Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tiedättekö ihmisiä, jotka eivät koskaan itsenäistyneet? Mikä siihen voi olla syynä?
13.06.2020 |
Mietin tässä erästä entistä luokkakaveria, joka ei koskaan muuttanut pois kotoaan. Hän asuu nyt yli kolmekymppisenä vieläkin vanhempiensa kanssa. On ainoa lapsi tietääkseni, ei oltu kovin läheisesti tekemisissä niin en ole varma tuosta. En tiedä, onko hän peruskoulun jälkeen opiskellut missään, mutta ainakaan ei ole töissä. Tunnetteko tällaisia ihmisiä, ja mikä mahtaa olla syynä siihen, että oma itsenäinen elämä ei ole koskaan lähtenyt käyntiin?
Tuosta entisestä luokkakaveristani muistan, että oli hirveän ujo. Niin ujo, ettei opettajakaan koskaan kysynyt häneltä mitään, koska hän ei vastannut. Oli vain hiljaa. Ilmeisesti oli kuitenkin hyvä kokeissa, kun sai vain kirjoitta paperille. Mitään esitelmiä en muista hänen pitäneen, vaikka me muut pidettiin. Välitunnilla kyllä joskus juttelin hänen kanssaan, mutta eipä hän paljon puhunut, kuunteli vain. Tuo tolkuton ujous on ehkä ollut syy, miksi tuo luokkakaveri ei koskaan muuttanut omilleen, mutta mikä ihme oli ujouden syy? Ei häntä ainakaan kiusattu koulussa.
Kommentit (71)
Jotain on pielessä jos aikuinen poika juoksee perheensä kanssa joka toinen päivä vanhempiensa luona. Pienikin ongelma ja hän soittaa heti vanhemmilleen. Seuraan tätä sekopäisyyttä sivusta ja ihmettelen. En tiedä miksi miniä suostuu tähän. Pojan roikkuminen on epätervettä. Ja vanhemmat sallivat tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää ilmiö saattaa johtua paljolti vanhemmista. Ite lukion jälkeen ei tullut mieleenkään hakea töitä tai lisäkoulutukseen vaan oli ihan ok olla vaan kotona, sillä vanhemmat piti vielä lapsena. Muistan ajatelleenikin että ei mun tartte mitään tästä nyt alkaa tekemään kun oon näin nuori vielä. Äiti usein hoki että älä nyt minnekkään lähde, pysy kotona, ihan vaikka jos olin lähdössä käymään ”kauempana” ystävän luona vähän aikaa. Joten pois kotoa muuttaminen tai opiskelemaan lähtökin tuntui erittäin kaukaiselta ajatukselta.
Tulos neljän kotivuoden jälkeen: sosiaalisten tilanteiden pelko. Nyt tosin parantumassa siitä sillä opiskelen ammattia.
Tunnen muutaman tällaisen, ovat luonteeltaan saamattomia, mukavuudenhaluisia, ei kovin seksuaalisia tai elämännälkäisiä muutenkaan.
Ei juuri koulutusta, työttömiä tai pienipalkkaisia.
Haluavat mukavaa ja helppoa elämää ilman tavoitteita.
Rajusti heikentynyt asunnon ostovoima yhdistettynä suuresti lisääntyneeseen yksinäisyyteen.
Jos vanhempien luona voi nauttia esim omakotitalon tilasta, omasta autotallista jne, miksi eläisi kerrostaloyksiössä täysin yksin?
Vierailija kirjoitti:
Mulle lääkäri sanoi jo 10 vuotta sitten, että pitäisi itsenäistyä. Se ei vain missään vaiheessa ole ollut mahdollista, kun en pärjää ilman äidin apua.
Minulla on diagnosoitu määrittämätön paniikkihäiriö, riippuvainen persoonallisuushäiriö ja estynyt persoonallisuushäiriö.
Kauhulla odotan sitä päivää, kun äiti kuolee. Tiedä, mihin laitokseen minut joutuvat laittamaan, koska sen selviä päivääkään yksin.
