinä jutellut pojat koulussa. Kohtelivat kuin kasaa paskaa. Nyt aikuisena kostan heille.

N23

Niinpä.  Minua alettiin kiusata ala-asteen 4. tai 5. luokalla, koska olin erilaisesta perheestä kuin muut. Luokassa haukuttiin ja tönittiin joka päivä. Opettaja ei "huomannut" mitään. Minua ei kutsuttu luokkabileisiin, leirikouludiskossa ei haettu tanssimaan. Sanomattakin selvä, että yläasteellakaan en mennyt koulun bileisiin tai muiden tahojen diskoihin - ei ollut ketään, kenen kanssa mennä. Lisäksi kesken 7. luokan luokkaamme tuli uusi poika, joka alkoi välittömästi kiusata minua vielä pahemmin kuin muut. Itsetunto meni alas, en edes uskaltanut puhua kaikille. Laihduin enkä syönyt. Ainoa, mitä jaksoin, oli opinnot. Olin kympin oppilas lähes kaikessa. Miten erilainen olisinkaan ollut, jos omassa luokassa olisi kohdeltu ihmisenä...? Siitä olen edelleen hyvin katkera. Miksi sitten peittelen tällaista menneisyyttä? No siksi, että todellakin häpeän sitä.

Koulumenestyneet voivat hyvin kirjoitti:

Kummastelen aina sitä, miksi koulussa menestyvistä nuorista ja ihan erityisesti tytöistä yritetään vääntää jotain negatiivista kuten mielenterveysongelmat, suorittaja jne. Totuus on se, että ongelmia on huomattavasti enemmän niillä nuorilla, jotka eivät menesty koulussa tai ovat keskinkertaisia opinnoissaan. Jo jatko-opintoihin pääsy on hankalaa/hankalampaa. Minä itse olin koko kouluikäni nk. kympin tyttö. Tämän lisäksi harrastin monenlaista ja lapsuuden perheeni

kanssa näimme paljon maailmaa. Nyt olen valmistunut lääkäriksi, minulla on vajaa vuoden ikäinen lapsi, upea aviomies ja ikää kohta 27 vuotta. Olen onnellinen ja elämä hymyilee. En tiedä ketään kaltaisteni erityisen hyvin koulussa menestynyttä, jolla menisi huonosti. En toki väitä, etteikö heitäkin olisi. Poikkeus aina vahvistaa säännön ja massoihin mahtuu monenlaista. Mutta ihan tutkimustenkin mukaan koulumenestyneet pääsääntöisesti menestyvät elämässä. Koulumenestys korrelloi vahvasti myös älyn kanssa. Lisäksi tarvitaan ahkeruutta ja sitkeyttä.

Se on Suomessa tabu, että asiat kuten älykkyys vaikuttaisivat menestymiseen. Siksi vähemmän menestyneille/vastuullisille on varsin luontevaa syyllistää niitä hyviä oppilaita hikipinkoudesta kuin tunnustaa, että he ovat esimerkiksi älykkäämpiä. Nyt on jopa alkanut näkyä mediassa tätä "Hyvien yo-arvosanojen juhliminen on syrjivää, hyvät numerot eivät kerro mitään vaan kaikki ovat oikeasti yhtä hyviä".

W'T-piireissä kiltteys varmaan onkin joku häpeä mutta meillä yläluokassa se on meriitti. Meillä naidaan sukuun vaan taatusti hyvää vaimomateriaalia.