onko teillä kellään rumia lapsia?

Ihan isänsä näköinen ja isä on iso mies. Ei ole kauniit piirteet tytölle. Iso ja kömpelö lapsi

kyllähän rumuus/kauneus on ihan faktaa, mutta tietysti rumatkin lapset ovat omien vanhempiensa mielestä aina sympaattisen näköisiä vaikka olisivat kuinka rumia.

Nuorempi lapseni oli ihan äärettömän ruma vauvana, mutta onneksi muuttui sieväksi myöhemmin.

Mutta kyllä mun pojat on ainakin ihanan näköisiä tai tavallisen näköisiä lapsia. Ei mitään mutaatioita, iso korvaisia tms

ihan tavallinen, ja lapsenikin ovat kauniiksi kehuttuja.

vaikka tosi suloinen kylläkin. (minusta ne ovat kaksi eri asiaa) Ainakin hänen äitinsä tiesi asian ja naureskelikin, että varmaan ihmiset katsoo että miten noin rumaa lasta voi rakastaa, mutta hänestä se on niin ihana... liikuttavaa minusta.

Ainakaan alle 2-3-vuotiaat eivät koskaan ole mielestäni rumia. Sitä vanhemmista, huonosti käyttäytyvistä lapsista saatan ajatella, että onpa vastenmielinen. Kivan lapsen yleensä näkee myös nättinä.

Olen ehkä vähän herkkis, mutta koko aiheesta tulee mulle paha mieli. Vaikka toki omissa tutuissakin on enemmän ja vähemmän suloisia lapsia... niin en viitsi edes miettiä moista.

Ja juuri niistä rumimmista pikkutytöistä kuoriutuu häikäisevimmät misukat! Persoonallisuus on pop :)

isot haikaran puremat kasvoilla. Silloin ajatteluin että miltä hän näyttää tulevaisuudessa... Nyt hän on 8v ja kaunis tyttö. OLi nätti tai ei, mutta vanhammilleen lapsi on ana kaunein...joten tyhmää mollata toisten lapsien ulkonäköä.

T. 15

ja itse ajattelin kaverin lapsesta että on todella ruma pieni ihminen, toivottavasti somistuu vanhemmiten...ja ruma on lapsi mielestäni vieläkin. kaunesu on varmaan katsojan silmässä,koska erään tuttuni mielestä kaverini lapsi oli erityisen " ruma" , vaikka omasta mielestäni oli ihan suloinen. omat lapseni on söpöjä, eteenkin tyttöni, en tiedä muut ovat mieltä.

että luonteenpiirteet vaikuttavat siihen miltä lapsi/aikuinen näyttää ulkoisesti. eli tosi herttainen ja mukava lapsi on yleensä myös suloinen ja jos lapsi on hyvin ilkikurinen tai " tuhma" , niin lapsi näyttääkin sellaiselta. ja sama pätee myös aikuisiin, eli ei ole pelkkää legendaa se, että sisäinen kauneus on tärkein.

Puhui mulle puhelimessa, että on se niin suloinen jne. Ja kun menimme katsomaan lasta, niin uh, yritin olla näyttämättä ilmeelläni mitä mieltä olin. Miehen kanssa puhuttiin, että kun ei sitten oikeen osattu kehuakaan lasta. Tyttö on vieläkin 6-vuotiaana kuin seinää päin juossut. Siskonsa on sitten taas hyvinkin kaunis.

tästä ei tartte kiistellä, tämä on osoitettu useissa psykologissa kokeissa. Hyväosaisuus kumuloituu; kaunis saa enemmän huomiota, kehuja, kannustusta, itsetuntoa siis ja kehittyykin menestyväksi.



Mä arvelin pienenä olevani ruma. Siskoni sanoi, että älä välitä, ne jotka on pieninä rumia, voivat olla aikuisina nättejä. Sitä toivoin. Mitä ilmeisemmin olen nyt kaunis, mutta kun katson lapsuudenkuvia, niin ihmetellä täytyy; mähän olin tosi söpö! Hemmetin isosisko.

ei ole mikään maailman suloisin. Johtuu tosin siitä, että on niin blondi. Lapsista tekee mielestäni söpökä kunnon tukka ja kulmakarvat

lapseni on tosi suloinen ja kaunis. Ainoa, mikä harmittaa, on se, että hän tuntuu perineen minun vakavat ilmeeni, ei siis ole perusilmeeltään iloisen vaan enemmänkin surullisen tai alakuloisen näköinen. Se on ärsyttänyt itsessäni, kun moni luulee aina, että olen pahalla tuulella vaikka vain " olen" ...

Kaikki vastaantulijat tulevat päivittelemään miten harvinaisen kaunita poikia minulla on...Se tuntuu aika lämmittävältä. :) Vanhemmalla pojalla on ruskeat isot silmät ja herkän sirot kasvonpiirteet. Pikkuvaljellään 7kk on taasen paksu ruskea luonnonkihara tukka ja siniset nauravat nappisilmät. Todella persoonallinen tapaus vauvaksi. :D Kyllä voin sanoa olevani ylpeä lapsistani ja lumoudun aina heidän suloisuudestaan. En kyllä rumia lapsia näe koskaan. Näen kaikessa jotakin kaunista..

Minun täytyy tunnustaa, että kuopukseni oli vauvana hirvein lapsi mitä olin nähnyt. Naama oli pöhöttynyt, iho täynnä isoja punaisia hilseileviä laikkuja ja kirkkaan punaisia näppyjä. Ei mikään unelma vauva.

Mutta haluan korostaa, että rakkauteni lastani kohtaan ei todellakaan vähentynyt hänen ulkonäkönsä takia. Hän oli vauvana mitä kiltein ja iloisin lapsi ja osasi tuoda hymyn jokaisen huulille. (tiedä sitten oliko säikähdyksen aiheuttama refleksi vai mikä, mutta näytti ainakin hymyltä)

joista ei etsimälläkään löydä mitään hellyyttävää:(

pihapiirissämmekin on n. 4v- poika, joka näyttää aivan porsaalta. karmean ruma. ihan kylmät väreet menee, kun sen näkee.

ja kyllä niitä kauniiksi kaikki muutkin kehuu, (toisaalta onkai se tapanakin niin sanoa kun näkee toisen lapset ensimmäistä kertaa). Ei varsinaisen rumia lapsia kyllä muillakaan kovin usein näe, ja jos näkee ne on sit jo hellyyttäviä.