Lue keskustelun säännöt.
Alemmuuskompleksi uudessa työyhteisössä
11.06.2020 |
Oma urapolkuni ei ole sieltä suoraviivaisimmasta päästä, joten olen monen mutkan jälkeen päätynyt vaativaan asiantuntijatyöhön. Pidän työstäni ja palkkakin on ihan ok aiempaan matala-alan palkkaan verrattuna. Aloitin työt uudella alalla ja olen pitänyt työstä ja sen haastavuudesta paljon. Vähitellen olen tutustunut työkavereihini, jotka ovat ihan mukavia, mutta olen alkanut viime aikoina kokemaan alemmuuskompleksia henkilökohtaisista asioista puhuttaessa. Kaikki muut ovat naimisissa, heillä on ydinperhe, lapset (joilla kalliit harrastukset), heillä on omakotitalot hyvillä alueilla (ja niillä joilla ei vielä ole, suunnittelevat tontin ostoa ja rakentamista), asuntoautoilevat ja mökkeilevät... Itse olen kahden lapsen yh ja asumme vuokralla. Molemmilla lapsilla on yksi kohtuuhintainen harrastus. Autottomuutta perustelen ekologisilla ja terveydellisillä syillä, vaikka tosiasiassa auto on liian kallis ylläpidettävä.
Voin anonyymisti myöntää, että olen todella kateellinen heille! Olemme muutaman kerran kokoontuneet työasioissa jonkun työntekijän kotiin, jotka ovat olleet viimeisen päälle hienoja taloja. Itse en koskaan kehtaisi kutsua heitä pieneen kolmiooni kylään. Vaikka omalla mittapuulla tulotasoni on noussut ja on jopa hyvä verrattuna aikaisempaan, työyhteisössä olen se kituuttava luuseri. En usko, että he ajattelevat noin, mutta tunnen itseni ulkopuoliseksi, koska en voi osallistua moneenkaan keskusteluun kahvihuoneessa. Usein aiheet pyörivät remontoinnin ja puutarhan laiton ympärillä. Minulla ei ole kumpaakaan. Välillä kaipaan entistä työyhteisöäni, jossa en erottautunut joukosta.
En odota, että kukaan ratkaisisi ongelmaani. Ongelmani ratkaisisi vain lottovoitto, koska kyse on pitkälti materiasta. Halusin vain avautua aiheesta ja ehkä kuulla vertaistukea.
Kommentit (19)
Missä työyhteisössä kokoonnutaan työasioissa jonkun kotiin? Hyvin erikoista. Ja ylipäätään aika paljon tunnutte puhuvan yksityisasioita työpaikalla.
Vertailu on turhaa. Sinulla on sinun elämäsi ja rakennat nyt sitä. Et voi tietää millä rahalla autot ja asunnot on ostettu (velkaa?) vai onko mies varakas tai onko rahat tulleet avioeron kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kateellinen sinulle, minuun verrattuna olet kroisos.
Hommaa rikas mies kuten niillä muillakin on Ongelma ratkaistu.
Keskity töihin äläkä ainakaan vapaa-ajalla kaveeraa työkavereiden kanssa.
Minkä ikäinen olet? Näin keski-ikäisenä mikään ei voisi kiinnostaa vähempää kuin rahallinen ja materiaalinen päteminen - saati kilpailu enellä on eniten ja kalliimpaa ja "parempaa". Kell' onni on se onnen kätkeköön eli omaa hyvää oloaan ja asioita, joista nauttii ei tarvitse esitellä eikä toitottaa kaikille ja ne ovat kaikilla meillä yksilölliset. Sinulla tuntuu olevan asiat melkoisen hyvin, joten keskity siihen äläkä peilaa itseäsi turhaan työtovereihisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen eräs entinen työpaikka ja siellä entinen työkaveri, jonka omaisuus oli varakkaan ex-miehen ja josta hän sai puolet erossa... Hieno auto sitä, talo tätä, mökki sitä blaa blaa. Niin täynnä itseään että oikein inhotti. Ja vielä julkisella töissä (ministeriö).
Musta on tärkeää surrakin miten elämä on mennyt ja sitä miten elämä ei kohtele meitä kaikkia samoin, elämä on usein epäreilua. Tän käsittelyn jälkeen on aina helpompaa taas löytää omasta elämästä ne ihanat jutut ja porskuttaa eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta on tärkeää surrakin miten elämä on mennyt ja sitä miten elämä ei kohtele meitä kaikkia samoin, elämä on usein epäreilua. Tän käsittelyn jälkeen on aina helpompaa taas löytää omasta elämästä ne ihanat jutut ja porskuttaa eteenpäin.
