On epäreilua, että toiset meistä saa syödä mitä tahansa ja pysyvät silti hoikkina - Itse kuulun siihen ihmisryhmään, että vaikka valitsen kaupassa aina vähärasvaisen tuotten niin siitä huolimatta ylipainoa kertyy vartaloon

Tämä nyt oli tietenkin hassunhauska provo, mutta tämä "jotkut voivat syödä mitä vain lihomatta" -kuvitelma taitaa oikeasti elää joidenkin ihmisten päässä. Oikeasti näiden ihmisten kokonaiskalorien saanti on kuitenkin niin vähäistä, että he ihan sen vuoksi "voivat syödä mitä tahansa lihomatta".

Vierailija kirjoitti:

Hankalaa on myös sellaisella, joka on voinut suunnilleen ikävuoteen 35 asti syödä ihan mitä vaan ja miten paljon vaan, tyyliin suklaalevyn päivässä ja joka viikko ainakin kerran pitsaa yms. Ei ole tarvinnut siis yhtään miettiä, mitä syö ja miten paljon, silti on paino ollut normaalipainon alarajoilla.

Ja sitten yhtäkkiä tämä ei enää olekaan mahdollista, vaan iän myötä on muuttunut sellaiseksi, että ne herkut ja isot annokset lihottavatkin. En osaa toimia ollenkaan niin kuin he, jotka ovat ikänsä joutuneet tarkkailemaan syömisiään tai kieltäytymään herkuista. Saati laskemaan jotain kaloreita. Nyt pitäisi opetella, mutta se on älyttömän vaikeaa.

Olen aina liikkunut aika paljon, ja se on toki ollut osasyy siihen, että olen voinut syödä mitä vaan. Mutta ei se kaikkea selitä, koska olen myös ollut vuosikausia harrastamatta mitään liikuntaa, ja silti pysyin hoikkana. En pysy enää.

Rakastan herkkuja ja hyvää ruokaa. Olisiko vinkkejä, miten saisin itseni kuriin? Rakastan myös hoikkuuttani, en halua menettää sitä.

Minäkin rakastan hyvää ruokaa ja herkkujakin, mutta ei mulla silti ole tarvetta ylensyödä.

Olisi kiva tietää missä päin Suomea on ollut ok jättää ruokaa lautaselle tai vastaavasti heittää roskikseen ja milloin sellainen hoikka henkilö on syntynyt?

Koska on tosiasia, että jos syö aina tosi pieniä annoksia niin se tarkoittaa sitä, että ruokaa menee isohkoja määriä roskikseen tai sitten pakastin on ahkerassa käytössä ja sieltä sulatetaan syötäväksi tosi pieniä annoksia. En tiedä ketään joka jaksaisi päivittäin kokkailla sellaisia kolmasosalautasen kokoisia ruokamääriä.

Niin ja sitten ovat ne naiset jotka käyvät ostamassa pieniä annoksia salaattibaareista ym.

Hoikat syövät joko tosi pieniä annoksia jatkuvasti tai jos syöpöttelevät niin vastaavasti paastoavat sitten useamman päivän sen perään. Tästä harvemmin huutelevat mikä on ihan ymmärrettävää, koska se rikkoisia illuusion jatkuvasti mitä haluaa syövästä ja hoikkana pysyvästä naisesta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt oli tietenkin hassunhauska provo, mutta tämä "jotkut voivat syödä mitä vain lihomatta" -kuvitelma taitaa oikeasti elää joidenkin ihmisten päässä. Oikeasti näiden ihmisten kokonaiskalorien saanti on kuitenkin niin vähäistä, että he ihan sen vuoksi "voivat syödä mitä tahansa lihomatta".

Exäni oli tällainen läpipasko. Oli hoikka vaikkka söi mitä. Jos hän esimerkiksi sairastui flunssaan niin laihtui heti alipainoiseksi ja kärsi siitä kovasti eli on se ihan todellisuutta..

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva tietää missä päin Suomea on ollut ok jättää ruokaa lautaselle tai vastaavasti heittää roskikseen ja milloin sellainen hoikka henkilö on syntynyt?

