Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Surullinen, tuntuu että menetän lapset ja asumisen
13.06.2020 |
Ex on tehnyt elämän muutoksiaan meille etukäteen kertomatta. Mm muutti uuden kumppaninsa kotiin. Osoitetta sain nyhtää, sanoin että haluan tietää missä lapset joka toinen viikonloppu ovat.
Asuvat siis minulla, koulu- ja päiväkoti-ikäisiä. Haluaisin muuttaa 100km päähän pienemmälle paikkakunnalle, josta olisi varaa ostaa omistusasunto, hyvä koti minulle ja lapsille. Olisi töitä ja kivat puitteet sekä suku lähellä. Isän luo ajaa tunnin, myös juna suoraan.
Mies ei suostu muuttoon. Sanoo, että pikemmin lapset voisivat alkaa olla viikko-viikko nyt kun hänellä on tilat kunnossa. Jos niin tekisi, joutuisi lapsia kuskaamaan nykyiseen kouluun ja päiväkotiin autoilla jne asuinalue muuttuisi kuitenkin isäviikoilla. En haluaisi lapsille vuoroviikkoelämää.
Pitääkö minun hyväksyä tilanne, mitä voin tehdä? Ei ole varaa kuin vuokra-asuntoon täällä missä nyt asutaan. En halua riitaa enkä riskiä, että isäsuuttuu ja vaatiikin lapset itselleen. Voimaton ja surullinen olo tässä tilanteessa. Tuntuu, että menetän lapset ja mahdollisuuden meille hyvään kotiin ja asumiseen.
Kommentit (47)
Ajattele ap lasten etua nyt. Heillä on oikeus isäänsä ja isällä lapsiinsa. Mieti vaihtoehto, jossa asut riittävän lähellä isää ja koulua, jota 12 v. käy. Yläkoulun alkaessa etäisyys kodin ja koulun välillä voi olla pidempikin, jos bussit kulkee. 5-vuotias menee sitten aikanaan lähikouluun siellä, missä asut. Mutta sinne pitää päästä myös isältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattele ap lasten etua nyt. Heillä on oikeus isäänsä ja isällä lapsiinsa. Mieti vaihtoehto, jossa asut riittävän lähellä isää ja koulua, jota 12 v. käy. Yläkoulun alkaessa etäisyys kodin ja koulun välillä voi olla pidempikin, jos bussit kulkee. 5-vuotias menee sitten aikanaan lähikouluun siellä, missä asut. Mutta sinne pitää päästä myös isältä.
Lasten etu on yksi hyvä koti.
Monesti olen miettinyt, että eikö todella löydy mitään hyvää välimuotoa näiden kahden välillä. Mielestäni lapset hyötyvät yhdestä selkeästä kodista, mutta kahden viikon ero toisesta vanhemmasta on liikaa.
Joskus miehen kanssa ollaan puhuttu, että jos erosimme, niin lapset voisivat asua minun luona, mutta olla joka viikko 1-4 päivää isällään ja tavattaisiin joustaen myös niin että isä voisi tulla kylään pariksi tunniksi halutessaan. Sitouduttaisiin asumaan lähellä toisiamme, koska niihin lapsiin nyt vaan olemme molemmat sidottuja. Erohan ei sitä muuta. Tämä pohdinta on siis ajalta, jolloin mietimme eroa vakavasti. Emme ole enää eroamassa, mutta monesti ihmettelen että miksei tällaisiin ratkaisuihin voi päätyä. Minun mielestäni viikko-viikko on varsinkin alle kouluikäisille tosi raskas elämäntyyli. Teineille varmasti jo mukava.
Kyllä täytyy olla oikeus muuttaa. Aikeesi kuulostaa järkevältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Eikö elareita kuitenkin makseta kun täytyy maksaa lasten kulut? Harrasteet, vaatteet, puhelinlaskut...