Mun mielestä taas ap:n pitäis iloita! On saanut hyvän työn ja alanvaihto on onnistunut. Kaikilla ei onnistu. On lapset, jotka on halunnut ja koti. Mitä valittamista tai suremista tuossa on? Jos haluaa elää onnettomana niin ainahan sitä voi vertailla itseään muihin ja heidän ulkokultaisiin puheisiin.
Tää on just sitä pikkuporvarillista elämää, jossa kaikkien pitäisi elää saman kaavan mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista!
Emme vietä vapaa-aikaa yhdessä, mutta nyt korona-aikaan olemme pari kertaa kokoontuneet jonkun kollegan kotiin, koska esimerkiksi ravintolat olivat kiinni. Muuten olemme olleet paljon etätöissä.
Kukaan ei siis tosiaan rehentele omaisuudellaan tai muulla materialla, mutta esimerkiksi lounaan aikana, kun kollegat vaihtavat kuulumisia niin joku voi kertoa käyneensä katsomassa uutta taloa x-alueella. On selvää, että vaikka kyseessä olisi purkukuntoinen talo, niin tiedän ettei ne halvalla irtoa. Avainsanahan on se hyvätuloinen puoliso, jolloin tuollaiset hankinnat ovat mahdollisia. En kyllä ala sen takia deittailemaan tai seurustelemaan. Minulla on oikeastaan kaikki muut asiat hyvin elämässäni.
ap
Minä en edes PIDÄ mistään isosta hienosta talosta tai pihasta. Meillä on kodikas tönö ja villiintynyt piha. Harrastukseni ovat sellaisia että nostattavat kulmakarvoja työyhteisön ladyjen keskuudessa. Ainoa asia josta olen kateellinen on jos joku on fiksumpi ja kokeneempi. Tai en tiedä kateellinen mutta pistää yrittämään enemmän. Materiaa on aivan turha kahdehtia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta on tärkeää surrakin miten elämä on mennyt ja sitä miten elämä ei kohtele meitä kaikkia samoin, elämä on usein epäreilua. Tän käsittelyn jälkeen on aina helpompaa taas löytää omasta elämästä ne ihanat jutut ja porskuttaa eteenpäin.
Kiitos erityisesti tästä viestistä! Täytyy myöntää, että surettaa tietyt asiat menneessä, joille en ole voinut mitään. Toisaalta taustastani johtuen en oikein kuulu nykyiseen työyhteisöön, mutta en myöskään istu "entiseen elämääni".
ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista!
Emme vietä vapaa-aikaa yhdessä, mutta nyt korona-aikaan olemme pari kertaa kokoontuneet jonkun kollegan kotiin, koska esimerkiksi ravintolat olivat kiinni. Muuten olemme olleet paljon etätöissä.
Kukaan ei siis tosiaan rehentele omaisuudellaan tai muulla materialla, mutta esimerkiksi lounaan aikana, kun kollegat vaihtavat kuulumisia niin joku voi kertoa käyneensä katsomassa uutta taloa x-alueella. On selvää, että vaikka kyseessä olisi purkukuntoinen talo, niin tiedän ettei ne halvalla irtoa. Avainsanahan on se hyvätuloinen puoliso, jolloin tuollaiset hankinnat ovat mahdollisia. En kyllä ala sen takia deittailemaan tai seurustelemaan. Minulla on oikeastaan kaikki muut asiat hyvin elämässäni.
ap
En usko sinua, koska me oikeasti asiantuntijatyössä olevat emme korona-aikana ole kokoontuneet edes pienellä porukalla eikä etenkään jonkun kotiin sisätiloihin. Kaikenlaiset tapaamiset on minimissään, kaikenlainen työn ulkopuolinen toiminta on minimissään. Kukaan etätöitä tekevä ei ryhdy leikkimään terveydellään kertomallasi tavalla!
Avainsana ei ole hyvätuloinen puoliso. Avainsana on työn tekeminen ja turhien hankintojen välttely. Meillä on töissä kaltaisesi yh, joka uusii kotinsa liinavaatteet 2 vuoden välein, koska ne tulevat niin nuhruisiksi eikä näytä nätiltä. Ei ihme, että ei ole varaa mihinkään, kun toiminta muutenkin on vailla tavoitetta.
