Mitä järkeä siivoojana työskentelemisessä, kun saman saa työttömänäkin?

Vierailija kirjoitti:

Tulipa paha mieli näistä kommenteista ja toisaalta myös samaistun. Olen korkeakoulutettu, mutta vähän hankalalle alalle, jolla työpaikkoja on todella vähän ja ne ovat todella kilpailtuja. Menin sitten siivousduuniin ja olihan se aika kolaus, mutta olin myös sikäli tyytyväinen, koska nyt mun ei tarvitse laskea joka senttiä ja elämässä on rutiinia ja kaikenlisäksi päivätyö ja täällä mua kutsutaan ihan nimellä ja mulle jutellaan ja kahvittelen ja sen sellaista. Siksi tänne olenkin jämähtänyt pidemmäksi aikaa kuin alun perin suunnittelin, viihdyn täällä :D

Mutta se tietynlainen häpeä on se, mitä vihaan. Työntekoa ei pitäisi hävetä ja ärsyynnyin itseeni todella paljon, kun meinasin perua osallistumisena ystäväni häihin, koska pelkäsin että muiden vieraiden kanssa tulee puhe töistä. Menin sitten kuitenkin, mutta siinä sitä havahtui että miten itse suhtaudun työhöni MUIDEN mielipiteiden takia, ei helvetti. Sain kyllä ilokseni nyt myös projektiksi oman alan töitä kesäksi tähän sivuun, mikä on todella kiva. Mulle ei periaatteessa ole mitään väliä, mitä työtä teen, mutta sitten harmittelen sitä että mitähän muut ajattelevat. Vaikkei sillä pitäisi olla mitään väliä.

Ja tähän päälle vielä, että eräs mies, joka työskentelee alueellani vaikutti kiinnostuneelta ja minä olen ihan lääpälläni häneen. Mutta joku ajatus päässä oli, että eihän mua korkeammassa asemassa oleva henkilö nyt musta voi tykätä, enkä uskaltanut/uskalla edetä.

Nyt kun tätä tekstiä kattoo, niin vois hyppää kaivoon. Elämä soljuu ihan mukavasti ja taas avasin tälläsen keskustelun vaik tiesin vaan pahottavani mieleni.

Tuo häpeä on tuttua. Itse kun olin siivoojana kaupassa, häpesin itseäni ihan älyttömästi. Kokoajan pelkäsin jonkun tutun tulevan vastaan. Työ itsessään oli minusta ihan ok, mutta häpeän takia se oli yhtä tuskaa. Pelkäsin myös aina jonkun ottavan työn puheeksi, sillä se nyt vaan on niin pinttynyt mielipide yleisesti, että siivoojat ovat jotenkin reppanoita. Myönnän myös itse ajattelevani, että kuka hitto ihan oikeasti sitä haluaa tehdä ellei ole ihan pakko. Rapsutella purkkaa lattiasta ja kuurata vessoja.

Olen työtön ja elän mukavaa vapaata elämää. En saanut työtä omalta alaltani, taidot jo muutenkin ruostuneet. Teen freelancer hommia nettiä käyttämällä pimeänä. Ei huvita tehdä työtä mistä en muuten kuin rahallisesti hyödy joten tämän tien valitsin. Kehitän niitä taitoja mitä haluan, herään kun haluan, teen päivällä mitä haluan ja aloitan työt vaikka illalla jos haluan. En edes aktiivisesti hae työtä vaan enemmän yritysmaisesti työskentelen mutten vielä puhunut TE-toimistolle tästä koska tiedättehän mitä se tarkoittaa...luulevat että muka käärin sievoisia summia, tulee byrokratiaa jne. laskevat tukia. En rupea kärvistelemään vain sen takia ettei tuohon TE-toimistoon ja kelaan voi luottaa. Sekoittaisivat vain pakan. Luulevat ettei minulla ole suunnitelmia mutta onhan niitä, en vain heille sano kun eivät osaisi auttaa. Vasta sitten kun bissnekset toimii ja rahaa tulee niin en nosta tukia. Olen ollut töissä paljon ennenkin pikkuduuneissa mutta kyllä rupesi ahdistamaan että tätäkö elämä on. Siivojan työ oli ihan ok mutta liian fyysistä, en kestäisi kauhean kauan tuota. 

