Vaimo jätti minut yksin 7kk vauvan kanssa, miten tästä eteenpäin?
Eilen kun tulin töistä kotiin, vaimo ilmoitti jo eteisessä kun olin ottamassa kenkiä pois että hän lähtee nyt. Tavaratkin oli pakattu jo valmiiksi isoon treenikassiin.
Ihmettelin että mistä nyt on kyse ja minne sinä muka vauvan viet, mutta hyvin äkkiä kävikin ilmi että hänellä ei ollut aikomustakaan ottaa vauvaa mukaansa. "Nyt on sun vuorosi pärjätä sen kanssa", hän totesi tylysti.
Yritin estellä mutta vaimo alkoi kiljua aivan hysteerisesti ja uhkasi soittaa poliisit jos edes kosken häneen, joten minun oli pakko antaa hänen mennä. Hän ei ole vastannut tekstiviesteihin tai puheluihin, enkä ole saanut häneen yhteyttä myöskään hänen siskonsa kautta.
Mitä helvettiä tämä on? Olemme ihan normaali perhe, minä olin kaksi viikkoa kotona synnytyksen jälkeen ja siitä lähtien vaimo on hoitanut vauvaa ja minä käynyt töissä. Ei ole ollut väkivaltaa, päihteitä, rahaongelmia, pettämistä tms. Vauva on toki ollut tarvitsevainen myös öisin, mutta koska minä olen käynyt töissä niin on mielestäni vain kohtuullista että kotona oleva vaimoni on hoitanut yöheräilyt.
Vaimo oli kyllä valitellut väsymystään ja ollut hyvin kiukkuinen ja etäinen jo pidemmän aikaa, eikä meillä ole ollut seksiä synnytyksen jälkeen kuin muutaman kerran. Vaimo on nimittäin säännöstellyt seksiä minun vauvanhoitoni mukaan, eli minun on esim. kolmena peräkkäisenä päivänä pitänyt hoitaa vauvaa töideni jälkeen illalla että olen saanut yhden kerran seksiä.
Olen yrittänyt tehdä aloitteita myös silloin kun en ole ollut Vaimon Kiltti Apulainen mutta silloin vastaukseksi on yleensä tullut "toinenko pitäisi saada vaikket huolehdi ensimmäisestäkään" tai sitten ihan vain ei.
Mielestäni tuo on jo lähes narsistista vallankäyttöä, koska ei seksin pitäisi olla mikään palkkio vauvanhoidosta vaan meidän yhteinen kiva juttu. Mutta vaimo on tuhonnut sen jo melkein kokonaan.
Nyt minä sitten olen yksin täällä kotona tuon vauvan kanssa, vaikka minun olisi pitänyt mennä töihin seitsemäksi. Minun pitäisi nyt yksin järjestää vauvanhoito jotenkin enkä tosiaan yhtään tiedä että kauanko tämä vaimon karkureissu nyt oikein kestää vai aikooko hän ollenkaan tulla takaisin. Töihin pitäisi päästä palaamaan mahdollisimman nopeasti, se on selvä.
Mitä helvettiä minä nyt siis teen?
Kommentit (356)
Me yksinhuoltajat hoidetaan yöheräilyt ihan yksin eikä kyllä mielessäkään käynyt seksi vauvaaikana!!
Kyllä se lapsi meni ja menee edelleen kaiken edelle!
Päivät sumussa kävelin kilometrejä että vauva saa nukuttua vaunuissa..
Lapsen isä vaan ryyppäsi ja petti,ehdorti aborttia ja erosimme jo raskausaikana.
Itsekkäitä paskiaisia tuntuu suurinosa olevan suomalaisista miehistä! Lapsen hoito on todella rankkaa ja työssäkäynti lomaa siihen verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Mene lääkäriin ja kerro koko juttu. Saat saikkua viikon ja saat järjestettyä asioitasi, kuten info tapahtuneesta kelaan. Soita soskuun ja kerro sinne, neuvovat miten toimia. Ota vauva syliin ja nauti pienestä lapsestasi. Äiti tässä on häviäjä, et sinä.
Mitä hittoa, ei lääkäri ole mikään sosiaalitoimisto ja vapaapäiväautomaatti. Ap ei ole sairas eikä saa tai tarvitse sairaslomaa. Vähän valoja päälle nyt. Terveydenhuolto ei tällaisia tilanteita varten, sosiaalihuolto on oikea osoite.
Yleensä naisia on tulossa jonoksi asti yksinäisen isän avuksi.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ero tulossa. Tuollaisen tempun jälkeen olet vahvoilla lähivanhemmaksi. Löydät uuden vaimonkin joka on tasapainoisempi.