Koska on tosiasia, että jos syö aina tosi pieniä annoksia niin se tarkoittaa sitä, että ruokaa menee isohkoja määriä roskikseen tai sitten pakastin on ahkerassa käytössä ja sieltä sulatetaan syötäväksi tosi pieniä annoksia. En tiedä ketään joka jaksaisi päivittäin kokkailla sellaisia kolmasosalautasen kokoisia ruokamääriä.

Niin ja sitten ovat ne naiset jotka käyvät ostamassa pieniä annoksia salaattibaareista ym.

Hoikat syövät joko tosi pieniä annoksia jatkuvasti tai jos syöpöttelevät niin vastaavasti paastoavat sitten useamman päivän sen perään. Tästä harvemmin huutelevat mikä on ihan ymmärrettävää, koska se rikkoisia illuusion jatkuvasti mitä haluaa syövästä ja hoikkana pysyvästä naisesta.

Miksi on vaivalloisempaa kokata pieni annos kuin valtava mättö jos se riittää samaksi ajaksi kuitenkin? Ei minulla mene ruokaa roskiin, töissä on buffetista sen verran kuin syön ja kotona teen itselleni ja miehelleni sopivia annoksia. Ravintolassa tilaan annoksen minkä jaksan syödä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva tietää missä päin Suomea on ollut ok jättää ruokaa lautaselle tai vastaavasti heittää roskikseen ja milloin sellainen hoikka henkilö on syntynyt?

Koska on tosiasia, että jos syö aina tosi pieniä annoksia niin se tarkoittaa sitä, että ruokaa menee isohkoja määriä roskikseen tai sitten pakastin on ahkerassa käytössä ja sieltä sulatetaan syötäväksi tosi pieniä annoksia. En tiedä ketään joka jaksaisi päivittäin kokkailla sellaisia kolmasosalautasen kokoisia ruokamääriä.

Niin ja sitten ovat ne naiset jotka käyvät ostamassa pieniä annoksia salaattibaareista ym.

Hoikat syövät joko tosi pieniä annoksia jatkuvasti tai jos syöpöttelevät niin vastaavasti paastoavat sitten useamman päivän sen perään. Tästä harvemmin huutelevat mikä on ihan ymmärrettävää, koska se rikkoisia illuusion jatkuvasti mitä haluaa syövästä ja hoikkana pysyvästä naisesta.

Miksi on vaivalloisempaa kokata pieni annos kuin valtava mättö jos se riittää samaksi ajaksi kuitenkin? Ei minulla mene ruokaa roskiin, töissä on buffetista sen verran kuin syön ja kotona teen itselleni ja miehelleni sopivia annoksia. Ravintolassa tilaan annoksen minkä jaksan syödä. 

Menee niissä työvaiheissa aikaa hukkaan eli kun pitää ottaa välineet ja tarvikkeet esiin joka tapauksessa teki sitten isomman tai pienemmän määrän ruokaan. Lisäksi pakkauskoot ovat usein sellaisia, että jos teet vain pienen määrän joudut säilömään.jäljelle jäävät raaka-aineet erilliseen astiaan. Ellet sitten tee vain tyyliin jotain vihanneskeittoja ja vegepastoja joissa on helppo erotellä pienikin määrä.

Hyväksyt siis sen, että itse ruoanlaittoon menee enemmän aikaa ja energiaa kuin keskimäärin ihmisillä ja samaten buffetissa syödessä tavallaan hyväksyt sen, että et saa rahoillesi parasta mahdollista vastinetta (eli tietyllä tapaa heität rahaa hukkaan). Tällä perusteella olet todennäköisesti lapseton sinkkunainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankalaa on myös sellaisella, joka on voinut suunnilleen ikävuoteen 35 asti syödä ihan mitä vaan ja miten paljon vaan, tyyliin suklaalevyn päivässä ja joka viikko ainakin kerran pitsaa yms. Ei ole tarvinnut siis yhtään miettiä, mitä syö ja miten paljon, silti on paino ollut normaalipainon alarajoilla.

