Pakkomielteenä poikaystävän exä
Olen saanut pakkomielteen poikaystävän exään. Käyn lähes joka päivä katsomassa hänen facebookiaan ja instagramiaan, siinä toivossa että sieltä löytyisi jotain uutta. Instagram on yksityinen, mutta sitäkin olen yrittänyt "peukaloida" saadakseni yksityiset kuvat näkyviin (turhilla sovelluksilla jotka eivät edes toimi).
Nykyään poikaystävän ja hänen exänsä yhdessä olovuodet saavat minussa aikaan pahan olon ja vihan tunteita: esim. jos jossain lukee: 12.6.2016 (ihan vaikka vain lehdessä), ajattelen että tuolloin he ovat olleet jo pari kuukautta yhdessä ja rakastuneita.
Exä tulee minulle jopa uniin ja se on häiritsevää, sillä vaikka en ajattelisi exää päivällä, se tulee painajaisiini ja aamulla on huono olo.
Välillä olen ollut jo "yli" exästä ja itseni vertailusta häneen, mutta menin lukemaan heidän whatsapp-keskustelunsa kun ovat olleet yhdessä, tämä jos mikä sai minulle vielä pahemman olon aikaiseksi. Rakkaudentunnustuksia ja muita lässytyksiä jakelivat kyllä: sellaista en ole itse saanut koskaan kuulla poikaystävältä.
Olen tutkinut kaiken mitä oikeastaan voi tutkia netin avulla. Poikaystävänkin facebook-seinän olen lukenut melkein sanasta sanaan, mutta siitä exästä siellä ei mitään ole, tai ne on poistettu.
Suhteemme alussa en miettinyt hänen exäänsä mutta ajatuksia ja vertailua alkoi tulla kun löysin poikaystävän koneelta heidän yhteisiä kuviaan: lomakuvia, pusukuvia yms. Myöhemmin itse poistin ne pusukuvat ja muut kuvat missä ovat lähekkäin, pyysin poikaystävääni ne poistamaan mutta mitään ei tapahtunut.
Olen kateellinen sille exälle ja jostain syystä negatiiviset tunteet ovat kuin huumetta: sitä tutkii ja penkoo vain lisää kun pääsee alulle. Välillä se on myös tosi raskasta enkä haluaisi olla tässä kierteessä enää.
Hän on saanut melkein kaiken elämässään: on korkeastikoulutettu, töissä, matkustelee, on sosiaalinen ja saa helposti ystäviä, on kaunis ja "normaalit" piirteet.
Poikaystävän vanhemmatkin ovat tosi paljon tykänneet hänestä, olihan hän puhelias ja eloisa, toisin kuin poikaystävän edellinen exä. Tosin nämä tunteet ovat varmasti muuttuneet myöhemmin kun poikaystävällä ja exällä alkoi tulla ongelmia.
Luulen että "rakkaudettomuus" ja poikaystävän minun vertailu exään on saanut tämän pakkomielteen aikaiseksi. Olen saanut kuulla monta kertaa esim. sairauksistani että "ei kyllä kenelläkään muulla ole tuollaista ollut".
Ensimmäisiä kertoja kun näin poikaystävän vanhemmat, sanoi hänen äitinsä: "näytätte samalta". Myöhemmin poikaystävä sanoi että "näytettiin ehkä exän kanssa enemmän samalta". Vaikka se olisikin totta, miksi siitä piti sanoa? Siinäkin asiassa ajattelen, että exä oli parempi.
Olen varmaan lapsellinen ja sairastahan tämä on, mutta haluaisin kuulla onko muilla ollut tällaista? Ja miten tämän pakkomielteen saa loppumaan?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä ei olisi eksää, niin eikö teillä silti olisi aika iso ongelma, jos koet tuota "rakkaudettomuutta"? Ehkä silloin ajattelisit, että mies haluaisi olla oikeasti jonkun muun, tavallaan paremman kanssa?
Jos sinulla ei olisi ns. pakkomiellettä eksään, niin olisiko sinulla sitten enemmän tilaa ajatella tuota toista ongelmaa? Jotenkin minusta tuntuu, että tuo pakkomielteesi on oikeastaan vain sivuasia paljon suuremman ongelman rinnalla.
Saattaisihan asia ollakin niin, mutta pakkomielteeni kohdistuu vain poikaystävän viimeisimpään exään, ei sitä edelliseen vaikka aikaisemman exän kanssa oli monta vuotta yhdessä, viimeisimmän kanssa vain n. 1,5v.
