Miten päästä syylisyydestä eroon jos vahingossa oikeasti satuttaa lasta?
Luulin että 5v tyttö oli pihalla leikkimässä, mutta ei sitten ollutkaan. Hän oli ajatellut säikäyttää minut vitsillä. Tyttö oli mennyt piiloon oven väärälle puolelle tähän pilaan ja ovea avatessani läimäisin häntä suoraan silmäkulmaan sillä. Hän kyllä ilmeisesti itse ymmärtää etten todellakaan tarkoittanut niin tehdä.
Mutta silti on kamala syyllisyydentunne, että oli jotenkin minun vikani kun paiskasin oven niin voimalla auki. Hänellä on nyt musta silmä (kävimme lääkärissä, ei ole mitään sen pahempaa, pelkäsin jo aivotärähdysyä). Hirveä ahdistus kuitenkin että jos tyttäreni kokee sen kuitenkin tahallisena tekona, että äiti olisi halunnut häntä satuttaa. Sama myös jos kavereitaan nähdään, niin musta näyttää niin hirveän pahalle, en halua että kukaan kuvittelee että pahoinpitelen lapsiani.
Kommentit (16)
Vierailija kirjoitti:
Pyydä tytöltä anteeksi.
Olen pyytänyt kyllä ja hän antoi anteeksi, mutta asia vaan jotenkin raastaa :(
Lasten kanssa sattuu jotain jatkuvasti. Ajan kanssa noi unohtuu.
Jos et tuntisi huonoa omaatuntoa niin olisin huolissani. Lisäksi veit tytön lääkäriin ja pyysit anteeksi eli myönsit virheesi ja korjasit sen kuin normaali aikuinen. Et yrittänyt piilotella asiaa tai syyttää lasta. Kolhut kuuluvat elämään. Kukaan ei kuollut tai vahingoittunut vakavasti. Elämä jatkuu.
Siskoni löi mulle kerran vahingossa mustan silmän. Hänen syyllisyydentunteensa oli suuri, itse en ollut erityisen pahoillani. Vaikka siis sattuikin kovasti. Eli lapsi ei välttämättä oikeasti koe asiaa yhtään sellaisena kuin sinä sen koet.
Lapselle voi onneksi selittää että se on vahinko, eikä tarkoituksella tehty teko. En usko että jää mitään kaunoja. Oma äitini kompastui ahtaassa keitiössä ja kaatoi kiehuvaa vettä käsivarrelleni vahingossa, kun olin n.10 v. Palovamma ärsytti pitkään, mutta en syyttänyt häntä siitä.
Täysin käsittämätöntä, millainen tabu fyysisestä kivusta on nykyään tullut.
Kerroitko lääkärille mitä oikeasti tapahtui? Etkä vaan jotain että "se käveli pöydän kulmaan ihan itekseen"?
Vierailija kirjoitti:
Kerroitko lääkärille mitä oikeasti tapahtui? Etkä vaan jotain että "se käveli pöydän kulmaan ihan itekseen"?
Sanoin että oli oven takana piilossa, niinkuin olikin? Jos hakkaisin lapsiani tuskin tekisin siitä keskustelua av:lle jonain peitetarinana.
Kyllä lapsi viimeistään aikuisena ymmärtää, että et tehnyt sitä tahallaan, ja antaa anteeksi.
Ihan eri asia on sitten se, jos joku äiti tahallaan satuttaa lastaan esimerkiksi tukistamalla. SE on anteeksiantamatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroitko lääkärille mitä oikeasti tapahtui? Etkä vaan jotain että "se käveli pöydän kulmaan ihan itekseen"?
Sanoin että oli oven takana piilossa, niinkuin olikin? Jos hakkaisin lapsiani tuskin tekisin siitä keskustelua av:lle jonain peitetarinana.
Ok eli et kertonut. Säälittävää.
Vahingolle ei voi mitään, mutta älä paisko ovia jatkossa. Niistä kulkee yleensä ihmisiä.
Minun lapsuudessa olisi vain sanottu että opettelepa väistämään sitä avautuvaa ovea. Ei ole vakava asia, eikä ole sinun vika. Lapsen on opittava asettelemaan itsensä niin, ettei ovet lämähdä kasvoille.
Eihän tossa vahinkoa tapahtunut. Päinvastoin. Tyttöhän oli suunnitellut säikäyttävänsä sut ja saikin ovesta päähän. Päinvastaisesti olisi onnistunut ja olisit saanut sydärin. Kumpi pahempi?
Tuskin tekee uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tossa vahinkoa tapahtunut. Päinvastoin. Tyttöhän oli suunnitellut säikäyttävänsä sut ja saikin ovesta päähän. Päinvastaisesti olisi onnistunut ja olisit saanut sydärin. Kumpi pahempi?
Tuskin tekee uudelleen.
Todennäköisesti on tyhmä lapsi ja tekee.
Tyttö tuskin enää edes muistaa koko asiaa. Ja jos teillä on normaali rakastava perhe, ei varmasti luule sinun tehneen sitä tahallaan.