Lue keskustelun säännöt.
Unohdanko tällaisen ystävän?
10.06.2020 |
Useimmiten se olen minä joka ehdottaa tapaamista, saati soittaa. Muutamia onkertoja viime aikoina käynyt niin, että minä olen ehdottanut tapaamista ja vastaus on auki, niin laitan tapaamisen aamuna viestiä että nähdäänkö tänään, niin vastaus on "pitikin just laittaa viestiä, nähdäänkö joku toinen pv, on ollut aika rankka viikko". Sitten vastaan et silloin ja silloin on loma, sillä viikolla käy mikä päivä vaan. Mitään ei kuulu.
Kun annoin asiasta palautetta että miksi et kertonut milloin sulle käy, niin vastaus oli tyyliin "unohduksia tapahtuu välillä ja tulee tapahtumaan jatkossakin". Minkäänlaista harmittelua hän ei ilmaissut kun ei oltu nähty. Miehensä kanssa asuu nykyään yhdessä ja heillä ei ole lapsia, itse sinkku.
Jos ystävää todellisuudessa kiinnostaisi nähdä, niin eikö sitä aikaa nyt jossain vaiheessa löytyisi usean kuukauden aikavälillä? Jos jollakulla oikeasti olisi ollut niin kiire, niin eikö häntä harmittaisi kun ei olla ehditty nähdä? Ja huom. ystäviä jo 16 vuotta, opiskeluaikojen alusta asti...
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mikset anna sen olla rauhassa? Ei halua tavata sua. Ottakoon sitten yhteyttä jos tai kun jaksaa ja haluaa, sitten mietit haluatko itse enää olla yhteyksissä. Mikä ikinä syynsä onkaan niin et saa sitä hänestä irti vaatimalla selityksiä ja tylyttämällä. Ei kenelläkään ole velvollisuus selitellä toiselle mitään. Hanki muuta tekemistä.
Kylmää tekstiä, mutta nykypäivää.
Taidan itsekin muuttaa käytökseni itsekkääksi, kun sillä näemmä saavuttaa enemmän, viis muista (sarkasmia jos joku ei tajunnut) Siinä mielessä totta että se näköjään toimisi
Teepä se. Luulen että ihmiset ympärilläsi ilahtunut. Marttyyrit on raskaita.
Muuta vaan terveellä tavalla itsekkääksi, koska jos ystävälläsi onkin rankkaa, niin anna hänen keskittyä omaan elämäänsä. Sen sijaan, että syyllistät siitä ettet saa tarpeeksi hänen aikaansa. Keskity siis omaan elämääsi, niinkuin sinun kuuluukin tehdä. Olet sen päähenkilö niinkun kaverisikin on omansa. Muut tulevat sivuhenkilöinä. Jos vielä elämässä on vaikkapa sairas sukulainen ym on täysin ymmärrettävää, että keskittyminen on siinä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli hyvä ystävä, joka tarvitsi tukea kun oli vaikea avioliitto, kun oli syöpä ja kun oli muuta sairautta. Nyt kun on terve ja uusi mies, niin ainakaan vuoteen en ole saanut yhtään viestiä tai puhelua. Alkuun surin asiaa ja koitin pitää yhteyttä, mutta pikkuhiljaa olen tajunnut, että hän "välitti" minusta vain kun itsellä meni huonosti, nyt on sitten paremmat ystävät, ja onneksi en välitä enää hänestä lainkaan. Jos sattumalta näemme, hän tuntuu liian kaukaiselta jo, enkä halua enää olla ystävä.
Suht peruskaava. On miehensä kanssa eikä muu oikein kiinnosta. Sitten kun eroaa, niin et saa rauhaa hänestä kun viestiä ja puhelua tulee yötä päivää ja oletkin yhtäkkiä tärkein ihminen. Itsellä käynyt näin. Olin pelkkää ilmaa aina. Lopulta luovutin enkä ottanut enää yhteyttä. Kun hän erosi, niin alkoi yhtotot, mutta en minä hänelle enää vastannut enkä vastaa jatkossakaan. En kelvannut kun oli suhteessa, niin en myöskään aio itse kelvata hänelle, vaikka on sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Ota asia puheeksi hänen kanssaan. Välillä ihmiset eivät edes tajua omaa käytöstään ja asioista kunnolla keskusteleminen avaa syitä ja edistää asioita. Keskustelemisen jälkeen olet varmasti valmis tekemään päätöksen, että lähteäkö vai jäädä.