Tukiasuntoja yhteisöllisiä kyllä on. Omat asunnot mutta myös yhteiset tilat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen pari, joilla johtuu armeijasta. Ennen armeijaa olivat ihan ok ja suunnittelemassa elämäänsä. Armeijan jälkeen eivät voi tehdä mitään ellei joku auktoriteetti käske.
Mielenkiintoista. Olisi jännä tutkimusaihe tarkastella, että miten paljon armeija pilaa suomalaisia miehiä. Yksi syy miksi en tykkää deittailla suomalaisia miehiä on se heidän tapansa ruokailla, joka on ilmeisesti myös armeijassa opittu.
N31
Oma veli asui vanhempien luona 30 vuotiaaksi asti. Syy oli yksinkertaisesti se että säästi asuntoon. Nyt osti yksin duunaripalkallaan omakotitalon joka vielä ihan hyväkuntoinen, järkevä lämmitysmuoto, ei kovin syrjässäkään.
Yksinelävälle ei ole juuri vaihtoehtoja jos haluaa jotenkin viihtyisän omistusasunnon. Mistä yksinelävä säästää jos pitää vuokraa maksaa? Eikä rikkaita vanhempia avustamassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis voiko olla niin, että ihminen on muka niin arka, ettei selviä itsekseen ja pitää siksi jäädä vanhempien helmoihin, mutta oikeastihan vanhemmat ovat tehneet lapsestaan aran ja sitoneet hänet sillä tavalla loppuelämäkseen lapsuuskotiin? Muka suojelevat ja tukevat lastaan, mutta käytännössä vammauttavat.
Ei millään pahalla, mutta mielestäni kirjoituksesi on asiaton. Kuten ap:n avauskin. Tulisiko sinulle mieleen syyllistää syöpään sairastuneen lapsen vanhempia? Tai ruotia sitä tilannetta muuten? Jos ei, niin voisit ehkä hieman ymmärtää, että taustalla saattaa olla ihan esim. fyysisiä poikkeamia. Tai muita poikkeamia, kuten esim. autismin kirjon häiriöissä on. Jollei tarkemmin jonkun tietyn henkilön tilanteesta tiedä, niin voisi vain antaa olla tai kysyä asianomaisilta.
En nyt ymmärrä, miten tämä liittyy syöpään sairastuneisiin lapsiin mitenkään.
Minun tietämäni vanhempiensa kanssa asuvat aikuiset (kaksi) ovat molemmat ainoita lapsia ja heillä ei ole perheen ulkopuolisia ihmissuhteita, mitä nyt naapureille moikkaavat. Hyvin vetäytyviä ja jopa omituisia.
Mistä tiedät, ettei heillä ole muita ihmissuhteita, kun ilmeisesti sinäkään et puhu heidän kanssaan? Ikkunasta katsoenko olet kaiken päätellyt?
Vierailija kirjoitti:
Tytöt muuttavat 14-16 v. vanhemman poikakaverin kämpille ja ovat todella "itsenäisiä". Todellisuudessa eivät tiedä elämästä mitään eivätkö osaa tehdä mitään. Jollei seksiä ja kuppausta lasketa.
Joo, näinhän se varmaan on. On ne 2-kymppiset poikaystävät kauheita uhreja noissa tilanteissa. Seksiä pitää saada 14-vuotiailta, mutta auta armias, jos teinityttöystävä haluaa käydä mäkkärillä poikaystävän piikkiin, niin kuppaajaksi ja hu*raksi häntä pitää sen jälkeen kutsua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen muutaman tällaisen, ovat luonteeltaan saamattomia, mukavuudenhaluisia, ei kovin seksuaalisia tai elämännälkäisiä muutenkaan.
Ei juuri koulutusta, työttömiä tai pienipalkkaisia.
Haluavat mukavaa ja helppoa elämää ilman tavoitteita.
Siihen vielä pakonomainen ostelu ja ylivelkaantuminen, niin ettei työssäkäymisestä huolimatta jää rahaa yhtään säästöön.
Alue: Aihe vapaa
social anxiety