Lue keskustelun säännöt.
Muita, joille työssäkäynti on ylivoimaista?
10.06.2020 |
Olen ollu muutamissa työpaikoissa, pisin työsuhde kesti 3 vuotta, sekä opiskellut ammattikoulu- ja amk-tutkinnot. Kaikissa näissä työpaikoissa työskentely on ollut niin raskasta, että olen pahimmillaan pyöritellyt todella synkkiä ajatuksia. Tuntuu, että koko elämä on pelkkää työntekoa. Työpäivinä en jaksa tehdä yhtään mitään kotona, saati harrastaa jotain eivätkä viikonloput riitä palautumiseen millään. Sunnuntait on aina yhtä itkua ja ahdistusta, kun en koskaan ehdi levätä riittävästi. Kouluaikoina olin ajoittain jopa kokonaisen jakson ajan pois, koska en vaan jaksanut enää. En kuitenkaan koe olevani työkyvytön, 40 viikkotuntia ennalta määrättyinä työaikoina on vaan yksinkertaisesti liikaa. Mitä ihmettä mun pitäisi tehdä?
Kommentit (44)
Olin ap:n kaltaisessa tilanteessa. Vaihdoin työpaikkaan, jossa on aito tekemisen meininki ja hyvä työilmapiiri. Nykyään melko säännölliset ylityötkään eivät ahdista, vaan energiaa riittää myös arkeen. Kannustan vaihtamaan työpaikkaa, mikäli tähän on mahdollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ole jaksanut harrastaa töissä käydessä. Kyllä se on niin, että työpäivän jälkeen jaksaa yleensä vaan tehdä välttämättömät kotityöt ja kerätä voimia seuraavaan työpäivään. Viikonloppuna jaksaa ehkä joskus toisena vapaapäivänä köydä jossain virkistäytymässä.
Kaverit ovat ihmetelleet, miksi olen aina niin väsynyt. Fyysistä syytä ei ole löytynyt. Lievää masennusta on tarjottu syyksi. Kavereihin pidän yhteyttä useimmiten netin kautta.
Monta vuotta on mennyt näin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut aivan sama ongelma. Paljon myöhemmin löydettiin muuan sidekudosta heikentävä perinnöllinen sairaus.
Jo koulussa opettaja ihmetteli, miksen juokse jäntevästi.
Samoin täällä, paitsi perinnöllinen sairauteni on sydänlihaksessa. Ihmettelin pitkään, miksi en jaksa niin kuin muut, mutta diagnoosin sain vasta nelikymppisenä. Diagnoosin saatuani olin työkokeilussa, jossa tehtiin toimistotyötä normaali työpäivä 7 h 15 min, olin puolikuollut kahden kuukauden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut aivan sama ongelma. Paljon myöhemmin löydettiin muuan sidekudosta heikentävä perinnöllinen sairaus.
Jo koulussa opettaja ihmetteli, miksen juokse jäntevästi.
EDS?
Mulla sama. Uskon, että omalla kohdallani väsymys tulee sosiaalisista kontakteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli n. 20 v. ajan sellainen työmasennus, etten ymmärrä itsekään miten sen kestin. Johtui työilmapiiristä. En olisi halunnut mennä töihin ollenkaan. Myönnän suoraan, että hain joskus sairauslomaa ihan pikkuvaivoistakin, olisin kyllä pystynyt fyysisesti töihin, mutta henkinen puoli rassasi. Työpaikalla oli sellainen kyttäämiskulttuuri.
Mulla ei ollut oikein mahdollisuutta vaihtaa työpaikkaa. Itse asiassa työ oli mun unelmatyö, mutta se ilmapiri siellä järkyttävän raskas. Muistan kun meille tuli yksi uusi työntekijä, joka oli jo mua paljon vanhempikin ja ollut eri paikoissa, samalla alalla. Hän kerran mulle sanoi, että täällä on kamalan raskasta olla töissä, ei olisi tullut jos olisi tiennyt.
Sitten tuli muutoksia, tuli tietokoneet ja osastojen vaihtoja ja kaksi pahinta ilmapiirin raskauttajaa jäi pois töistä. Mä aloin viihtyä töissä, tietokoneet oli selvästi mun juttu. Monia asioita alettiin tehdä eri tavalla kuin ennen, sai olla mukana suunnittelemassa mikä oli kivaa.
Toisaalta olen kyllä minäkin sellainen, että työpäivä on mulle ehkä hivenen liian pitkä. En viitsi tehdä mitään sen päälle, kaikki kasaantuu sitten viikonlopuille ja lomiin. Ne virkeimmät kahdeksan tuntia päivästä joudun antamaan työnantajalle, muu aika onkin sitten jo uupumusta. Olen kauhean aamu-uninenkin, joskus tuntuu, ettei pää ole herännyt vielä työpaikallakaan.
Kokeilin joskus sellaistakin, että menin heti töistä tultuani nukkumaan. Ajattelin, että nousen sitten virkistyneenä tekemään kotihommia. Katin kontit, en olisi jaksanut herätä enää ollenkaan, suoraan vaan yöunille siitä. Ei toiminut.