Elän siis hyvin työttömänä, siivojan työ pahentaisi tilannettani jos sellaista tekisin.

Sain siivoojana kaupungilla enemmän kuin nyt yksityisellä myyjänä. Ja saan nytkin enemmän kuin liiton rahalla työttömänä.

Vierailija kirjoitti:

Olen työtön ja elän mukavaa vapaata elämää. En saanut työtä omalta alaltani, taidot jo muutenkin ruostuneet. Teen freelancer hommia nettiä käyttämällä pimeänä. Ei huvita tehdä työtä mistä en muuten kuin rahallisesti hyödy joten tämän tien valitsin. Kehitän niitä taitoja mitä haluan, herään kun haluan, teen päivällä mitä haluan ja aloitan työt vaikka illalla jos haluan. En edes aktiivisesti hae työtä vaan enemmän yritysmaisesti työskentelen mutten vielä puhunut TE-toimistolle tästä koska tiedättehän mitä se tarkoittaa...luulevat että muka käärin sievoisia summia, tulee byrokratiaa jne. laskevat tukia. En rupea kärvistelemään vain sen takia ettei tuohon TE-toimistoon ja kelaan voi luottaa. Sekoittaisivat vain pakan. Luulevat ettei minulla ole suunnitelmia mutta onhan niitä, en vain heille sano kun eivät osaisi auttaa. Vasta sitten kun bissnekset toimii ja rahaa tulee niin en nosta tukia. Olen ollut töissä paljon ennenkin pikkuduuneissa mutta kyllä rupesi ahdistamaan että tätäkö elämä on. Siivojan työ oli ihan ok mutta liian fyysistä, en kestäisi kauhean kauan tuota. 

Elän siis hyvin työttömänä, siivojan työ pahentaisi tilannettani jos sellaista tekisin.

Itsekkin valitsin työttömyyden siivoojan työn sijaan. Rahaa on vähän, mutten mä paljoa tarvitsekkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipa paha mieli näistä kommenteista ja toisaalta myös samaistun. Olen korkeakoulutettu, mutta vähän hankalalle alalle, jolla työpaikkoja on todella vähän ja ne ovat todella kilpailtuja. Menin sitten siivousduuniin ja olihan se aika kolaus, mutta olin myös sikäli tyytyväinen, koska nyt mun ei tarvitse laskea joka senttiä ja elämässä on rutiinia ja kaikenlisäksi päivätyö ja täällä mua kutsutaan ihan nimellä ja mulle jutellaan ja kahvittelen ja sen sellaista. Siksi tänne olenkin jämähtänyt pidemmäksi aikaa kuin alun perin suunnittelin, viihdyn täällä :D

Mutta se tietynlainen häpeä on se, mitä vihaan. Työntekoa ei pitäisi hävetä ja ärsyynnyin itseeni todella paljon, kun meinasin perua osallistumisena ystäväni häihin, koska pelkäsin että muiden vieraiden kanssa tulee puhe töistä. Menin sitten kuitenkin, mutta siinä sitä havahtui että miten itse suhtaudun työhöni MUIDEN mielipiteiden takia, ei helvetti. Sain kyllä ilokseni nyt myös projektiksi oman alan töitä kesäksi tähän sivuun, mikä on todella kiva. Mulle ei periaatteessa ole mitään väliä, mitä työtä teen, mutta sitten harmittelen sitä että mitähän muut ajattelevat. Vaikkei sillä pitäisi olla mitään väliä.

Ja tähän päälle vielä, että eräs mies, joka työskentelee alueellani vaikutti kiinnostuneelta ja minä olen ihan lääpälläni häneen. Mutta joku ajatus päässä oli, että eihän mua korkeammassa asemassa oleva henkilö nyt musta voi tykätä, enkä uskaltanut/uskalla edetä.

Nyt kun tätä tekstiä kattoo, niin vois hyppää kaivoon. Elämä soljuu ihan mukavasti ja taas avasin tälläsen keskustelun vaik tiesin vaan pahottavani mieleni.

Tuo häpeä on tuttua. Itse kun olin siivoojana kaupassa, häpesin itseäni ihan älyttömästi. Kokoajan pelkäsin jonkun tutun tulevan vastaan. Työ itsessään oli minusta ihan ok, mutta häpeän takia se oli yhtä tuskaa. Pelkäsin myös aina jonkun ottavan työn puheeksi, sillä se nyt vaan on niin pinttynyt mielipide yleisesti, että siivoojat ovat jotenkin reppanoita. Myönnän myös itse ajattelevani, että kuka hitto ihan oikeasti sitä haluaa tehdä ellei ole ihan pakko. Rapsutella purkkaa lattiasta ja kuurata vessoja.

