Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ole ansainnut miestäni
12.06.2020 |
Tuo tunne tulee aika ajoin takaisin. Olen rikkonaisesta ja köyhästä perheestä. Lapsuuteni ja nuoruuteni oli toisinaan hyvinkin onneton ja se vaikuttaa vieläkin itsetuntooni ja minäkuvaani. Mies taas on hyvästä ehjästä perheestä ja kaikki on mennyt lapsuudessa ja nuoruudessa niin hyvin kuin vain voi. Arvostan miehen tasapainoa ja olen hyvin innellinen hyvästä miehestä. Ja meillä on hyvä suhde. Mutta sitten taas toisaalta, tunnen itseni niin huonoksi ja mitättömäksi välillä, omien tunteiden ja ajatusten takia. Tuntuu että en osaa olla huoleton ja arvostaa itseäni ja luottaa meiän suhteeseen. Vertaan itseäni niihin naisiin keillä myös ollut onnellinen ja tasapainoinen lapsuus ja nuoruus. Mieheni voisi olla paljon onnellisempi sellaisen naisen kanssa. Pelkään että hänkin vielä tajuaa tämän. Olen koittanut pitää nämä asiat sisälläni, mutta nyt tuntuu että hajoan tähän. Olen miettinyt että jätän miehen jotta hänella olisi parempi mahdollisuus hyvään ja tasapainoiseen elämään jonkun naisen kanssa joka on ansainnut hänet. Välillä tuntuu että tukehdun tähän oloon. Voiko tällaisesta tunteesta päästä yli?
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänen ei ole mikään pakko olla sinun kanssasi. Jostakin syystä hän kuitenkin omasta tahdostaan valitsee olla. Sinulla ei ole oikeutta kieltää sitä ja viedä häneltä tuota valinnan vapautta. Häpeä, että edes ajattelet moista.
Hankitko hänet pikavipillä vai varastetuilla rahoilla?
Jaa no, minun mieheni ei ole ansainnut minua. Minä olen kiltti ja hyvä ihminen ja hän on itsekeskeinen yrittäjä ja käyttää kiltteyttäni sumeilematta hyväkseen, ja minun tarpeeni kieltää täysin. En hyväksy tilannetta ja olen ilmoittanut, että jos meno ei muutu niin parisuhdestatus muuttuu. Ei kuuntele, puheeni on kärpäsen surinaa hänen korvissaan. Jos jokin muuttuu niin korkeintaan hänen touhunsa entistäkin maanisemmaksi.
Vaihdetaanko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ensimmäisenä tiedosta, että kyseessä ei ole parisuhteen ongelma, vaan sinun ongelmasi. Ero ei siis ratkaise mitään. Hakeudu mielenterveyspalvelujen piiriin ja työstä ongelmiasi. Se sinun pitää tehdä, vaikka eroaisitkin, joten kokeile nyt ensin sitä.
Voimia!
On erittäin totta, että traumatisoituneet rikkinäisistä perheistä lähtöisin olevat ihmiset ovat raskaita, jopa tuhoaviakin kumppaneina. Varmasti kannattaisi harkita terapiaa, jotta pääsisit prosessoimaan traumojasi. Ainakaan lapsia ei tulisi pohtiakaan ennen kuin menneisyyden peikot on kohdattu ja selätetty. Muutoin tulee siirtäneeksi kärsimyksensä seuraavalle sukupolvelle, ja se on väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"luottaa meiän suhteeseen"
Auttaisiko jos opettelisit kirjoittamaan ei-hillbillymaisesti. "Mä vähä niinq mietin ette oo riittävä hyvä mu miehäl"
Vierailija kirjoitti:
Jaa no, minun mieheni ei ole ansainnut minua. Minä olen kiltti ja hyvä ihminen ja hän on itsekeskeinen yrittäjä ja käyttää kiltteyttäni sumeilematta hyväkseen, ja minun tarpeeni kieltää täysin. En hyväksy tilannetta ja olen ilmoittanut, että jos meno ei muutu niin parisuhdestatus muuttuu. Ei kuuntele, puheeni on kärpäsen surinaa hänen korvissaan. Jos jokin muuttuu niin korkeintaan hänen touhunsa entistäkin maanisemmaksi.
Vaihdetaanko?
"käyttää kiltteyttäni sumeilematta hyväkseen, ja minun tarpeeni kieltää täysin"
Tuollaiset asiat ei mun mielestä mene esim. ajattelemattomuuden tai typeryyden piikkiin, vaan kyse on ihan pysyvästä välinpitämättömyydestä muita ihmisiä kohtaan, empatian puutetta yms. En usko, että tilanne tulee mihinkään muuttumaan, muuten kuin korkeintaan väliaikaisesti esim. jättämisen pelossa. Mutta et varmaankaan voi koko loppuelämäänne uhkailla sillä? Jos kykyä normaaliin välittämiseen ei ole, sitä ei ole eikä sitä voi enää aikuiseen ihmiseen mistään takoa.
(Voi olla väärässäkin... ja lyhyen kommenttisi perusteella en välttämättä saanut kaikesta oikeaa käsitystä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette kyllä oikeassa siinä että tämä on minun ongelma ja terapiaan menen. Kiitos kannustaville vastauksista ❤
Mies on sinun kanssasi parisuhteessa koska haluaa olla, et sinä häntä pystyisi siinä pakottaa olemaan, ellei hän haluaisi. Itse olen ollut vähän samassa tilanteessa, olin itse ns. "onnellisesta lapsuudesta" ja toisella oli ollut paljon enemmän ongelmia omassa elämässään lapsena. En itse kokenut koskaan että toinen olisi ollut millään tavalla huonompi tai arvottomampi tuon takia, olimme täysin tasa-arvoisessa asemassa. Jos on noin vaikeita tunteita asiasta niin terapiasta voi olla paljon hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap.
Otat esille ison asian. Se ei olekaan suhde kumppaniisi, vaan elinikäiseen kumppaaniisi eli omaan itseesi. Olet jäänyt jonkin asian vangiksi ja sinun tehtäväsi on vapautua siitä. Luomalla armollisen ja hyvän suhteen omaan historiaasi ja elämääsi pystyt liittymään toiseen ihmiseen ilman, että rakennat omasta historiastasi estettä välillenne. Koska asiat, joita olet kokenut, ovat ilmeisen painavia, suosittelen hakeutumaan terapiaan. Kela myös tukee terapiaa, lääkärin kanssa voit neuvotella siitä. Terapia ei kuitenkaan ehkä aivan hetkessä löydy. Voit myös käydä sitä odotellessa juttelemassa muiden keskusteluapua tarjoavien tahojen kanssa. Sinun kannattaa lähteä nyt matkalle itsesi hyväksymiseen, sillä se matkakumppani on kanssasi lopun ikää.
Alue: Aihe vapaa
Ei, jos et tee tilanteelle mitään. Esim. terapia.