Ap:lle voin sanoa vain, että riittävän mielenkiintoinen ja mukava työ olisi vastauksena tuohon. Samoin hyvät työkaverit ja työilmapiiri. Mutta siinä se sitten onkin, mistäs ne otat, jos niitä ei vain ole. Työpaikatkaan ei ole noin vain vaihdettavissa.
Tuttavani on samanlainen. Hänen mielestä työssäkäynti on todella raskasta. Hän on myös muuten laiska ihminen, eikä jaksa mitään. Hankki lapsia 4, vaikka ei jaksa hoitaa niitä. Kunto on ihan olematon ja ylipainoa on aina ollut. Fyysinen kunto ja ruokavalio pitäisi laittaa ensin kuntoon, että jaksaisi edes kävellä muutaman kilometrin matkan. Onko sulla samoja ongelmia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut aivan sama ongelma. Paljon myöhemmin löydettiin muuan sidekudosta heikentävä perinnöllinen sairaus.
Jo koulussa opettaja ihmetteli, miksen juokse jäntevästi.
Mulla on käsitys, että suurin osa jaksamattomuudesta työelämässä johtuu ihan fyysisistä syistä ja että muodikkaat psykiatriset diagnoosit todellisuudessa pahentavat monen tilannetta. Lääkärissä vain saa juosta tosi kauan, että varsinainen syy löytyy ja kaikki eivät jaksa sitä rumbaa, joten ottavat sitten masennus- tai vaikka väsymysoireyhtymädiagnoosin.
Meillä Vasemmistossa on yksi lempparibiisi, sen sanat menee näin: "En kaipaa duuniikaan, vaan satasen lainan.."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Olen ollut LUKUISISSA eri töissä, ennen opiskeluja ja niiden aikana. Mm. asiakaspalvelijana, postimiehenä, siivoojana, sihteerinä yms. Lähes kaikissa työpaikoissa on ollut ihme kyttäämistä, kyykyttämistä jne. Mulla on koulukiusatun tausta, joten paniikkihan siinä nousee. En ole kokenut olevani mitenkään korvaamaton tai merkittävä työpaikoillani, päin vastoin on tuntunut siltä että jos esimies löytää keinon huijata niin hän sen kyllä tekee. Ja palkkaa ei ole useimmissa töissä saanut juuri nimeksikään, hädin tuskin sen verran että saa vuokran maksettua ja kuukauden ruuat ostettua. En tiedä, mitä näistä töistä jää käteen, paitsi huono mielenterveys. Työttöminä kausina olen ollut onnellinen, kun aikaa on jäänyt harrastuksiin, perheen hoitamiseen, sosiaalisiin kuvioihin, treenaamiseen jne. Toki ideaalitilanteessa ihmisellä olisi joko tärkeä työ tai sitten intohimotyö (parhaimmassa tapauksessa nämä kaksi asiaa yhdistyisi), en vain tiedä mikä se omalla kohdallani olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ahkera työntekijä mutta jokainen ihminen kestää vain rajallisen määrän paskaa. Minun kiintiöni täyttyi kovaa vauhtia jo nuorempana.
Etätöitä. Lomatkin säästyy kun vaan etäilee. Samalla saa tehtyä kotihommat.
n34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä Vasemmistossa on yksi lempparibiisi, sen sanat menee näin: "En kaipaa duuniikaan, vaan satasen lainan.."
Arhinmäki is best.
Mitähän siitäkin tulis, jos kaikki lopettais työnteon, koska väsyttää :D Näköjään joillain on sellainenkin vaihtoehto..
Vierailija kirjoitti:
Laiskottelu ja makoilu väsyttää.
Mutta pössyttely on niin ihanan relaksoivaa. Ensi kevään kuntavaaleissa me kaikki kommuunin porukat lähdetään äänestämään Vihreitä.
Olen osa- aikatöissä. Ei ole ikävä uuvuttaviin kokopäivätöihin. Huonot tulot kyllä välillä ärsyttävät, puoliso tienaa onneksi hyvin. Minulla on ammatti josta olen kuitenkin ylpeä enkä joudu elämään tuilla.
Annan ymmärtää ihmisille että haluaisin täyspäiväisen työn vaikka se ei ole totta. En halua elämää missä ei jaksa kuin käydä töissä. Sosiaalisesti ainoa hyväksytty vaihtoehto näyttää olevan kokopäivätyö.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän siitäkin tulis, jos kaikki lopettais työnteon, koska väsyttää :D Näköjään joillain on sellainenkin vaihtoehto..
Toivottavasti muistat kiittää työkaveriasi hyvästä työstä, kun hän jää pitkälle sairauslomalle loppuunpalamisen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laiskottelu ja makoilu väsyttää.
Mutta pössyttely on niin ihanan relaksoivaa. Ensi kevään kuntavaaleissa me kaikki kommuunin porukat lähdetään äänestämään Vihreitä.
Täältä ääni Vihreille.
Vakipaikka 3-vuorotyössä. Tuntuu että aina töissä ja kotona ei mitään jaksa. Jotain muutosta pitäisi saada tähän.