Masennus söi parhaat nuoruusvuodet. Nyt 28v harmittaa, että moni unelma jäi saavuttamatta masennuksen takia.

Mä taas parikymppisenä unelmoin ja pääsin opiskelemaan taidetta. Pilvilinnat romahtivat alas kun tajusin että olen ihan p*ska. Mä olin koko luokan surkein, enkä onnistunut luomaan verkostoja aspergerin takia. Lopulta masennuin, alkoholisoiduin ja päädyin tekemään koulutustani vastaamatonta p*skatyötä 5 vuodeksi, ilman lomia. Tänä keväänä tuli burnout ja itsariyritys. Muut luokkatoverit valloittavat maailmaa, minä kökötän näin kauniina kesäpäivänä arava-yksiössäni. Onneksi pääsin syksyksi työkkärin koodauskurssille. 

Vierailija kirjoitti:

Mä taas parikymppisenä unelmoin ja pääsin opiskelemaan taidetta. Pilvilinnat romahtivat alas kun tajusin että olen ihan p*ska. Mä olin koko luokan surkein, enkä onnistunut luomaan verkostoja aspergerin takia. Lopulta masennuin, alkoholisoiduin ja päädyin tekemään koulutustani vastaamatonta p*skatyötä 5 vuodeksi, ilman lomia. Tänä keväänä tuli burnout ja itsariyritys. Muut luokkatoverit valloittavat maailmaa, minä kökötän näin kauniina kesäpäivänä arava-yksiössäni. Onneksi pääsin syksyksi työkkärin koodauskurssille. 

Niin ja unohdin mainita että olen 30-vuotias. Tuntuu olevan yleistä että tämän ikäiset ovat kokeneet paljon pskaa elämässään ja lopulta romahtavat.  

Mulla oli sun ikäisenäsi elämäni paras vuosi. Olin sitä ennen masentunut ja sen jälkeen. Mihin vain olisi ollut aikaa sinun ikäisenäsi ja olin nuori, kuten sinäkin olet.

Mieti erilaisia skenaarioita siitä, mitä ehtisit tekemään. Jos haluaisit olla lääkäri, olisit sitä 37-vuotiaana olettaen, ettet ole vielä lukiota käynyt, jos olet käynyt, tuosta voi sen kolme vuotta vähentää. Työssä voisi olla halutessaan vähintään sen reilu 30 vuotta, eli pidempään, kuin olet elänyt.

Jos ajatellaan, että eläisit 84-vuotiaaksi, olisi takana ensimmäinen kolmannes ja edessä kaksi samanmoista.

Jos haluaisit lapsia ja niitä saisit, olisi sinulla niitä halutessasi 35-vuotiaana seitsemisen kappaletta. Olisit silloinki nuori.

Ole siitä nyt tyytyväinen, että olet voittanut masennuksen; olet voittaja, jolla on elämä edessä.

Minulla jäi nuoruus elämättä. Ei ollut vanhempia, jouduin paneutumaan yksin pärjäämiseen. Lähdöpiste oli 0 verratuna toisiin oman ikäisiin nuoriin. Onnistuin kyllä saamaan koulutuksen ja hyvän työpaikan. Kun on ilman mitään läheisten tukea tässä maailmassa, ne asiat vaativat tosi isoa ponnistusta ja uskon että te, joilla on läheiset / sukulaiset, ette ehkä pysty ymmärtämään, mistä puhun.

Joka tapauksessa nuoruus jäi elämättä. Sit kun asiat alkoi olla ok n 30 ikäisenä, sairastuin. Ja taas en päässyt toteuttamaan unelmia, mitä oli.

Nyt olen 40 ja näen, että nuoruus jäi elämättä. Olisinpa edes itse tajunut kaiken ohella hakeutua hauskanpitoon... En kyllä tiedä millä lohduttaisin itsenäni!

