Pelastaisiko erikseen nukkuminen parisuhteen?

Juuri tämän takia on hyvä olla omat asunnot.

Jos toista ei koskaan pääse ikävöimään, niin tähänhän se johtaa.

Romanttisissa suhteissa avain on se, että toista alkaa ikävöimään. Ja jos aina on yhdessä (samassa taloudessa), niin tätä ei tule tapahtumaan. Kestävimmät suhteet ovat sellaisia, joissa pakostakin syntyy tilanteita joissa toista ei pääse näkemään hetkeen. Se on kuin lataisi intohimon takaisin.

Paras ja intohimoisin suhde olisi todennäköisesti sellainen, jossa keskiarvo tapaamistiheydelle olisi 1x/vko.

Erikseen asuminen voisi olla fiksumpaa. Mielellään mahdollisimman kaukana toisistanne.

Miksi teit lapsen sellaisen ihmisen kanssa, jonka seuraa et siedä?

Taitaa olla lopun alkua jos noin ahdistaa.

Mikä vika on omissa huoneissa? Minulle tämä oli ehtona yhteenmuuttamiselle. Haluan oman tilan ja oman sängyn, muuten en pysty nukkumaan. Ja haluan että on huone, mihin voin mennä olemaan rauhassa ilman että joku muukin tunkee sinne jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämän takia on hyvä olla omat asunnot.

Jos toista ei koskaan pääse ikävöimään, niin tähänhän se johtaa.

Romanttisissa suhteissa avain on se, että toista alkaa ikävöimään. Ja jos aina on yhdessä (samassa taloudessa), niin tätä ei tule tapahtumaan. Kestävimmät suhteet ovat sellaisia, joissa pakostakin syntyy tilanteita joissa toista ei pääse näkemään hetkeen. Se on kuin lataisi intohimon takaisin.

Paras ja intohimoisin suhde olisi todennäköisesti sellainen, jossa keskiarvo tapaamistiheydelle olisi 1x/vko.

Tavoittelet suhdetta joka olisi kuin yksi ikuinen rakastumisvaihe. Valitettavasti tuokaan ei usein toimi vaan kun ollaan paljon erossa, siihen pääsee helpommin väliin muita ihmisiä ja sen entisen ikävöinti unohtuu nopeasti. Samoin jos suhde laimenee yhtään niin erossa on paljon helpompi ottaa vielä lisää etäisyyttä ja hetken päästä sitten koko homma on ohi.

Tuollaiset väljemmät suhteet toimivat aikansa ja voivat silloin olla oikein hyviäkin mutta niistä on harvoin miksikään elinikäisiksi suhteiksi.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämän takia on hyvä olla omat asunnot.

Jos toista ei koskaan pääse ikävöimään, niin tähänhän se johtaa.

Romanttisissa suhteissa avain on se, että toista alkaa ikävöimään. Ja jos aina on yhdessä (samassa taloudessa), niin tätä ei tule tapahtumaan. Kestävimmät suhteet ovat sellaisia, joissa pakostakin syntyy tilanteita joissa toista ei pääse näkemään hetkeen. Se on kuin lataisi intohimon takaisin.

Paras ja intohimoisin suhde olisi todennäköisesti sellainen, jossa keskiarvo tapaamistiheydelle olisi 1x/vko.

Romantiikka ei ole avioliiton tärkein juttu. Romantiikka ja jatkuva lisääntymiseen liittyvä toiminta on tärkeää lähinnä ihmisille, jotka toimivat pääasiassa eläinaivoillaan.

Yhteinen asunto on ihan okei. kun alkaa kiristelemään voi huomionsa suunnata esimerkiksi intellektuelleihin harrasteisiin, jotka auttavat hahmottamaan turhautumisen juurisyitä ja kehittämään kognitiotaan. Fokus pois romantiikasta, vain rahvaat suhteilevat läpi elämänsä.

Jos puoliso ei häiritse nukkumista niin tuskin tuosta mitään hyötyä on. Mieluummin sitte ehkä muuta tekemistä päivisin kun puolison kanssa yhdesää olemista tai ehkä sitten kokonaan eri asunnot.

Uskon, että tuo johtuu hormooneista, jos ei ole mitään varsinaista syytä miksi toinen ärsyttää, pelkkä näkeminen riittää. Minulle tuo tapahtui koiran kanssa, eli minua rupesi oma rakas koira ärsyttämään kun sain lapsen, tunne meni ajan kanssa ohi.

Ihan hyvä idea siirtyä nukkumaan omiin huoneisiin. Ei siitä tartte tehdä draamaa eikä sen tarvitse olla lopullista. Pitkissä suhteissa on erilaisia aikoja / tilanteita, niihin mukaudutaan niin että molemmilla on hyvä olla. Olen itse ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta. On aikoja jolloin ollaan tiiviimmin yhdessä ja sitten niitä aikoja kun eletään vähän enemmän omaa elämää.

Tsemppiä!