Mieti tarkkaan otatko asian puheeksi vai yritätkö sivuuttaa/toivot että tilanne korjaantuu ajan kanssa. Itselläni oli ihan samanlainen tilanne kuin ap:lla, kun otin asian puheeksi pitkäaikaisen ”ystäväni” kanssa hän veti herneet nenään ja päätti katkaista välit kokonaan. Tästä reilu vuosi aikaa, eikä edelleenkään olla tekemisissä. Ehkä hyvä niin, mutta pahaltahan se tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Suht peruskaava. On miehensä kanssa eikä muu oikein kiinnosta. Sitten kun eroaa, niin et saa rauhaa hänestä kun viestiä ja puhelua tulee yötä päivää ja oletkin yhtäkkiä tärkein ihminen. Itsellä käynyt näin. Olin pelkkää ilmaa aina. Lopulta luovutin enkä ottanut enää yhteyttä. Kun hän erosi, niin alkoi yhtotot, mutta en minä hänelle enää vastannut enkä vastaa jatkossakaan. En kelvannut kun oli suhteessa, niin en myöskään aio itse kelvata hänelle, vaikka on sinkku.
Tuosta tulikin mieleen, että hän on joskus ehdottanut tekemistä kun miehensä oli poissa sen päivän... Tuo siis tapahtui ennen tätä kissan nostamista pöydälle. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin siihen tulokseen, että minä en enää ota yhteyttä enkä ainakaan ehdota tapaamista, koska vastaanotto oli tuollainen. Hän saa ehdottaa, jos haluaa. Saa nähdä miten käy, mutta uskomattomaltahan tämä tuntuu, kun ollaan kuitenkin 16 vuotta oltu ystäviä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli ystävä, jota pidin parhaimpana ystäväni. Muutti sitten kauemmas ja pari vuotta sen jälkeen alkoi sitten tulla ohareita. Soitti hyvissä ajoin tulevansa paikkakunnalle, mutta olikin tavannut muita kavereita ja sukuaan eikä mitään yhteyttä minuun. Ei vastannut puheluihin eikä viesteihin. Kerran kun soitin niin tuli viesti, jossa pahoitteli kiirettä ja kirjoitti soittavansa lähipäivänä. Soitti kolmen kuukauden kuluttua. En tyrkytä enää itseäni. Kyseessä lapseton ihminen.
Veikkaan että on oikeasti kiire. Mä käyn entisellä asuinpaikkakunnallani nykyään niin, että on vain pari päivää aikaa ja paljon ihmisiä tavattavana. Tulee priorisoitua iäkkäitä sukulaisia, kun ajattelen heidän olevan yksinäisimpiä ja eniten seuran tarpeessa. Nyt koronan-aikaan tosin sekin on ollut sitä, että olen hoitanut heidän kauppa- ym asioita.
Ei ole kiire. Aikaa olisi muutama sekuntti viestiin vastata tai muutama minuutti puheluun, jos haluaa. On lipsauttanut tässä vuosien aikana välillä ketä on tavannut. Aikaa siis muille on kuten ennen oli minulle. Luulin siis, että olimme todella hyviä ystäviä. Olen tipahtanut sieltä top5:sta kyllä aika alas. Ystävyyttä en ala kerjäämään. Muutamat oharit kyllä riittää.
