Ystävä jaksaa aina mitätöidä kaikki onnistumiset

Kerro hänelle, että voitit eurojackpotissa ja katso mitä sanoo.

Tuskin edes tajuaa omaa käytöstään. Sano suoraan, että onko pakko mitätöidä, ei tunnu kivalta. Jos siitä suuttuu, niin menköön. Tuo mitätöinti on ihan normaalikäytöstä esim. roskalehtien kommenttipalstoilla. Otsikko: ”Suomalainen Tiia sai unelmiensa työpaikan Berliinistä”. Kommentit:

- Reittä pitkin mennyt

- Miksi tällaistaisesta uutisoidaan on mullaki duunipaikka

- Ruma ja muhkurapolvet

Kertoo itsetunnon puutteesta.

Kadehtii sinua jostain syystä, siksi kehuskelee omaansa ja mollaan kaikki sinun jutut.

Hänellä on huono itsetunto.

Hei. 

Ystävyyssuhteet ovat keskimäärin hyvin tärkeitä ja vaalimisen arvoisia. Sinäkin kerrot, että ystävyydessänne on paljon hyvää, etkä halua rikkoa suhdettanne. 

Kuitenkin ei ole hyväksi, että jatkuvasti pahoitat mieltäsi. Se etäännyttää teitä ja ilmiselvästi vaivaa sinua.

Nyt sinulla on erinomainen mahdollisuus harjoitella vuorovaikutustaitoja opettelemalla ilmaisemaan ystävällesi, että tuo ei kuulostanut kauhean kivalta tai että sanomasi loukkasi nyt, koska olit toivonut myötäiloitsemista. Arvaan, että tällainen kissan pöydälle nostaminen ei ole helppoa ja pelottaa. Kuitenkin on fakta, että jos et rohkene tarttua kohti muutosta, kaikki tulee jatkumaan ennallaan. Muutos vaatii aina rohkeutta ja luottamusta siihen, että suhteenne kantaa, vaikka kerrotkin mielipahastasi.

Mitä ajattelet tästä?

Minusta ystäväsi kommentti on todella loukkaava. Kysy häneltä suoraan, miksi hän haluaa mitätöidä ilonaiheesi. Olisi oikeasti kiinnostava tietää, mitä vastaa.

Kilpailuhenkinen ystävä. Ajattelee varmaan hautajaisissasi jos kuolet ennen häntä, että paremmuuttaan elääkin pidempään.

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei. 

Ystävyyssuhteet ovat keskimäärin hyvin tärkeitä ja vaalimisen arvoisia. Sinäkin kerrot, että ystävyydessänne on paljon hyvää, etkä halua rikkoa suhdettanne. 

Kuitenkin ei ole hyväksi, että jatkuvasti pahoitat mieltäsi. Se etäännyttää teitä ja ilmiselvästi vaivaa sinua.

Nyt sinulla on erinomainen mahdollisuus harjoitella vuorovaikutustaitoja opettelemalla ilmaisemaan ystävällesi, että tuo ei kuulostanut kauhean kivalta tai että sanomasi loukkasi nyt, koska olit toivonut myötäiloitsemista. Arvaan, että tällainen kissan pöydälle nostaminen ei ole helppoa ja pelottaa. Kuitenkin on fakta, että jos et rohkene tarttua kohti muutosta, kaikki tulee jatkumaan ennallaan. Muutos vaatii aina rohkeutta ja luottamusta siihen, että suhteenne kantaa, vaikka kerrotkin mielipahastasi.

Mitä ajattelet tästä?

Olet varmasti oikeassa. Asian esiinnostaminen voi järkyttää ystävää koska hän on aina toiminut edellä mainitulla tavalla, eikä ole tottunut saamaan kritiikkiä osakseen tässä ystävyyssuhteessa.

Sano sille suorat sanat. Katkeroidut vain jos myötäilet. Siitä on hyvä esimerkki selän takana puhumisesta palstalla.

KirkkoSisko kirjoitti:

Hei. 

