Masennus söi parhaat nuoruusvuodet. Nyt 28v harmittaa, että moni unelma jäi saavuttamatta masennuksen takia.

Tartteeko sen elämän nyt niin kovin ihmeellistä olla. 

Faktahan on se, ettei ne asiat joita luulee haluavansa tee ihmisestä lainkaan niin onnellista kuin kuvittelee. 

Sekin olisi hyvä tajuta, ettet sinä ihmisenä ole yhtään sen kummempi luontokappale kuin joku hirvi tuolla metsässä. Molemmat yksilötasolla täysin merkityksettömiä. Ja jos lähdet ajattelemaan tätä maapalloa osana maailmankaikkeutta niin molemmat ovat myös lajina käytännössä merkityksettömiä. 

Nuoruus on ihan yliarvostettua aikaa! Tunsin nuorena masentuneena hirveästi painetta kun vanhukset niin haikaili nuoruuttaan ja ai että nuoruus on niin ihanaa ja ainutlaatuista aikaa, ja opiskeluaika varsinkin. Ei ole kaikille. Mietin nuorempana että jos tämä paska on mukaelämän parhaita vuosia niin miten paskaa on sitten vanhempana. Nyt 31-vuotiaana alkaa elämä maistua. Ja olen vielä nuori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä lannistu. Alat olla vasta nainen. Lupaan, että elämä vielä hymyilee. Aikuisen naisen elämä on ihanaa. :)

Entä jos ei hymyile

Entä jos hymyilee?

Hienoa että masennus ei enää vaivaa.

Olet edelleen nuori ja voit tehdä ainakin joitain asioita, joita et vielä nuorempana pystynyt tekemään. :)

Hanki feikki henkkarit ja alat valehtelemaan ikääsi 5v nuoremmaksi.

Elämä on vielä edessä tuossa iässä. Ainoastaan ammatti-urheilijaksi ryhtymiseen olet liian vanha

Vierailija kirjoitti:

Nuoruus on ihan yliarvostettua aikaa! Tunsin nuorena masentuneena hirveästi painetta kun vanhukset niin haikaili nuoruuttaan ja ai että nuoruus on niin ihanaa ja ainutlaatuista aikaa, ja opiskeluaika varsinkin. Ei ole kaikille. Mietin nuorempana että jos tämä paska on mukaelämän parhaita vuosia niin miten paskaa on sitten vanhempana. Nyt 31-vuotiaana alkaa elämä maistua. Ja olen vielä nuori.

Sitten tulee sitä painetta niiden osalta että pitäisi elää miksi sinä et elä? Näin sain kuulla masentuneena teininä/vasta täysi-ikäistyneenä. Tuo eläminen ainakin omilta porukoilta tarkoitti juuri sitä, että pitäisi ravata räkälöissä mielellään eri puolilla suomea ja juuri ryypätä mahdollisimman paljon ulkomaita myöten jne. Nyt olen 25 ja olo on helpompi. Alkaa se sellainen "paine" olla tietynlainen jäädä pois ja saa olla sellainen kuin haluaa. 

Ikinuori kirjoitti:

Kuka käskee asettumaan aloilleen? Minä lähdin kolmekymppisenä ulkomaille opiskelemaan, näin maailmaa, sain uusia kavereita ja löydin vaimon. Nyt olen jo viisikymppinen, eikä ikä estä minua tekemästä mitään sellaista, mitä tein nuorena.

Kerkeätkö hankkia vielä 4 lasta, aviomiehen, treenata itsesi huipulle liikuntalajissa, rakentaa omakotitalon ja lähteä opiskelemaan yliopistotutkintoa?

Mikään ei estä unelmien toteuttamista ja tavoittelua paitsi oma asenteesi. Kannattaisko tehdä jotain vai ajattelitko hukata ne loputkin 50 vuotta?

Vierailija kirjoitti:

Elämä on vielä edessä tuossa iässä. Ainoastaan ammatti-urheilijaksi ryhtymiseen olet liian vanha

Fitnesskisaajaksi et.

Mullakin, mutta ei ole edes diagnoosia, koska en jaksa hakea apua turhaan, elämäni päättyy kuitneki nennemmin tai myöhemmin omaan ratkaisuuni. Multa on viety fyysinenkin terveys eli elämänsä parantaminen on aika mahdotonta, ei toimi mikään "reippaasti ylös ja ulos maailmalle vaan"(toimiiko se muka "vain"masentuneillakaan?!eikö tuo ole just se inhokki-hokema..?),kun fysiikka on pilalla normaaliin elämään. Ilman terveyttä ja rahaa (ja sosiaalisia taitoja)en itse ainakaan näe elämässäni mitään hyvää ja mahdollisuuksia tehdä itse enää mitään saavuttaakseni mitään, mitä halusin. Olen pohjattoman väsynyt, haluaisin vain pois täältä.

Miten masennuksesta voi parantua?

Ekaksi lopetat itsesi vertailun muihin ja sitäpaitsi sinun kanssasi samassa tilanteessa olevia on paljon! Tällä hetkellä tunnut vain näkevän ne elämässä "pärjänneet". Minun nuoruus meni myös masennuksen ja syömishäiriön kanssa taistellen, mut 30v aloitin uudet opinnot ja olen nykyään unelma-ammatissani.

Minulta parhaat nuoruusvuodet söi mies.

Aapeella on koko elämä edessä, anna palaa vaan ja lopeta vanhojen kaivelu.

Vierailija kirjoitti:

Ikinuori kirjoitti:

Kuka käskee asettumaan aloilleen? Minä lähdin kolmekymppisenä ulkomaille opiskelemaan, näin maailmaa, sain uusia kavereita ja löydin vaimon. Nyt olen jo viisikymppinen, eikä ikä estä minua tekemästä mitään sellaista, mitä tein nuorena.

Kerkeätkö hankkia vielä 4 lasta, aviomiehen, treenata itsesi huipulle liikuntalajissa, rakentaa omakotitalon ja lähteä opiskelemaan yliopistotutkintoa?

Lapsia lukuunottamatta nainen ehtii tehdä nuo kaikki.

Koskaan kuullut masters-urheilusta? Siellä on ikäryhmät.

Ikinuori kirjoitti:

Kuka käskee asettumaan aloilleen? Minä lähdin kolmekymppisenä ulkomaille opiskelemaan, näin maailmaa, sain uusia kavereita ja löydin vaimon. Nyt olen jo viisikymppinen, eikä ikä estä minua tekemästä mitään sellaista, mitä tein nuorena.

Millä rahalla miten te toteuttatte näitä unelmia? Konkreettista apua kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Miten masennuksesta voi parantua?

Oman kokemuksen mukaan ei voi parantua koskaan, välillä huonompia, välillä parempia kausia

Up