Ei ole kiire syy tosiaankaan. Nämä kerkeävät yleensä somettamaan vaikka kuinka paljon, ja näkemään monia muita kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos viihdyn toisen seurassa, niin ehdotan ajanviettämistä yhdessä. Ellen viihdy, niin miksi ehdottaisi yhteistä aikaa? Ihan sama kumpi ehdottanut useammin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli hyvä ystävä, joka tarvitsi tukea kun oli vaikea avioliitto, kun oli syöpä ja kun oli muuta sairautta. Nyt kun on terve ja uusi mies, niin ainakaan vuoteen en ole saanut yhtään viestiä tai puhelua. Alkuun surin asiaa ja koitin pitää yhteyttä, mutta pikkuhiljaa olen tajunnut, että hän "välitti" minusta vain kun itsellä meni huonosti, nyt on sitten paremmat ystävät, ja onneksi en välitä enää hänestä lainkaan. Jos sattumalta näemme, hän tuntuu liian kaukaiselta jo, enkä halua enää olla ystävä.
Ai kun tuli elävästi mieleen entinen ystäväni! Hän ihan oikeasti sanoi minulle että olen hänen paras ystävänsä, ja aina ollut ja tulen aina olemaan. Olemme tunteneet toisemme lapsista asti. Hauskaa hän piti huonompien ystävien kanssa, ja iloitsi, kutsui juhliin ja reissuihin, ja ai että heillä oli aina niin mukavaa! Kun tuli suru puseroon niin soitettiin minulle, koska olenhan hänen PARAS ystävänsä. Eli sain tältä "ystävyydeltä" vain nurinan ja valituksen, ja kaikki hauska aika vietettiin toisten kanssa. ALoin vain systemaattisesti olemaan kiireinen. Nyt ollaan nähty viimeksi 2v sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota asia puheeksi hänen kanssaan. Välillä ihmiset eivät edes tajua omaa käytöstään ja asioista kunnolla keskusteleminen avaa syitä ja edistää asioita. Keskustelemisen jälkeen olet varmasti valmis tekemään päätöksen, että lähteäkö vai jäädä.
Mieti tarkkaan otatko asian puheeksi vai yritätkö sivuuttaa/toivot että tilanne korjaantuu ajan kanssa. Itselläni oli ihan samanlainen tilanne kuin ap:lla, kun otin asian puheeksi pitkäaikaisen ”ystäväni” kanssa hän veti herneet nenään ja päätti katkaista välit kokonaan. Tästä reilu vuosi aikaa, eikä edelleenkään olla tekemisissä. Ehkä hyvä niin, mutta pahaltahan se tuntuu.
Tässäkin voi olla paljon kiinni siitä, miten olet asian esittänyt. Mutta eihän sitä tietenkään pidä sietää, jos kaveri jatkuvasti peruu ja siirtää tapaamisia. Jos taas vain kokee, että on ainut joka pitää yhteyttä, niin minusta olisi hyvä odottaa kaverin yhteydenottoa. Ottaa siis se riski ettei sitä koskaan tule, mutta tuossa sitten huomaat haluaako olla tekemisissä vai ei.
Minulle on huomautettu yhteydenottamisesta, mutta homma lähti kaverin puolelta käsistä niin, että loukkasi muissa asioissa todella pahasti. Siinä ei sitten enää tehnyt mieli enää ottaa yhteyttä, vaikka kaveri vain ajatteli puhdistaneensa ilmaa. Tuli olo, että miksi hän sitten on tekemisissä kanssani, jos kokee etten huomioi häntä tarpeeksi tai toimi hänen mielensä mukaisesti. En siis koskaan tehnyt ohareita tai vältellyt. Oli vain kiireisempää muutaman kuukauden ajan, enkä tehnyt niin usein "aloitetta".
Monesti voi olla niinkin, että ihminen muuttuu ja kasvaa vuosien varrella ja toinen takertuu siihen "vanhaan" kaveriin.