Ja sitten yhtäkkiä tämä ei enää olekaan mahdollista, vaan iän myötä on muuttunut sellaiseksi, että ne herkut ja isot annokset lihottavatkin. En osaa toimia ollenkaan niin kuin he, jotka ovat ikänsä joutuneet tarkkailemaan syömisiään tai kieltäytymään herkuista. Saati laskemaan jotain kaloreita. Nyt pitäisi opetella, mutta se on älyttömän vaikeaa.

Olen aina liikkunut aika paljon, ja se on toki ollut osasyy siihen, että olen voinut syödä mitä vaan. Mutta ei se kaikkea selitä, koska olen myös ollut vuosikausia harrastamatta mitään liikuntaa, ja silti pysyin hoikkana. En pysy enää.

Rakastan herkkuja ja hyvää ruokaa. Olisiko vinkkejä, miten saisin itseni kuriin? Rakastan myös hoikkuuttani, en halua menettää sitä.

Minäkin rakastan hyvää ruokaa ja herkkujakin, mutta ei mulla silti ole tarvetta ylensyödä.

Missä kohdassa puhuin ylensyömisestä? Mitä edes tarkoitat sillä?

Se, joka 35-vuotiaaksi saattoi syödä lihomatta ihan mitä vaan

Itse olen puolen vuoden ajan kirjannut kaikki ruokani My Fitness Paliin. Ajatuksena, että puoli kiloa laihtuisin viikossa.

Olen samaiset puoli vuotta ollut herkkulakossa ja lisännyt liikuntaa. Yhtäkään kiloa ei ole lähtenyt, mutta joitakin senttejä kyllä.

Yritän joka päivä tsempata itseäni jatkamaan tällä tiellä. Mutta te, jotka sanotte, että kyllä kaikki laihtuu - niin on se joillakin ihan helvetin tiukassa.

Luulen, että kyse on hormoneista tai kakkostyypin diabeteksen rajoilla roikkumisesta. Luulen myös, että jos palaisin syömishäiriöiseen laihdutustyyliin, niin laihtuisin varmasti. Tässä neljänkympin kulmilla olisi kiva kuitenkin tehdä asioita oikein ja terveellisesti nuoruuden ruokapelleilyjen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva tietää missä päin Suomea on ollut ok jättää ruokaa lautaselle tai vastaavasti heittää roskikseen ja milloin sellainen hoikka henkilö on syntynyt?

Koska on tosiasia, että jos syö aina tosi pieniä annoksia niin se tarkoittaa sitä, että ruokaa menee isohkoja määriä roskikseen tai sitten pakastin on ahkerassa käytössä ja sieltä sulatetaan syötäväksi tosi pieniä annoksia. En tiedä ketään joka jaksaisi päivittäin kokkailla sellaisia kolmasosalautasen kokoisia ruokamääriä.

Niin ja sitten ovat ne naiset jotka käyvät ostamassa pieniä annoksia salaattibaareista ym.

Hoikat syövät joko tosi pieniä annoksia jatkuvasti tai jos syöpöttelevät niin vastaavasti paastoavat sitten useamman päivän sen perään. Tästä harvemmin huutelevat mikä on ihan ymmärrettävää, koska se rikkoisia illuusion jatkuvasti mitä haluaa syövästä ja hoikkana pysyvästä naisesta.

Miksi on vaivalloisempaa kokata pieni annos kuin valtava mättö jos se riittää samaksi ajaksi kuitenkin? Ei minulla mene ruokaa roskiin, töissä on buffetista sen verran kuin syön ja kotona teen itselleni ja miehelleni sopivia annoksia. Ravintolassa tilaan annoksen minkä jaksan syödä. 

Menee niissä työvaiheissa aikaa hukkaan eli kun pitää ottaa välineet ja tarvikkeet esiin joka tapauksessa teki sitten isomman tai pienemmän määrän ruokaan. Lisäksi pakkauskoot ovat usein sellaisia, että jos teet vain pienen määrän joudut säilömään.jäljelle jäävät raaka-aineet erilliseen astiaan. Ellet sitten tee vain tyyliin jotain vihanneskeittoja ja vegepastoja joissa on helppo erotellä pienikin määrä.