Ystävyyssuhteet ovat keskimäärin hyvin tärkeitä ja vaalimisen arvoisia. Sinäkin kerrot, että ystävyydessänne on paljon hyvää, etkä halua rikkoa suhdettanne. 

Kuitenkin ei ole hyväksi, että jatkuvasti pahoitat mieltäsi. Se etäännyttää teitä ja ilmiselvästi vaivaa sinua.

Nyt sinulla on erinomainen mahdollisuus harjoitella vuorovaikutustaitoja opettelemalla ilmaisemaan ystävällesi, että tuo ei kuulostanut kauhean kivalta tai että sanomasi loukkasi nyt, koska olit toivonut myötäiloitsemista. Arvaan, että tällainen kissan pöydälle nostaminen ei ole helppoa ja pelottaa. Kuitenkin on fakta, että jos et rohkene tarttua kohti muutosta, kaikki tulee jatkumaan ennallaan. Muutos vaatii aina rohkeutta ja luottamusta siihen, että suhteenne kantaa, vaikka kerrotkin mielipahastasi.

Mitä ajattelet tästä?

Minä koetin tuota ja tuloksena oli hirmuinen suuttumus siltä letkauttelijalta. Taisi sammua ystävyys siihen paikkaan.

Ikävä ystävä sinulla. Kerrot myös, ettet halua rikkoa suhdettanne.

Minulla on vähän vastaava ystävä. Halu saada huomiota ja olla aina "parempi" varsinkin isommassa porukassa on hänelle hyvin ominaista ja pohjana varmaan myös hänellä huono itsetunto. Kahden kesken hän on ihan mukava. Eräs yhteinen ystävämme onkin kokonaan katkaissut välit tähän kehuvaan ystäväämme.

Esimerkki: Joku on juuri tullut Pariisin matkalta ja kohteliaasti kyselemme porukassa, miten matka meni. Matkalta palannut ei ehdi kuin lyhyellä lauseella kertoa reissustaan, kun tämä kehuja alkaa suureen ääneen paasata omasta Pariisin matkastaan, joka tapahtui 25 vuotta sitten.

Minä en vain enää kerro itselleni tärkeitä asioita kellekään. Kyllästyin lyttäämiseen ja pilkkaamiseen.

Mikä ystävä kehtaa kommentoida toista lihavammaksi, köyhemmäksi, epäonnistuneemmaksi tms?

Mutta, onko ap sitten myös itse mahdollistaja? Eli kun et jaksa pitää puoliasi tai sanoa vastaan, mahdollistat sen, että toinen käyttäytyy huonosti sinua kohtaan kerta toisensa perään? Sen vielä ymmärrän, että jollekin kertaluontoiselle tutulle ei jaksa vääntää, mutta että toistuvasti sama tilanne. 

Ystävä ei välttämättä toimi ikävästi tahallaan tai tiedostaen. Siksi teille molemmille voisi olla reilua, jos seuraavan kerran nostaisit tunteesi jotenkin esiin - ei hyökkäävästi vaan neutraalisti ja arvostaen toista. Se voisi avata ystäväsi silmät ja hän osaisi jatkossa olla hienotunteisempi.

Noita kilpailunhaluisia ihmisiä on yllättävän paljon. Minullakin yksi sukulaisnainen juuri sellainen. Esim. kerron lapseni synttäristä tai harrastuksesta niin hän alkaa hehkuttaa miten omalla lapsellaan oli vielä kivemmat synttärit, niin paljon kavereita ja ihan mestaruus jossain urheilulajissa viisivuotiaana. Se, että minä pääsin yliopistoon aikanaan toisin kuin kukaan muu suvustani triggeröi hänessä vieläkin ilkeän ja kitkerän sävyn. Minun rivitalokotia katsomaan tullessa sain kuulla miten serkulla isompi ja paremmalla paikalla.

Miehen suvussa tälläistä ei ole ollenkaan, lapset saavat olla lapsia ja hyvässä mielessä ihan tavallisia. Senpä takia näenkin miten inhottava kilpailuhenki omassa suvussani on. Pelkään että se, tai siis nämä pari sitä lietsovaa ihmistä, ei muutu miksikään.