Mulla ihan sama. Siivosin opintojen ohella iltaisin jolloin ei tarvinnut törmätä keneenkään. Just mietin miten tuskaa olisikin ollut siivota kaupassa just tuon häpeän tunteen kanssa siis niin että saisi koko ajan pelätä että joku tuttu näkisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipa paha mieli näistä kommenteista ja toisaalta myös samaistun. Olen korkeakoulutettu, mutta vähän hankalalle alalle, jolla työpaikkoja on todella vähän ja ne ovat todella kilpailtuja. Menin sitten siivousduuniin ja olihan se aika kolaus, mutta olin myös sikäli tyytyväinen, koska nyt mun ei tarvitse laskea joka senttiä ja elämässä on rutiinia ja kaikenlisäksi päivätyö ja täällä mua kutsutaan ihan nimellä ja mulle jutellaan ja kahvittelen ja sen sellaista. Siksi tänne olenkin jämähtänyt pidemmäksi aikaa kuin alun perin suunnittelin, viihdyn täällä :D

Mutta se tietynlainen häpeä on se, mitä vihaan. Työntekoa ei pitäisi hävetä ja ärsyynnyin itseeni todella paljon, kun meinasin perua osallistumisena ystäväni häihin, koska pelkäsin että muiden vieraiden kanssa tulee puhe töistä. Menin sitten kuitenkin, mutta siinä sitä havahtui että miten itse suhtaudun työhöni MUIDEN mielipiteiden takia, ei helvetti. Sain kyllä ilokseni nyt myös projektiksi oman alan töitä kesäksi tähän sivuun, mikä on todella kiva. Mulle ei periaatteessa ole mitään väliä, mitä työtä teen, mutta sitten harmittelen sitä että mitähän muut ajattelevat. Vaikkei sillä pitäisi olla mitään väliä.

Ja tähän päälle vielä, että eräs mies, joka työskentelee alueellani vaikutti kiinnostuneelta ja minä olen ihan lääpälläni häneen. Mutta joku ajatus päässä oli, että eihän mua korkeammassa asemassa oleva henkilö nyt musta voi tykätä, enkä uskaltanut/uskalla edetä.

Nyt kun tätä tekstiä kattoo, niin vois hyppää kaivoon. Elämä soljuu ihan mukavasti ja taas avasin tälläsen keskustelun vaik tiesin vaan pahottavani mieleni.

Tuo häpeä on tuttua. Itse kun olin siivoojana kaupassa, häpesin itseäni ihan älyttömästi. Kokoajan pelkäsin jonkun tutun tulevan vastaan. Työ itsessään oli minusta ihan ok, mutta häpeän takia se oli yhtä tuskaa. Pelkäsin myös aina jonkun ottavan työn puheeksi, sillä se nyt vaan on niin pinttynyt mielipide yleisesti, että siivoojat ovat jotenkin reppanoita. Myönnän myös itse ajattelevani, että kuka hitto ihan oikeasti sitä haluaa tehdä ellei ole ihan pakko. Rapsutella purkkaa lattiasta ja kuurata vessoja.

Mä hankin alan tutkinnon vuosituhannen vaihteessa ja korkeakoulututkinnon toiselle alalle äskettäin. Ehdin katsella siivousalaa yli 15 vuotta jotakuinkin maan hierarkkisimmassa työympäristössä, sairaalassa. Musta tuo häpeä- ja solvausajattelu on kovin 90-lukulaista. Alalla on paljon ammatinvaihtajia, ja jopa siellä sairaalassa tajuttiin siivouksen merkitys kokonaisuuden kannalta. Ei näin ammattilaisena ole tarvinmut hävetä, se on työ muiden joukossa. Eivätkä kaikki alan työt ole nälkäpalkkaista raadantaa.

Kerropa, kuinka työttömänä saat sen ilon ja onnen tunteen, jonka saat siivoojana, kun mahdollistat työpaikan siivouksella toisille mahdollisuuden tehdä tärkeää työtään.