Ehkä se että exä on tehnyt niin hyvän vaikutelman ja poikaystäväni on ollut hullaantunut hänestä kun on ollut niin rempseä saa minussa aikaan vertailua. Tämä viimeisin exä on myös ehkä "kaunein" kaikista kenen kanssa poikaystävä on ollut, on varmaan ollut ylpeä kun saanut kulkea hänen rinnallaan. Itse en todellakaan ole mikään luonnonkaunis ja joudun laittamaan meikkiä jopa kauppaan lähtiessä. Tämä exä on mennyt ensitreffeille melkein suoraan suihkusta, ilman meikkiä ja hiukset kosteana: siitäkös poikaystäväni varmasti on innostunut kun tykkää luonnollisista naisista.
-Ap
Just joo, poikaystävä muka tykkää luonnollisista naisista. Jos näkisi tarpeeksi luonnollisia naisia, mieli muuttuisi. Eipä miehet yleensä diggaile luonnollista karvoitusta tai muutakaan luonnollista naisessa.
Tyttöystävä on vain vaikuttanut luonnolliselta ja suihkunraikkaalta. On silläkin kainalokarvat ollut kuitenkin ajeltuna ja dödöä.
Olet siitä onnellisessa asemassa, että olet kuitenkin nuori nainen, ja varsinkaan nuori nainen ei tarvitse ketään törhöä rinnalleen. Ei sellaista, joka pitää suunsa kiinni eikä sellaista, joka kertoilee pitävänsä eksänsä kaltaisista naisista.
Sinuna antaisin tennaria takamukselle enkä antaisi enää kenenkään miehen saada minua raiteiltaan. Miehet on oikeasti aika surkeita esityksiä, niin lyhyt- kuin pitkäsoittonakin. He ovat jopa itsekin sitä mieltä.
t. Täti, jolla on jo 50 vuoden kokemus miehistä (ja siinäkin on 50 vuotta liikaa)
Pakko kommentoida tähän. Mä olin ihan samanlainen joskus. stalkkasin netissä mieheni entistä. Heillä on yhteinen lapsikin ja aina yritin onkia tietoa että mitä ovat jutelleet lapsen vaihtotilanteissa. Se kesti yllättävän kauan, varmaan 1-2 vuotta, mutta luulen että siihen vaikutti moni asia...aistin mieheni olevan vielä vähän kiinni exässään ja exän miehessä, vaikka olivat eronneet kauan sitten. Nyt en ole enää vuosiin ollut samanlainen, sillä tunnen vaan että ei tarvitse olla, mies ei ole enää kiinni exässään Ei siis.tarvitse vertailla tai mitään. En tosiaan jaksa enää käyttää sellaiseen aikaani. Mutta joskus aikoinaan se oli elämääni.
Pakko lisätä että olisi paljon helpompi unohtaa vertailut yms jos sitä exää en tulisi koskaan enää näkemään. Kuitenkin hän on ystäväksi tullut poikaystäväni veljen vaimon kanssa ja ovat viettäneet mm. tyttöjeniltoja yhdessä.
Tämä hiertää minua entisestään koska itse olen tavannut tämän vaimon tasan kerran, eli ei ole ollut edes mahdollisuutta tutustua. Ei tämä exäkään tainnut ystävä olla tämän vaimon kanssa kun yhdessä olivat poikakaverini kanssa mutta myöhemmin on ruennut pitämään yhteyttä.
Tuli mm. poikaystäväni veljen häihin. Miksi haluaa tunkeutua tähän sukuun kun hänellä on muutenkin ystäviä tarpeeksi? Oikeasti ärsyttää ja näin taas painajaisia aiheesta.
Tämä exä on löyttäytynyt bestiksiksi myös poikakaverin hyvän kaverin ja hänen vaimonsa kanssa ja poikakaveri on melkeinpä vältellyt sen kaverin näkemistä kun hänen exänsä käy siellä usein ja on uuden miehensä kanssa osa heidän elämää. Exä mm. kutsuttiin sen kaverin vauvan ristiäisiin, poikakaveria ei...
Ei siis riittänyt että on tunkeutunut poikakaverin kaverin elämään ja vienyt ystävän häneltä, vaan piti vielä veljen vaimonkin bestikseksi rueta?!