Mutta Sinä Ap olet vielä nuori. Ehdit paljon tekemään, aloittamaan uudet opinnot tai ihan mitä vaan. Muista vaan pitää myös hauskaa ja seikkailla.

Vierailija kirjoitti:

Minulla jäi nuoruus elämättä. 

Nyt olen 40 ja näen, että nuoruus jäi elämättä. Olisinpa edes itse tajunut kaiken ohella hakeutua hauskanpitoon... .

Mitä se on mitä ei voi 40-vuotiaana tehdä mitä voi nuorempana???

Ei tuon ikäisenä ole mikään pakko asettua aloilleen. Voit yrittää yhä saavuttaa unelmiasi jos haluat🙂 Halauksia ja voimia sinulle♥️ itselläkin on ahdistuneisuus ja pakko-oireita, ja fobioita mm. hyönteisfobia, mutta pakko yrittää jaksaa eteenpäin silti. Yritän itsekin saavuttaa unelmiani vielä.

Kandee kokeilla Nallevitamiinii.

Maistuu ihan nallekarkeilta mutta kaikki mahdolliset saakelin vitamiinit löytyy.

Myös jos tunnet henkisesti olevasi cis-nainen etkä nainen, se kannattaa tuoda julki.

"Kuin vierii virta, aavikolla tuuli puhaltaa,

niin päivistäni tänään taas päivä katoaa.

Mut milloinkaan en murehtinut ole päivää kahta: 

en päivää, joka jäi jo taa, en päivää tulevaa."

teltantekijä

No voi voi ja pai pai. Pitääkö tulla silittämään päästä?

Samaaa

Jos kerran olit masentunut, niin nehän olivat huonoimmat eivätkä parhaat vuodet.

Vierailija kirjoitti:

Nyt olen 40 ja näen, että nuoruus jäi elämättä. Olisinpa edes itse tajunut kaiken ohella hakeutua hauskanpitoon...

Olisit varmaan hakeutunut, jos olisit tuntenut vetoa hauskanpitoon. Minä en ole koskaan ollut festareilla tai baareissa, kun ne eivät minua lainkaan kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla jäi nuoruus elämättä. 

Nyt olen 40 ja näen, että nuoruus jäi elämättä. Olisinpa edes itse tajunut kaiken ohella hakeutua hauskanpitoon... .

Mitä se on mitä ei voi 40-vuotiaana tehdä mitä voi nuorempana???

Tehdä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Eihän noi vuodet välttämättä ole niitä parhaita, itse just olin epävarmoin tuolloin ja nyt vasta 29v ja alkanut löytää itseäni ja tapahtunut kivoja asioita elämässä vaikka itsellä ollut myös masennusta. 

Eivät välttämättä olekaan parhaita, mutta noiden vuosien aikana kuitenkin hankitaan niitä tärkeitä kokemuksia ja rakennetaan pohjaa sille tulevalle elämälle ihmissuhteiden, kesätöiden ja työelämään siirtymisen kautta. Kun nuo asiat puuttuvat esimerkiksi masennuksen vuoksi, on todella vaikea alkaa rakentaa sitä tavallista elämää kolmekymppisenä, kun työnantajien ja potentiaalisten ystävien / kumppanien asenteet ovat mitä ovat. Se itsevarmuus ja oman itsensä löytäminen ei ole ikään liittyvä juttu, vaan liittyy juurikin niihin kokemuksiin, joita ihminen elämässään saa.

Ei voi mitään, mutta usko pois jos ja kun paranet siitä niin voi että alkaa taas elämä tuntua hyvältä!

Mullakin jäi moni asia tekemättä ja saavuttamatta enkä edes maannut osastolla. Älä huoli, voit vielä toteuttaa unelmiasi.  Ei parane ottaa lannistumisasennetta vaan miettiä miten hyvä juttu, että jo kolmekymppisenä olet paremmassa kunnossa! Älä mieti mitä olet menettänyt vaan mitä pystyt tekemään.