Vierailija kirjoitti:

Kerropa, kuinka työttömänä saat sen ilon ja onnen tunteen, jonka saat siivoojana, kun mahdollistat työpaikan siivouksella toisille mahdollisuuden tehdä tärkeää työtään.

Entä se tunne kun tilipäivä koittaa ja kaiken raadannan päälle silmäsi näkee tilillä tonnin ja muutamia satasia. Ei ihan tuhattaviittäsataakaan.

Se tunne kun äkkiä vähennät mielessäsi vuokran ja muut laskut ja toteat että et jälleenkään voi ostaa itsellesi mitään merkittävää ja sellaisenkin säästämiseen menisi vuosia.

Joten astelet markettiin ja ostat halvinta laatua olevaa lager-olutta ja sätkätupakkaa.

Päätät että otetaan itseaiheutettu hidas itsemurha sitten.

Tämä on matalapalkka-alan työntekijän ainoa nautinto ja lohtu elämässä.

Kova alkoholiverotus ja tupakka tottakai.

Vedetään köyhältä viimeisetkin rahat ja ohjataan hänet käyttämään hilunsa näihin hyödykkeisiin. Kun muuhun ei ole varaa ja mikään muu ei vedä pettymystä unholaan.

Ei siivousta oikeasti arvosta kuin sitä työtä tekevät ihmiset tai ketkä ovat joskus sitä joutuneet tekemään. Kyllähän sitä paljon viljellään miten muka arvostetaan ja on työ siinä missä mikä tahansa, mutta teot ja käytös kertoo ihan muuta. Itsensä pönkittämistä tuokin sama kun ollaan olevinaan niin suvaitsevaisia ja ymmärtäväisiä kaikkia kohtaan, mutta todellisuudessa paheksuu ja halveksii salaa mielessään.

dementiaa hankin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerropa, kuinka työttömänä saat sen ilon ja onnen tunteen, jonka saat siivoojana, kun mahdollistat työpaikan siivouksella toisille mahdollisuuden tehdä tärkeää työtään.

Entä se tunne kun tilipäivä koittaa ja kaiken raadannan päälle silmäsi näkee tilillä tonnin ja muutamia satasia. Ei ihan tuhattaviittäsataakaan.

Se tunne kun äkkiä vähennät mielessäsi vuokran ja muut laskut ja toteat että et jälleenkään voi ostaa itsellesi mitään merkittävää ja sellaisenkin säästämiseen menisi vuosia.

Joten astelet markettiin ja ostat halvinta laatua olevaa lager-olutta ja sätkätupakkaa.

Päätät että otetaan itseaiheutettu hidas itsemurha sitten.

Tämä on matalapalkka-alan työntekijän ainoa nautinto ja lohtu elämässä.

Kova alkoholiverotus ja tupakka tottakai.

Vedetään köyhältä viimeisetkin rahat ja ohjataan hänet käyttämään hilunsa näihin hyödykkeisiin. Kun muuhun ei ole varaa ja mikään muu ei vedä pettymystä unholaan.

Unohtamatta ihania selkäkipuja mitä saat kun nostelet liian painavia asioita tai ihottumaa mikä tulee kun joudut lotraamaan ja hengittämään ties mitä myrkkyjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivoojan palkka on n. 2000e/kk miinus verot 12%.

Kyllä se useimmilla matalampi on. Sanoisin että tyypillinen netto päivätyöstä on 1400-1600e.

Ihanko kokopäivätyöstä? Tiedän kyllä, että yksityisellä palkka on huonompi kuin tuo pari tonnia, joka tulee niille onnellisille jotka ovat onnistuneet saamaan julkiselta puolelta kokopäivätyön.

Mutta onhan tuo netto 1400 - 1600 sekin paljon enemmän kuin peruspäiväraha.

Näin 57-vuotiaana pitkäaikaistyöttömänä, jolla ei ole mitään siivousalan kokemusta tai koulutusta, on vain turha tuollaisestakaan työstä haaveilla. Useampaankin rekryfirmaan olen ilmoittanut että siivoustyö käy, myös osa-aikainen, mutta ei ole kutsua sellaiseenkaan tullut. 

Kuulin kaverilta että siivoojilla ei ole palkallista lomaa ollenkaan. Että heidän työttömyys olisi eräänlainen "loma". Myöskään ylityölisiä tai viikonloppulisiä ei makseta.