Mutta moiti provana meitä, jotka emme haahuilleen matalapalkkatöissä vuositolkulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on just sitä pikkuporvarillista elämää, jossa kaikkien pitäisi elää saman kaavan mukaan.
Todella noloa elää niin, että käy töissä ja saa palkkaa, kun kunnolliset palstalaiset elää sossun tuella ja välttelee työkkäriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista!
Emme vietä vapaa-aikaa yhdessä, mutta nyt korona-aikaan olemme pari kertaa kokoontuneet jonkun kollegan kotiin, koska esimerkiksi ravintolat olivat kiinni. Muuten olemme olleet paljon etätöissä.
Kukaan ei siis tosiaan rehentele omaisuudellaan tai muulla materialla, mutta esimerkiksi lounaan aikana, kun kollegat vaihtavat kuulumisia niin joku voi kertoa käyneensä katsomassa uutta taloa x-alueella. On selvää, että vaikka kyseessä olisi purkukuntoinen talo, niin tiedän ettei ne halvalla irtoa. Avainsanahan on se hyvätuloinen puoliso, jolloin tuollaiset hankinnat ovat mahdollisia. En kyllä ala sen takia deittailemaan tai seurustelemaan. Minulla on oikeastaan kaikki muut asiat hyvin elämässäni.
ap
En usko sinua, koska me oikeasti asiantuntijatyössä olevat emme korona-aikana ole kokoontuneet edes pienellä porukalla eikä etenkään jonkun kotiin sisätiloihin. Kaikenlaiset tapaamiset on minimissään, kaikenlainen työn ulkopuolinen toiminta on minimissään. Kukaan etätöitä tekevä ei ryhdy leikkimään terveydellään kertomallasi tavalla!
Avainsana ei ole hyvätuloinen puoliso. Avainsana on työn tekeminen ja turhien hankintojen välttely. Meillä on töissä kaltaisesi yh, joka uusii kotinsa liinavaatteet 2 vuoden välein, koska ne tulevat niin nuhruisiksi eikä näytä nätiltä. Ei ihme, että ei ole varaa mihinkään, kun toiminta muutenkin on vailla tavoitetta.
Mutta moiti provana meitä, jotka emme haahuilleen matalapalkkatöissä vuositolkulla.
Melko hyökkäävää. Mikä sua vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on just sitä pikkuporvarillista elämää, jossa kaikkien pitäisi elää saman kaavan mukaan.
Todella noloa elää niin, että käy töissä ja saa palkkaa, kun kunnolliset palstalaiset elää sossun tuella ja välttelee työkkäriä.
Onko noloa vaihtaa alaa? Innostua, kehittää itseään, pyrkiä uuteen. Sinusta ainakin huokuu se ilkeä työpaikkakiusaaja, itseään ylentävä pikkuvirkamies, joka inhoaa salaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en edes PIDÄ mistään isosta hienosta talosta tai pihasta. Meillä on kodikas tönö ja villiintynyt piha. Harrastukseni ovat sellaisia että nostattavat kulmakarvoja työyhteisön ladyjen keskuudessa. Ainoa asia josta olen kateellinen on jos joku on fiksumpi ja kokeneempi. Tai en tiedä kateellinen mutta pistää yrittämään enemmän. Materiaa on aivan turha kahdehtia!
Tämä on hyvä kommentti! Itse asiassa, ei minulla edes olisi AIKAA huolehtia mistään pihoista. Toisaalta ihailen uutena tulokkaana myös heidän ammattitaitoaan.
ap
Hei! Ap, täällä toinen samanlainen. Erossa meni talo ja tavarat, vain lapset jäivät. Siinä sitten opiskeltu lisää ja nyt vähän paremmissa töissä. Melkein ahdistaa, kun työkaverit suunnittelevat perennapenkkejä, kun ei niitä oikeasti kannata vuokrarivarinpätkän takapihalle laittaa. Minulla lommoinen auto ja tiukkaa nytkin opiskelevien kahden nuoren kanssa. Näin meni minun elämä, mutta jospa tästä vielä joskus helpottaa. Olen kuitenkin jo osan lapsista aikuiseksi saanut ja heillä menee hyvin, joten eiköhän nämä viimeisetkin vielä senttejä venytellen saada koulutettua, muuta en uskalla edes haaveilla, kun se lottovoittokin tuntuu aina karkaavan muille.
nosto