Jotkut tietenkin pariutuvat niin, että unohtavat muut ympäriltään. Aloittavat elämää kumppanin kanssa. Ikävää kun niin käy. Joillakin se vaihe tietysti tasoittuu ajan kanssa. Itselläni on tälläinen kaveri myös. kyllä sen selvästi huomasi, että sinkkuaikoina minut muistettiin useammin (haluttiin baariseuraksi) ja seurusteluaikana ei niinkään. Muut kaveritkin menivät yleensä ohi ja joskus tunsin itseni kakkosluokan kansalaiseksi. usein piti lähteä ajoissa poikaystävän luokse, laitella viestiä kun tavattiin ja mitä kaikkea. Sitten löysi miehen, jonka työ vie paljon aikaa, joten nyt kaipaa paljon seuraa muualta. Kyllä tuollainen käytös välillä ketutti, vaikka olenkin yksinviihtyvää sorttia. Nyt tilanne on kuitenkin erilainen.
On tapahtunut myös sellaista, että soitin hänelle ja hetken puhuttuamme hän sanoin soittavansa "joku päivä", koska sillä hetkellä ei ollut aikaa pidempään puhua. Soittoa ei kuulunut. Kun viestillä kysyin asiasta, niin tuli vastaus "hups, taisi tulla jotain tärkeetä just silloin kun piti soittaa" ja nauruhymiö perään.
Ajattelin tehdä siten, että kun hänellä kohta on syntymäpäivä, niin en onnittele lainkaan. JOS hän asiasta kysyy (en kyllä usko että vaivautuu), niin vastaan: "Unohtui. Unohduksia tapahtuu välillä ja tulee tapahtumaan jatkossakin". Sitten jos hän sanoo, että eikös facebook muistuta synttäreistä, niin sanon että "hups, taisi tulla jotain tärkeetä just silloin kun piti kirjoittaa onnittelu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ei varamaan kannata vaivautua. Aika törkeää, jos ei edes erittele, että mitä tärkeää, jotta voisit ymmärtää. Tuosta tulee vain olo, ettet ole tärkeä. Luultavasti häntä ei kiinnosta olla yhteydessä, niin kauhealta kuin se kuulostaakin. Voisi sanoa sitten suoraan.
Yleensä tietysti kaveruudet hiipuvat itsestään ja harvoin niitä tukee katkottua. Ehkä hän yrittää lopettaa kaveruuttanne tuolla tapaa. Välttää sanomasta suoraan. Voithan sinä sitten sanoa/kysyä suoraan. Ilman mitään tuollaisia kiertoilmauksia, jotka pitää enemmänkin tulkita. Kerrot, että miltä sinusta tuntuu.
Ehkä tosiaan kannattaa otta hänen vihjeistään ote ja jättää rauhaan. Jos sitten joskus kyselee perään, niin voit kertoa, ettet tunne olevasi haluttua seuraa. En kyllä usko, että kyselee.
Vierailija kirjoitti:
On tapahtunut myös sellaista, että soitin hänelle ja hetken puhuttuamme hän sanoin soittavansa "joku päivä", koska sillä hetkellä ei ollut aikaa pidempään puhua. Soittoa ei kuulunut. Kun viestillä kysyin asiasta, niin tuli vastaus "hups, taisi tulla jotain tärkeetä just silloin kun piti soittaa" ja nauruhymiö perään.
Ajattelin tehdä siten, että kun hänellä kohta on syntymäpäivä, niin en onnittele lainkaan. JOS hän asiasta kysyy (en kyllä usko että vaivautuu), niin vastaan: "Unohtui. Unohduksia tapahtuu välillä ja tulee tapahtumaan jatkossakin". Sitten jos hän sanoo, että eikös facebook muistuta synttäreistä, niin sanon että "hups, taisi tulla jotain tärkeetä just silloin kun piti kirjoittaa onnittelu.
Ap
Oikeastiko sä siis laskelmoit ja oikein mietit, mitä voit puolestasi "unohtaa" ja miten saat toiselle kostettua. Sairasta! Kyllä tuollainen laskelmoiva ja maipulatiivinen käytös on pahinta. Paljon pahempaa kuin ilman tietoista ja harkittua ilkeyttä tehdyt oharit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tapahtunut myös sellaista, että soitin hänelle ja hetken puhuttuamme hän sanoin soittavansa "joku päivä", koska sillä hetkellä ei ollut aikaa pidempään puhua. Soittoa ei kuulunut. Kun viestillä kysyin asiasta, niin tuli vastaus "hups, taisi tulla jotain tärkeetä just silloin kun piti soittaa" ja nauruhymiö perään.