Hyväksyt siis sen, että itse ruoanlaittoon menee enemmän aikaa ja energiaa kuin keskimäärin ihmisillä ja samaten buffetissa syödessä tavallaan hyväksyt sen, että et saa rahoillesi parasta mahdollista vastinetta (eli tietyllä tapaa heität rahaa hukkaan). Tällä perusteella olet todennäköisesti lapseton sinkkunainen.

Ruanlaitto ei hukkaan mennyttä aikaa, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hankalaa on myös sellaisella, joka on voinut suunnilleen ikävuoteen 35 asti syödä ihan mitä vaan ja miten paljon vaan, tyyliin suklaalevyn päivässä ja joka viikko ainakin kerran pitsaa yms. Ei ole tarvinnut siis yhtään miettiä, mitä syö ja miten paljon, silti on paino ollut normaalipainon alarajoilla.

Ja sitten yhtäkkiä tämä ei enää olekaan mahdollista, vaan iän myötä on muuttunut sellaiseksi, että ne herkut ja isot annokset lihottavatkin. En osaa toimia ollenkaan niin kuin he, jotka ovat ikänsä joutuneet tarkkailemaan syömisiään tai kieltäytymään herkuista. Saati laskemaan jotain kaloreita. Nyt pitäisi opetella, mutta se on älyttömän vaikeaa.

Olen aina liikkunut aika paljon, ja se on toki ollut osasyy siihen, että olen voinut syödä mitä vaan. Mutta ei se kaikkea selitä, koska olen myös ollut vuosikausia harrastamatta mitään liikuntaa, ja silti pysyin hoikkana. En pysy enää.

Rakastan herkkuja ja hyvää ruokaa. Olisiko vinkkejä, miten saisin itseni kuriin? Rakastan myös hoikkuuttani, en halua menettää sitä.

Minäkin rakastan hyvää ruokaa ja herkkujakin, mutta ei mulla silti ole tarvetta ylensyödä.

Missä kohdassa puhuin ylensyömisestä? Mitä edes tarkoitat sillä?

Se, joka 35-vuotiaaksi saattoi syödä lihomatta ihan mitä vaan

Jos painosi nousee, niin silloinhan ylensyöt.

Minulla oli ap:n kanssa sama ongelma. Tein DNA-etnisyystestin, jonka tuloksen mukaan olen geneettisesti eniten metsästäjä-keräilijä. Siirryin vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, ja jätin kaikki vähärasvaiset tuotteet hyllyyn. Paino on ropissut alaspäin, vaikka herkuttelen enemmän. Luulen, että monilla suomalaisilla on tietämättään sama geneettinen taipumus sille, ettei siedä liikaa hiilihydraatteja. Kokeilemalla selviää! Energiatasoni ovat paremmat ja elämä hymyilee.

Ennen oli suklaata jouluna, limua jussina ja kakkua synttäreille. Muuten herkuteltiin kotona leivotulla pikkupullalla ja lasillisella maitoa.

Liikutko? Eikä siis mitään "käyn kävelyllä silloin tällöin," vaan kunnon hikiliikuntaa, 30-90 min. vähintään 4 kertaa viikossa, mieluummin joka päivä. Esim. puolen tunnin aamulenkki joka aamu on pitänyt mun painon sekä vaatekoon samana lukioiästä, nyt olen 35-vuotias nainen. Syön melko paljon, mutta kasvispainotteista ruokaa, en napostele tai "herkuttele," siten kuin sana yleensä ymmärretään. Välipalani on usein rahka-hedelmäsmoothie, porkkanatikkuja ja ruisleipä tms. ja herkkuani ovat tuoreet hedelmät ja marjat. Kannattaa päättää ykisnkertaisesti lopettaa esim. karkin, suklaan, sipsien ym. ravitsemuksellisesti täysin turhien tai jopa haitallisten ruokien syönti, koska niitä syömällä joudut jättämään hyvää ravintoa syömättä, jos et halua lihoa. Ruokailutottumukset on todellakin tottumuksia, eli jos on pidempään ilman, ei enää kaipaakaan. Itse olin irtokarkkikoukoussa ja pahasti, mutta nykyään jos joskus maistan karkkia, se on niin sokerista, että hampaita särkee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syön monipuolisesti ja pidän annoskoot normaalin kokoisina enkä valtavina. Välillä syön herkkuja minäkin. Lisäksi liikun. Ei siinä ole mitään taikaa. Lataapa puhelimeen askelmittari, niin saat tietää kuinka paljon liikut. Alle 10 000 askelta päivässä on todella vähän. Hyvä tavoite olisi joku 15 000+ jopa paljon enemmänkin.