Eikö näin pienelle vauvalle äiti yleensä ole se lähivanhempi ja isä etä? Olen kuullut että isät ovat näissä huoltajuusasioissa heikoilla, etenkin jos kyse on vauvasta.
Sitten isompana ehkä viikko-viikko voisi olla hyvä ratkaisu kun lapsi on vähän omatoimisempi eikä tarvitse enää äitiä lähelleen jatkuvasti. Mutta nyt äiti olisi vielä hyvä olla kuvioissa mukana joka viikko.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota sosiaaliviranomaisiin yhteyttä. Ethän sinä pysty tuon ikäistä vauvaa hoitamaan kun käyt työssäkin. Annat lapsen huostaan.
Voi vttu mikä äiti.
Siis voi v*ttu mikä isä, jos luopuisi omasta lapsestaan ennemmin kuin ottaisi vastuuta ja järjestäisi asiansa niin että saa lapsen hoidettua. Kuinka moni yh-äiti antaa lapsensa surutta huostaan vain siksi, että kumppani lähti kävelemään? Ihan sairas ehdotus, ei kenelläkään tervepäisellä käy edes mielessä.
No tekee ne siellä sossussa muutakin kuin huostaanottaa lapsia liukuhihnalta. Esim, sieltä saattaa saada apua/neuvoja sen lapsen hoitoon, tukihenkilön/sijaisperheen yms. Ja mitä kautta luulet, että elarit sovitaan? Vai ajattelitko, ettei tuon äidin tarvi niitä maksaa? Ja jos huostaanottoon mennään niin sekin voi olla väliaikainen. Esim sen ajan, että se isä saa järkättyä vapaata töistä. Liian moni yh-äiti ei hae apua vaikka sitä saisi ja uupuu kun koittaa jaksaa omillaan.
Minä vastasin vain edelliseen kommenttiin, jossa kehoitettiin kylmästi antamaan vauva huostaan. Se on ihan sairas ehdotus. Mihinkään muuhun en ottanut kantaa enkä väittänyt ettei sossuun kannattaisi ottaa yhteyttä (kyllä kannattaa). Huostaanotto ei ole normaalille vanhemmalle mikään vaihtoehto, ei edes työpaikan säilyttämiseksi. Mt- ja päihdeongelmaiset toki erikseen - onko ap sellainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ero tulossa. Tuollaisen tempun jälkeen olet vahvoilla lähivanhemmaksi. Löydät uuden vaimonkin joka on tasapainoisempi.
Eikö näin pienelle vauvalle äiti yleensä ole se lähivanhempi ja isä etä? Olen kuullut että isät ovat näissä huoltajuusasioissa heikoilla, etenkin jos kyse on vauvasta.
Sitten isompana ehkä viikko-viikko voisi olla hyvä ratkaisu kun lapsi on vähän omatoimisempi eikä tarvitse enää äitiä lähelleen jatkuvasti. Mutta nyt äiti olisi vielä hyvä olla kuvioissa mukana joka viikko.
- ap
Kun kerram ap sinä et jaksa etkä halua vauvaa ja vaimosi on väsynyt sitä hoitamaan, niin ehkä adoptio olisi teidän tapauksessanne hyvä ratkaisu. Se sitten vaatii molempien vanhempien allekirjoitukset paperiin.
Hirvittää ajatuskin että vauva on nyt ap:n vastuulla. Huolehtiikohan hän nyt kunnolla, kun ei ole vaimo enää antamassa seksiä palkinnoksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ero tulossa. Tuollaisen tempun jälkeen olet vahvoilla lähivanhemmaksi. Löydät uuden vaimonkin joka on tasapainoisempi.
Eikö näin pienelle vauvalle äiti yleensä ole se lähivanhempi ja isä etä? Olen kuullut että isät ovat näissä huoltajuusasioissa heikoilla, etenkin jos kyse on vauvasta.
Sitten isompana ehkä viikko-viikko voisi olla hyvä ratkaisu kun lapsi on vähän omatoimisempi eikä tarvitse enää äitiä lähelleen jatkuvasti. Mutta nyt äiti olisi vielä hyvä olla kuvioissa mukana joka viikko.
- apKun kerram ap sinä et jaksa etkä halua vauvaa ja vaimosi on väsynyt sitä hoitamaan, niin ehkä adoptio olisi teidän tapauksessanne hyvä ratkaisu. Se sitten vaatii molempien vanhempien allekirjoitukset paperiin.