-Ap
Jos kerran poikaystäväsi välttelee exän näkemistä niin miksi stressaat? Onhan tuo kiusallista jos exä pyörii yhä kuvioissa, mutta poikaystäväsi on sinun kanssasi, ei exän. Jos heitti yhden kommentin exästään niin eihän tuo merkitse mikään vai onko vertailuja ollut useitakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan tervettä toimintaa. Pelkästään tuo kuvien poistaminen/poistattaminen on hullua. Jestas sentään! Poikaystäväsi entinen parisuhde on osa hänen henkilöhistoriaansa, eikä sinulla ole mitään oikeutta tai mahdollisuutta ottaa sitä häneltä pois. Suosittelen terapiaa, ihan oikeasti. Miten ikinä pystyt olemaan tasavertaisessa parisuhteessa jos omanarvontuntosi on noin alhaalla? Olet varmasti parempi ihminen, mitä aloituksesi antaa ymmärtää.
Ja tähän ap:n vertaileminen on sitten reilua ja tervettä?
Mitä tarkoitat? En ymmärrä.
Sitä että poikaystävä vertailee ap:tä exään.
Of-topic.
Tahditonta poikaystävältä, olet oikeassa. Ap kuitenkin kysyi näkemystä/apua oman toimintansa muuttamiseen. En näe, että kukaan voi parantaa omaa toimintaansa syyttämällä muita heidän virheistään, vaikka tiedän toki että tällainenkin ajattelutapa on melko yleinen.
Mulla on mennyt tuollainen kyllä ohi enkä jaksa palata alkuun.
Siis missä kohtaa poikaystävä on verrannut ap: tä ex- naikkoseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei teidän suhteesta tule mitään. Ehkä jotenkin vaistoat poikaystäväsi käytöksestä, ettei hän rakasta sinua yhtälailla kuin exäänsä. Sinuna lopettaisin suhteen ja hakeutuisin johonkin terapeutin juttusille.
No heillä on kyllä voinut olla voimakkaampi ensihuuma, poikaystäväkin on laittanut exälle "oot rakas" ym. Minulle ei ole koskaan sanonut oma-aloitteisesti sellaista. Nykyään hän kyllä sanoo rakastavansa, mutta yleensä vain riitatilanteissa. Ei sano koskaan esim. illalla ennen nukkumaanmenoa noita maagisia sanoja. Kai hän rakastaa, on vain sanonut ettei enää jaksa puhua exästä ja jos vielä kuulee hänestä, joutuu hän lähtemään. Ymmärrän kyllä, mutta silti uteliaisuudesta melkein päivittäin haluaisin kysyä jotain niihin whatsapp-keskusteluihin liittyen, mutta hillitsen itseni ja pidän ajatukset omana tietonani koska en halua menettää poikaystävääni.
Niin ja siitä olen iloinen että hän ei varmaan loppuaikoina edes rakastanut exäänsä eikä koskaan ensihuuman jälkeen sanonut niitä sanoja (ainakaan viesteissä). Exä oli sellainen että tykkäsi lässyttää ja halusi prinsessakohtelua, sitä koskaan saamatta (onneksi!). Voi kertoa poikaystävän luonteestakin että ei helposti puhu tunteistaan, olen kyllä sanonut että haluaisin kuulla niitä sanoja joskus mutta hänen mielestään niitä ei tule "kerjäämällä".
Aina en ole "kerjännytkään", kuitenkin jo alkuaikoina aloin miettiä onko minussa jotain vikaa kun poikaystävä ei koskaan sanonut mitään tunteisiin viittaavaa. Ei edes nähdessään minut että onpa mukava nähdä. Aina vain kysyttäessä "onko kiva nähdä pitkästä aikaa?" poikaystävä: "onhan se" tai "juu".
-Ap
Ap, pakkomielteesi ei ole tervettä ja sinun kannattaisi hakea ammattiapua. MUTTA en kyllä olisi tuollaisen miehen kanssa joka ei koskaan sanoisi, että rakastaa tai kiva nähdä -edes suhteen alussa.
Jos miehellä ei olisi eksää, niin eikö teillä silti olisi aika iso ongelma, jos koet tuota "rakkaudettomuutta"? Ehkä silloin ajattelisit, että mies haluaisi olla oikeasti jonkun muun, tavallaan paremman kanssa?
Jos sinulla ei olisi ns. pakkomiellettä eksään, niin olisiko sinulla sitten enemmän tilaa ajatella tuota toista ongelmaa? Jotenkin minusta tuntuu, että tuo pakkomielteesi on oikeastaan vain sivuasia paljon suuremman ongelman rinnalla.