10 000 on aivan järjetön määrä. Vastaa noi 15 kilometrin kävelyä. Olen testannut.

Kyllä mulla menee toi rikki noin 7 kilometrillä. Kesällä onnistuukin, mutta talvi onkin sitten toinen juttu.. ärsyttää huomata että ikä ja geenit myös vaikuttaa painoon, ei alle kolmekymppisenä tarvinnut himoliikkua, eikä juuri kytätä syömisiä/ juomisia pysyäkseen normaalipainoisena, mutta nyt yli kolmekymppisenä tapahtui jotain aineenvaihdunnassa kun niillä samoilla elintavoilla ei enää pysykään hoikkana :( Pitää ratkaista tämä uusi ongelma ennenkuin paino nousee radikaalisti.

Jotkut tutkijat väittävät ettei 30+ tapahdu aineenvaihdunnassa mitään. Ei kai tapahdukaan. Mitä oon huomannut niin väsymys ja mukavuudenhalu on lisääntynyt. Lisäksi kunnon juoksulenkki lämpimänä kesäpäivänä aiheuttaa kaamean turvotuksen ja jatkuvan näläntunteen. Seuraavana päivänä herää kyllä kiinteämpänä kun nesteet lähtevät.

Mitäpä jos valitsisit suklaapatukan sijaan omenan ja tuoremehun sijaan lasillisen vettä?

t. hoikka

Tuo on kauhea ajatus että missä päin Suomea ok jättää ruokaa lautaselle.

Keski-suomessa! Annan loput koiralle.

Lapseni syö paljon. Kyllä ruoka jääkaapissa 1-2pv säilyy.

Luulen just tuo ajaa ihmisiä ylipainoon että lapsesta asti pakotetaan syömään yli kylläisyyden tarpeen, ja sit lopulta häviää käsitys siitä että paljonko TARVITSEE RUOKAA.

Ihme pelko päällä että jos en nyt ahmi kaikkea en saa enää koskaan ruokaa..

Limukka. God mikä sana, mistä mahtaa olla kotoisin.

Sokerin fruktoosi lihottaa. Ihan sama, vaikka joisit mehua limun sijaan. Lasillinen appelsiinimehua päivässä lihottaa yhdeksän kiloa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli ap:n kanssa sama ongelma. Tein DNA-etnisyystestin, jonka tuloksen mukaan olen geneettisesti eniten metsästäjä-keräilijä. Siirryin vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, ja jätin kaikki vähärasvaiset tuotteet hyllyyn. Paino on ropissut alaspäin, vaikka herkuttelen enemmän. Luulen, että monilla suomalaisilla on tietämättään sama geneettinen taipumus sille, ettei siedä liikaa hiilihydraatteja. Kokeilemalla selviää! Energiatasoni ovat paremmat ja elämä hymyilee.

Syö sinä vaan metsästäjä-keräilijä ruokaa, apina. Sivilisaatio on viljalla rakennettu.

Hoikat syövät kaikkea mitä haluavat, mutta kun heitä alkaa tarkemmin seuraamaan, he myös helposti venyttävät ateriaväliä tai jättävät aterioita jopa kokonaan väliin. He eivät kuitenkaan napostele, vaan keskittyvät valittamaan huonoa oloa, menevät lepäämään tai touhuavat niin etteivät ehdi syömään. Yleensä he syövät myös hitaasti. Kylläisyyden tunne tulee vähemmällä ruokamäärällä hitaan pureskelun seurauksena.