G: Missä näet itsesi 5 vuoden kuluttua?
Minä näen itseni edelleen samassa työpaikassa jossa nyt olen 5. vuotta, lapset ovat lentäneet pesästä ja olen muuttanut rivi- tai omakotitaloon (joko oma tai vuokra). Kesälomalla matkustan jonnekin kauas, esim. Kanadaan tai Uuteen-Seelantiin. Puolisoa minulla tuskin on sittenkään.
Kommentit (43)
Haudan levossa. Olen niin monisairas ja varsinkin jos korona iskee, niin se on henki pois. T. Nainen 49v.
Tällä samalla tuolilla tämän näköisenä ja samanlaisessa elämäntilanteessa. Hiukseni saattavat olla pidemmät ja ehkä olen ostanut uuden paidan.
En missään. En oo koskaan nähnyt itselläni tulevaisuutta. Jostakin syystä silti yhä pyörin täällä. Todennäkösesti jos oon elossa oon edelleen samassa jamassa, painin samojen ongelmien kans vuodesta toiseen.... Hyi.
Haluaisin kehittää ihmissuhdepuolta, löytää ystäviä joissa on laatua ja syvyyttä. Kaljan äärellä diipadaapailu (pinnallisuus missä kukaan ei oikeastaan paljasta mitään) on nähty. Eli kaikki keskenkasvuiset ja itsekeskeiset tyypit heivasin ulos. Nyt onkin yksinäistä, onneksi jokunen tuttavuuden itu jo.
Työpaikka joko sama tai vaihdan vähän homman luonnetta samassa työssä.
Olisin varsin onnellinen jos löytäisin oikeat ihmiset, joiden kanssa ei tarvitse pelailla, vertailla eikä teeskennellä. Parisuhde ehkä, mutta ystävät ennen muuta.
Yksinyrittäjänä, tekisin mielellän vain sen verran töitä että hengissä pysyn. Harrastaisin ehkä vähän enemmän liikuntaa kuin nyt. Saman miehen kanssa mielellään. Koira voisi olla kaverina.
N30
Riippuu todella paljon saadaanko krooniset kivut hoidettua kuntoon. Jos saadaan, uskon palaavani työelämään, perustan perheen ja rakennan omakotitalon.
Jos tämäkin leikkaus epäonnistuu, jätän tyttöystäväni, koska en voi tehdä häntä enää o nnelliseksi. Ehkä löydän toisen joka on yhtä pahasti vammautunut, jos nyt ylipäätään pystyn pääsemään kariutuneesta suhteesta yli.
M29v
Viiden vuoden päästä lapset on kaikki koulussa jos pystyn vastustamaan vauvakuumetta. Ja minähän pystyn prkl! Vaikka pienet on niiiiin ihania... varmasti outoa sitten. Asun uudessa ja tilavassa kerrostaloasunnossa, ensimmäinen kerros (koska helppo kulkea lasten kanssa eikä naapureita häiritse töminä) sauna ja terassi. Saattaa olla omakin. Mies asuu vastaavassa asunnossa muutaman sadan metrin päässä. Emme nääs tykkää asua yhdessä vaikka olemmekin melkein aina yhdessä. Varmaan juuri siksi. Mökki on ehkä valmis. Opiskelen ehkä, jos jaksan, mutta tulot on ainakin hyvät. Kyllä mä ainakin jotain opiskelen jos en tutkintoa. Olen ehkä tehnyt jotain tisseille, on niin pienet nykyään. Toivottavasti olen muuten samoissa mitoissa. Meillä on ehkä koira jos sen ei tarvitse olla liikaa yksin, riippuu töistä ja opiskeluista sitten.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu todella paljon saadaanko krooniset kivut hoidettua kuntoon. Jos saadaan, uskon palaavani työelämään, perustan perheen ja rakennan omakotitalon.
Jos tämäkin leikkaus epäonnistuu, jätän tyttöystäväni, koska en voi tehdä häntä enää o nnelliseksi. Ehkä löydän toisen joka on yhtä pahasti vammautunut, jos nyt ylipäätään pystyn pääsemään kariutuneesta suhteesta yli.
M29v
Tsemppiä ja voimia.
Toivottavasti uudessa duunissa, toivottavasti työkykyinen, toivottavasti terve, toivottavasti henkisesti hyvinvoiva. Tai sitten voin olla työkyvyttömyyseläkkeellä, sairas henkisesti ja fyysisesti. Saa nähdä.
Pääsen eläkkeelle
Jos niitä vielä maksetaan
Olen 31, minulla on toivottavasti omistuskämppä, aukoton työhistoria, ja vihdoinkin täysi ammattikelpoisuus suojattuun ammattinimikkeeseeni. Kissani (silloin 8v) on toivottavasti vielä elossa ja olen jaksanut pitää pianonsoittoa ja urheiluharrastuksia yllä.
Toivon tasaista ja hyvää tulevaisuutta itselleni.
5 vuoden päästä olen ammatiltani sosiaalityöntekijä :)
Samassa kuin nytkin, nimittäin peilissä
En tiedä. Olen aina ollut huono suunnitelemaan viikkoa pidemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu todella paljon saadaanko krooniset kivut hoidettua kuntoon. Jos saadaan, uskon palaavani työelämään, perustan perheen ja rakennan omakotitalon.
Jos tämäkin leikkaus epäonnistuu, jätän tyttöystäväni, koska en voi tehdä häntä enää o nnelliseksi. Ehkä löydän toisen joka on yhtä pahasti vammautunut, jos nyt ylipäätään pystyn pääsemään kariutuneesta suhteesta yli.
M29v
Ehdotan, ettet päätä tuota asiaa tyttöystäväsi puolesta, vaikka se sankarilliselta teolta voikin tuntua. Tyttöystäväsi on todennäköisesti täysivaltainen ihminen, jolla on oikeus itse tehdä päätös pysyykö hän rinnallasi vai ei.
Miesystäväni kärsii pahoista kroonisista kivuista, hänen leikkauksensa ei onnistunut ja lisäksi lääkepaletti on läpi käyty, eikä sieltä ole löytynyt hänelle apua. Hän ei kykene työntekoon nyt eikä todennäköisesti tulevaisuudessakaan. Niinpä minä opiskelen ja yritän päästä parempiin palkkoihin kattaakseni meille mahdollisimman mukavan elämän. Omakotitalon ostin meille vuosi sitten, lapsia emme tähän tilanteeseen hanki, mutta kissan otimme. Tämä on nyt meidän perhe. Minun valintani. En tiedä missä olemme viiden vuoden päästä, mutta yhdessä toivottavasti siellä jossain olemme.
Voimia sinulle. Toivon sydämestäni, että leikkauksesi onnistuu ja pääset muokkaamaan elämääsi haluamaasi suuntaan omilla ehdoillasi. En osaa edes kuvitella kuinka rankkaa sinulla on <3
Naimisissa, 2-3 vuotiaan lapsen äitinä ja masu pystyssä odottamassa perheemme toista lasta. Siihen haaveeseen on vain yksi pikkuinen mutta. Mistä löydän kunnon isän lapsille.
haudassa