Ajattelin tehdä siten, että kun hänellä kohta on syntymäpäivä, niin en onnittele lainkaan. JOS hän asiasta kysyy (en kyllä usko että vaivautuu), niin vastaan: "Unohtui. Unohduksia tapahtuu välillä ja tulee tapahtumaan jatkossakin". Sitten jos hän sanoo, että eikös facebook muistuta synttäreistä, niin sanon että "hups, taisi tulla jotain tärkeetä just silloin kun piti kirjoittaa onnittelu.
Ap
Oikeastiko sä siis laskelmoit ja oikein mietit, mitä voit puolestasi "unohtaa" ja miten saat toiselle kostettua. Sairasta! Kyllä tuollainen laskelmoiva ja maipulatiivinen käytös on pahinta. Paljon pahempaa kuin ilman tietoista ja harkittua ilkeyttä tehdyt oharit.
Tarkoitus on hieman herätellä häntä. Käänteispsykologia usein toimii. Tosin, tietysti jos häntä ei tosiaan enää kiinnosta, niin tuskin kyselee tuon asian perään. Liekö huomaa koko asiaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tapahtunut myös sellaista, että soitin hänelle ja hetken puhuttuamme hän sanoin soittavansa "joku päivä", koska sillä hetkellä ei ollut aikaa pidempään puhua. Soittoa ei kuulunut. Kun viestillä kysyin asiasta, niin tuli vastaus "hups, taisi tulla jotain tärkeetä just silloin kun piti soittaa" ja nauruhymiö perään.
Ajattelin tehdä siten, että kun hänellä kohta on syntymäpäivä, niin en onnittele lainkaan. JOS hän asiasta kysyy (en kyllä usko että vaivautuu), niin vastaan: "Unohtui. Unohduksia tapahtuu välillä ja tulee tapahtumaan jatkossakin". Sitten jos hän sanoo, että eikös facebook muistuta synttäreistä, niin sanon että "hups, taisi tulla jotain tärkeetä just silloin kun piti kirjoittaa onnittelu.
Ap
Oikeastiko sä siis laskelmoit ja oikein mietit, mitä voit puolestasi "unohtaa" ja miten saat toiselle kostettua. Sairasta! Kyllä tuollainen laskelmoiva ja maipulatiivinen käytös on pahinta. Paljon pahempaa kuin ilman tietoista ja harkittua ilkeyttä tehdyt oharit.
Tarkoitus on hieman herätellä häntä. Käänteispsykologia usein toimii. Tosin, tietysti jos häntä ei tosiaan enää kiinnosta, niin tuskin kyselee tuon asian perään. Liekö huomaa koko asiaa.
Ap
Olet kipeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä raja meni tuossa "unohtelen ja tuun unohtelemaan jatkossakin". Eli "tiesin tehneeni virheen ja eipä liikuta tippaakaan, my way or high way". Kertoo asenteesta kaiken tarpeellisen.
Jätä rauhaan ja anna karman näyttää, ehkä jonakin päivänä hän tajuaa, että hänellä ei ole enää liikaa ystäviä.
Ei ole masentuneen käytöstä. Jos hänellä on muulla tavalla vaikeaa, niin ei ainakaan yhtään auta sinua ymmärtämään itseään.
Mietipä minkä viestin ap laittoi ystävälleen ennen tuota vastausta. Törkeän. Sai mitä tilasi.
Laitoin sen "törkeän" viestin sen JÄLKEEN kun ystäväni oli laittanut minulle sen "unohduksia tapahtuu välillä ja tulee tapahtumaan jatkossakin". Eli ei voi sanoa että sitä sain mitä tilasin.
Ap
Teepä se. Luulen että ihmiset ympärilläsi ilahtunut. Marttyyrit on raskaita.