Tai sitten ap vaan kasvaa aikuiseksi ja alkaa hoitaa vauvaansa, niin sen äitikin jossain vaiheessa alkaa toipua ennalleen ja jaksaa osallistua.
Vaihdatte nyt vain osia että vaimo menee töihin ja sinä jäät lapsen kanssa kotiin.
Ap: eväät levällään ja aikaa kirjoittaa analyyttinen pitkä teksti. Kovat on hermot. Ei sun ainakaan tartte mielialalääkkeitä hakea.
Väsyneenä äitinä komppaan vaimoasi, mutta se nyt on kyllä totta, että jos hän on hoitovapaalla ja sinä et, niin kyllähän sinun on töihin päästävä.
Vaimosi sentään palkitsi sinua vauvanhoidosta antamalla p-llua, kun taas sinä tuskin palkitsit hänen valvottuja öitään ja vaivannäköään mitenkään.
Vaimosi lähti lepäämään hotelliin tai sukulaisiin. Ihmetyttää ettet ole yhtään yötä auttanut näinä 7 kuukautena? Ethän sinäkään ole töissä nonstop. Viikonloppusin vapaa? Lastasi olet vaan hoitanut pi.llun toivossa. Kun vaimosi palaa hermolomaltaan niin osallistu perhe-elämäänne. Nyt kun joudut vauvaa hoitamaan pari päivää yksin niin ymmärrät ettei se nyt niin herkkua ole. Et ole varmasti tehnyt mitään kotitöitäkään koska vaimo kotona, olenko oikeassa?
Ap:n vaimo on siis lähtenyt pariksi yöksi nukkumaan univelkojaan pois siskolleen ja ap on varma, että vaimo on lähtenyt pysyvästi?
Miksi vaimo ei saanut nukkua ja ap osallistunut hoitoon ilman näin rajua herättelyä? Oletko ap itse ollut parin päivän tai pidemmällä "poikien reissulla" vauvan syntymän jälkeen?
Eipä tuohon mitään masennusta tarvita jos pinna katkeaa. Kumma kun nämä aina pistetään synnytyksen jälkeisen masennuksen piikkiin kun äiti yksinään joutuu hoitamaan vauvan ja kodin. Kyllähän siihen nyt väsyy kuka tahansa.
Vierailija kirjoitti:
No nyt teet sitä samaa YKSIN mitä vaimosi on tehnyt 6,5 kk YKSIN. Tsemppiä. 😘
Hetkinen, sen akan AINOA työ on hoitaa vauvaa ja monen mielestä mies käy töissä vain lepäämässä ja huvittelemassa jonka jälkeen on tietenkin hänen hoitovuoronsa.
Näissä tilanteissa suosittelen kaikille miehille että jäätte kotiin ja pistätte eukon tienaamaan ja kun kotiutuu töistä niin otatte myös omaa aikaa ja vaimo hoitaa vuorollaan, ei voi olla väsynyt työstä kun ei kerta koskaan mieskään ole.
Hengitä.
Huolehti lapsesi tarpeista.
Yritä saada kesälomasi siirrettyä heti alkavaksi.
Ole yhteydessä läheisiin, esim isovanhempiin, jotta saisit apua vauvanhoitoon. Tarvittaessa selvitä yksityisiä lastenhoitopalveluja.
Pyri välttämään akillisiä suuria ratkaisuja, sillä voi olla että vaimosi palaa jo parin päivän jälkeen.
Tarvittaessa ole yhteydessä sosiaalitoimistoon.
Jos vaimo ei näytä palaavan, ala keskustelemaan vanhempainvapaalle jäämisestä töissä ja ota yhteys Kelaan. Laita päivähoitopaikka hakuun, jotta 9kk lähtien voit palata työhön, jos niin haluat.
Pidä huomiosi keskipiste kaikesta huolimatta lapsessa. Hän ei ole syypää tilanteeseen ja tarvitsee sinua. Asiat järjestyvät.
Porvoossa elämän suuren kriisin hetkellä kirjoitetaan avlle. Joopa.
No tekee ne siellä sossussa muutakin kuin huostaanottaa lapsia liukuhihnalta. Esim, sieltä saattaa saada apua/neuvoja sen lapsen hoitoon, tukihenkilön/sijaisperheen yms. Ja mitä kautta luulet, että elarit sovitaan? Vai ajattelitko, ettei tuon äidin tarvi niitä maksaa? Ja jos huostaanottoon mennään niin sekin voi olla väliaikainen. Esim sen ajan, että se isä saa järkättyä vapaata töistä. Liian moni yh-äiti ei hae apua vaikka sitä saisi ja uupuu kun koittaa jaksaa omillaan.