Pyörittelin vähän silmiä että ei ole palkallista lomaa ja ei ole ilmeisesti työsopimuksiakaan.

Ihmettelen kyllä miten ystäväni edes suostui töihin, jos ei ole työetuja tai edes sopimusta.

Meno on kuin Venäjällä. Täysin kehitysmaan meininki.

Ajattelin että Suomessa olisi työelämässä asiat kondiksessa, mutta näyttää olevan aika villiä länttä.

Eikö ammattiliitot tee mitään asioille?

Perustuloako vai ammattiliitot? kirjoitti:

Kuulin kaverilta että siivoojilla ei ole palkallista lomaa ollenkaan. Että heidän työttömyys olisi eräänlainen "loma". Myöskään ylityölisiä tai viikonloppulisiä ei makseta.

Pyörittelin vähän silmiä että ei ole palkallista lomaa ja ei ole ilmeisesti työsopimuksiakaan.

Ihmettelen kyllä miten ystäväni edes suostui töihin, jos ei ole työetuja tai edes sopimusta.

Meno on kuin Venäjällä. Täysin kehitysmaan meininki.

Ajattelin että Suomessa olisi työelämässä asiat kondiksessa, mutta näyttää olevan aika villiä länttä.

Eikö ammattiliitot tee mitään asioille?

Kunnalla (KVTES) ihan samat max 38 lomapäivää vuodessa kuin muillakin. 

Alalla on kyllä edelleen myös paskoja työpaikkoja, eivätkä liitot ole kovin aktiivisia. Ongelmat lyhyesti: alhainen järjestäytymisaste, kielitaidon puute ja opiskelujen ohessa/kesätyönä/tuntityönä tekevät, joita ei edes kiinnosta sen kummemmin. Ja minäkin ihmettelen, miksi ystäväsi suostui töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivoojan palkka on n. 2000e/kk miinus verot 12%.

Kyllä se useimmilla matalampi on. Sanoisin että tyypillinen netto päivätyöstä on 1400-1600e.

Tuoli oli netto 7-10 vuotta sitten jostain 7-15 hommasta yksityisellä.

Ja mikähän sitten nykyään?

En oikein usko että palkat ovat juurikaan nousseet. Itse saan 1550 netto ikälisineen.

Toki on varmaan niitä joille maksetaan paremmin (esim sairaalat ja muut laitokset, raksasiivous) mutta kyllä toimistosiivous on hyvin vaatimattomasti palkattua.

Mutta ehkä tosiaan lähihoitajan vastuuseen ja paineeseen nähden ihan siedettävä liksa. En halua tehdä myöskään vuorotyötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kaupungilla siivoojana. Palkka on n. 1800 enkä nyt työttömänä (koronan takia) pääse samoihin tuloihin, vaikka saan ansiosidonnaista ja asumistukea. Onhan töissä ollessa muitakin etuja. Esim. meillä on hyvä työterveys, joka kattaa kaiken terveydenhoidon ja se on ilmaista + ajan saa usein päivän, parin päähän. Töissäkäynti kartuttaa myös eläkettä. Töissä on mukavia työkavereita. Tämä kotona oleminen kyllästyttää jo.

Jos olet jossain ihmisten ilmoilla, hae odotellessa sairaalaan. Laitos/sairaalahuoltajista on karmea pula, eikä määräaikaisuuteen tarvita koulutusta. Katso, että homma tehdään KVTESin alla, niin saat palkkaakin ookoosti.

Hakusana laitoshuoltaja, sijainti Helsinki, 1 työpaikka. Muutama Vantaalla ja lopit jossain junalan selän takana. Karmea pula joo...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivoojan palkka on n. 2000e/kk miinus verot 12%.

Kyllä se useimmilla matalampi on. Sanoisin että tyypillinen netto päivätyöstä on 1400-1600e.

Verojen lisäksi menee muitakin maksuja todellakin mutta esimerkiksi minä saisin loiskentelurahaa vain muutaman satasen eli kyllä siinä eroa silti jää. Puolisoni töissä joten ei saisi mitään tukia ja ansiosidonnaisen varaan ei kauan voisi laskea ja tuolla palkalla sekin on pieni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siivoojan palkka on n. 2000e/kk miinus verot 12%.

Kyllä se useimmilla matalampi on. Sanoisin että tyypillinen netto päivätyöstä on 1400-1600e.