Miksi sinä sanot häntä "ystäväksi"? Kateellinen selkäänpuukottaja hän on, ei ystävä toimi tuolla tavalla.

Ei välttämättä edes tarvitse nostaa kissaa pöydälle ja "syyttää" kaveria lyttäämisestä. Tuossa keskustelussa olisin itse selittänyt kaverin kommentin jälkeen tuon mitä tähänkin kirjoitit, että tämä työpaikka ei ole suhteilla hankittu ja "Eikö ole hieno juttu, iloitsen juuri siitäkin syystä tästä!". Tai ihmettelen syvästi, jos et korjannut ystävääsi asiassa, ja ilmaissut, että odotat hänen iloitsevan asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Noita kilpailunhaluisia ihmisiä on yllättävän paljon. Minullakin yksi sukulaisnainen juuri sellainen. Esim. kerron lapseni synttäristä tai harrastuksesta niin hän alkaa hehkuttaa miten omalla lapsellaan oli vielä kivemmat synttärit, niin paljon kavereita ja ihan mestaruus jossain urheilulajissa viisivuotiaana. Se, että minä pääsin yliopistoon aikanaan toisin kuin kukaan muu suvustani triggeröi hänessä vieläkin ilkeän ja kitkerän sävyn. Minun rivitalokotia katsomaan tullessa sain kuulla miten serkulla isompi ja paremmalla paikalla.

Miehen suvussa tälläistä ei ole ollenkaan, lapset saavat olla lapsia ja hyvässä mielessä ihan tavallisia. Senpä takia näenkin miten inhottava kilpailuhenki omassa suvussani on. Pelkään että se, tai siis nämä pari sitä lietsovaa ihmistä, ei muutu miksikään.

Joillakin voi myös olla sellainen tapa, että aina pitää jotenkin ”panna paremmaksi”. Omissa tutuissani jostain syystä itäsuomalaisissa tuo näkyy. Jos sanon että jalka on kipeä, he alkavat kertoa omasta tai jonkun muun vielä pahemmasta särystä. Jos kerron jonkun kivan asian, he kertovat jostain vielä hienommasta. Tiedän etteivät he ole pahantahtoisia vaan se on opittu tapa. Osaan myös naurahtaa, että ”taas sun piti panna paremmaksi” ja voidaan yhdessä nauraa asialle.

Elämänkokemusta tulee lisää niin osaa ohittaa noi kilpailijat ja jättää omaan arvoonsa.

Siinäkö juoskoot omaa ympyräänsä.👍🏻

Miksi ihmiset pitävät tuollaisia ystävinään?!? Tuo "ystäväsi" on vain kateellinen m*lkku.

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä edes tarvitse nostaa kissaa pöydälle ja "syyttää" kaveria lyttäämisestä. Tuossa keskustelussa olisin itse selittänyt kaverin kommentin jälkeen tuon mitä tähänkin kirjoitit, että tämä työpaikka ei ole suhteilla hankittu ja "Eikö ole hieno juttu, iloitsen juuri siitäkin syystä tästä!". Tai ihmettelen syvästi, jos et korjannut ystävääsi asiassa, ja ilmaissut, että odotat hänen iloitsevan asiasta. 

Tätä just ajattelin itsekin. Miksei ap siinä tilanteessa tehnyt selväksi, ettei kyse ole moisesta. 

Toinen on se, että osa noista "paremmaksi pistäjiä" on hyvätahtoisia hömelöitä, joiden elämässä ei tapahdu paljon. Kun joku lähtee Itävaltaan, hänelle tulee mieleen se oma reissu vuonna 1969, koska on matkustanut kymmenen kertaa sen jälkeen ylipäätään missään ja asia nousee hänen mieleensä. Oma äitini oli tällainen ja taatusti ei yrittänyt keulia, vaikka tapa tuoda omat kokemukset aina mukaan välillä rasittikin.