Lue keskustelun säännöt.
Muita, joille työssäkäynti on ylivoimaista?
10.06.2020 |
Olen ollu muutamissa työpaikoissa, pisin työsuhde kesti 3 vuotta, sekä opiskellut ammattikoulu- ja amk-tutkinnot. Kaikissa näissä työpaikoissa työskentely on ollut niin raskasta, että olen pahimmillaan pyöritellyt todella synkkiä ajatuksia. Tuntuu, että koko elämä on pelkkää työntekoa. Työpäivinä en jaksa tehdä yhtään mitään kotona, saati harrastaa jotain eivätkä viikonloput riitä palautumiseen millään. Sunnuntait on aina yhtä itkua ja ahdistusta, kun en koskaan ehdi levätä riittävästi. Kouluaikoina olin ajoittain jopa kokonaisen jakson ajan pois, koska en vaan jaksanut enää. En kuitenkaan koe olevani työkyvytön, 40 viikkotuntia ennalta määrättyinä työaikoina on vaan yksinkertaisesti liikaa. Mitä ihmettä mun pitäisi tehdä?
Kommentit (44)
Täälläkin 36 vuotta tehty paskatyötä ja vielä olisi 12 vuotta että pääsee eläkkeelle ei jaksais enää millään, koko ajan mietin sanonko itseni irti vai menenkö lääkäriin saikkua hakemaan, mielenterveysdiagnoosi jo psykiatrilta saatu, käski tulemaan vastaanotolle jos en jaksa, mutta kynnys on kova, ei vaan jaksaisi enää paskaa työelämää, jatkuvasti jotain muutoksiakin, mullakin työmatka 70 km. suunta ja herätys on aamuisin klo 3.30, kotona kello 17.30.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on motivaatio työssäkäyntiin nollassa. Suomen valtion suhtautuminen työläisiin on suorastaan vainoava (Sipilän aloittama buumi erityisesti) ja eläke on kymmenien työvuosien jälkeen hädin tuskin takuueläkettä parempi. Eläkeikää yritetään nostaa lisää koko ajan.
Tähän yhtälöön lisätään vielä ilmaiseläkkeille tulijoita ulkomailta, ilmaisrahan ja palkallisten lomien holtiton jako mm. lapsiperheille ja järjetön määrä ilmaispalveluja, jotka hyödyttävät vain ryhmiä.
Tutkimusten mukaan elämäntapa-työttömiä on selkeästi eniten Vasemmistoliiton kannattajissa, toiseksi eniten Vihreiden kannattajajoukoissa.
Mulle. Koen jatkuvasti sen vuoksi huonommuutta.
Fyysistä vikaa ei ole, mutta masennustaustaa on ja olen ollut myös sen vuoksi pitkällä sairauslomalla.
Tällä hetkellä kokopäiväisesti töissä ja joka päivä pelkkää selviytymistä. Työmatkaakin on 60km/suunta ja työpäivien jälkeen en jaksa mitään eikä ole aikaakaan, eikä kiinnostusta.
Viikonloput ei ole enää vuosiin riittänyt palautumiseen koska kaikki pakollisetkin kotityöt jää viikonlopuille.
Olen vielä kohtalaisen nuori ja työelämää vielä ainakin 30 vuotta edessä. Tykkäisin tehdä töitä mutta työssäkäynti uuvuttaa täysin.
Irtisanoutumista mietin joka päivä ja koen siitäkin huonommuutta, koska kyllähän muutkin jaksaa ja joku vika minussa on kun en vaan kestä tavallista arkea.