Ihanko kokopäivätyöstä? Tiedän kyllä, että yksityisellä palkka on huonompi kuin tuo pari tonnia, joka tulee niille onnellisille jotka ovat onnistuneet saamaan julkiselta puolelta kokopäivätyön.

Mutta onhan tuo netto 1400 - 1600 sekin paljon enemmän kuin peruspäiväraha.

Näin 57-vuotiaana pitkäaikaistyöttömänä, jolla ei ole mitään siivousalan kokemusta tai koulutusta, on vain turha tuollaisestakaan työstä haaveilla. Useampaankin rekryfirmaan olen ilmoittanut että siivoustyö käy, myös osa-aikainen, mutta ei ole kutsua sellaiseenkaan tullut. 

Suosittelisin melkeinpä toimitilahuoltajan koulutusta joka on melko helposti vetäisty. Rakennussiivous voisi toimia myös, siellä taidetaan maksaa hiukan enemmän ja voi sopia miehelle paremmin. Eipä silti etteikö miehiä ole myös siivoamassa yhtä lailla. Jos ei ole mtn kokemusta saattaa olla nykyään odotusarvo se toimitilahuoltaja. Jokunen vuosikymmen sitten pääsi suoraan tekemään, ainakin nuoret. Voi se nykyäänkin auttaa asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kaupungilla siivoojana. Palkka on n. 1800 enkä nyt työttömänä (koronan takia) pääse samoihin tuloihin, vaikka saan ansiosidonnaista ja asumistukea. Onhan töissä ollessa muitakin etuja. Esim. meillä on hyvä työterveys, joka kattaa kaiken terveydenhoidon ja se on ilmaista + ajan saa usein päivän, parin päähän. Töissäkäynti kartuttaa myös eläkettä. Töissä on mukavia työkavereita. Tämä kotona oleminen kyllästyttää jo.

Jos olet jossain ihmisten ilmoilla, hae odotellessa sairaalaan. Laitos/sairaalahuoltajista on karmea pula, eikä määräaikaisuuteen tarvita koulutusta. Katso, että homma tehdään KVTESin alla, niin saat palkkaakin ookoosti.

Hakusana laitoshuoltaja, sijainti Helsinki, 1 työpaikka. Muutama Vantaalla ja lopit jossain junalan selän takana. Karmea pula joo...

Mä olen Pirkanmaalla. Soittamalla saa edelleen töitä ja voi valita koska on käytettävissä. Ota yhteys alueesi laitosten palveluesimiehiin/siivoustyönjohtoon/millä nimellä nykyään kulkevatkin, ja sovi haastattelu. Ei niitä juuri ilmoitella missään mollissa, ainakaan täkäläinen sairaanhoitopiiri. Määräaikaisuuteen ei täällä tarvita koulutusta, koulutettuja ei ole tarpeeksi.

Tilanne yhdellä tuotantoalueista oli keväällä "voisiksä tulla kun ei saada ketään" (no en). Tytär tekee tällä hetkellä kesätyönä samaa hommaa vanhainkotipuolella, jonne ei olla saatu edes kaikkia kesäsijaisia. Mulla oli mielikuva, että PK-seudulla on sama homma. Ehkä ei sitten. 

Aiemmin olin parikymmentä vuotta tehtaalla töissä mutta se sulki ovensa ja nyt laitoshuoltajana sairaalassa. Palkka hurjan paljon pienempi mutta en todellakaan ymmärrä nillitystä työn fyysisesta raskaudesta. Palkan pienuutta onneksi tasaa todella kevyt verotus. Pienistä tuloista ei mene paljon mitään veroja mistä voi sentään olla tyytyväinen. Aiemmin meni noin 30 prosenttia tilistä veroihin ja muut maksut vielä päälle. Nyt veroprossa 14 ja silti palautuksia.

Olin työttömänä vuonna 2004, kun otin vastaan kokoaikaisen työn 6.70 €/h palkalla. Olisin saanut ansiosidonnaista enemmän, mutta menin silti töihin. Siitä sitten pikkuhiljaa eteenpäin työelämässä ja nyt palkkani on 3000 €/kk. Se riittää mulle. Jos olisi jäänyt laskemaan, että ei kannata mennä töihin, koska kotona saan enemmän, makaisin varmaan vieläkin kotona.