Lue keskustelun säännöt.
Unohdanko tällaisen ystävän?
10.06.2020 |
Useimmiten se olen minä joka ehdottaa tapaamista, saati soittaa. Muutamia onkertoja viime aikoina käynyt niin, että minä olen ehdottanut tapaamista ja vastaus on auki, niin laitan tapaamisen aamuna viestiä että nähdäänkö tänään, niin vastaus on "pitikin just laittaa viestiä, nähdäänkö joku toinen pv, on ollut aika rankka viikko". Sitten vastaan et silloin ja silloin on loma, sillä viikolla käy mikä päivä vaan. Mitään ei kuulu.
Kun annoin asiasta palautetta että miksi et kertonut milloin sulle käy, niin vastaus oli tyyliin "unohduksia tapahtuu välillä ja tulee tapahtumaan jatkossakin". Minkäänlaista harmittelua hän ei ilmaissut kun ei oltu nähty. Miehensä kanssa asuu nykyään yhdessä ja heillä ei ole lapsia, itse sinkku.
Jos ystävää todellisuudessa kiinnostaisi nähdä, niin eikö sitä aikaa nyt jossain vaiheessa löytyisi usean kuukauden aikavälillä? Jos jollakulla oikeasti olisi ollut niin kiire, niin eikö häntä harmittaisi kun ei olla ehditty nähdä? Ja huom. ystäviä jo 16 vuotta, opiskeluaikojen alusta asti...
Kommentit (77)
Ihmisillä on nykyään todella mustavalkoinen ajattelutapa näissä asioissa. Jos jostain ihmisestä ei kuulu mitään, ajatellaan heti ettei hän halua enää koskaan olla missään tekemisissä. Ei se nyt aina ihan niin mene, elämässä voi olla monenlaisia tilanteita ja asioita, jotka vaikuttavat siihen ettei tule otettua yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee itselle vähän syyllinen olo ja fiilis, että oon melkein kuin tuo huono kaverisi. Mä en monesti jaksa vastata viesteihin, nukun päiväunia ja siksi suunnitelmia menee ohi.. usein on töiden jälkeen sosiaalisuuskiintiö niin täynnä että tekee mieli vain maata kotona korvatulpat korvissa.
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, ja kun kirjotin: "Sulla näköjään kiinnostus tuota luokkaa", niin tuli vastaus: "Kyllä, unohtelen välillä muidenkin kavereiden kohdalla".
Sun oma viestintäsikin oli kyllä epärakentavaa. Arvostelit ja syytit toista etkä käyttänyt minä-muotoa ( minusta tuntuu ikävältä kun).
Ei ihme, että tuollaisen viestin jälkeen ei kiinnosta vastata pahoittelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin, ja kun kirjotin: "Sulla näköjään kiinnostus tuota luokkaa", niin tuli vastaus: "Kyllä, unohtelen välillä muidenkin kavereiden kohdalla".
Sun oma viestintäsikin oli kyllä epärakentavaa. Arvostelit ja syytit toista etkä käyttänyt minä-muotoa ( minusta tuntuu ikävältä kun).
Ei ihme, että tuollaisen viestin jälkeen ei kiinnosta vastata pahoittelen.
Jep. Mä olisin itse laittanut välit poikki, jos olisin tollaisen viestin esim. rankan viikon jälkeen saanut. Ap kuulostaa syyllistävältä energiasyöpöltä.
Masentuneet on outoja.
Mä saatoin perua silloin viime tippaan ja kaverit loukkaantui.
En ollut ikinä tyly.
Kun oli jotakin häikkää kilpirauhasessa, olin lahopää ja unohtui. Pahoittelin, en ollut tyly.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse toimin samoin erään vanhan ystävän suhteen koska en enää halua jatkaa ystävyyttä, mutta en halua sanoa sitä ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Yksi kohta kuulosti tutulta. Kaveri kysyi, että nähdäänkö joku päivä ensi viikolla, kun hänellä on pari päivää vapaata. Sanoin, että milloin vaan, ei ole suunnitelmia, ilmoita, kun tiedät mikä päivä käy. Hänen aikatauluistaan oli kuitenkin kyse. Mitään ei kuulunut ja seuraavaksi ihmettelinkin hänelle, että taisi sulle tulla jotakin muuta, kun ei kuulunut mitään. Sainkin sitten kuulla, että hän oli odottanut minun yhteydenottoani koko viikon ja oli suuttunut tästä minulle. Kun en kuulemma ota koskaan yhteyttä.
Ei ollut ainut kerta, kun sovittiin mielestäni jotakin ja sitten syyttää minua, kun en ole tarpeeksi aktiivinen. Itse myös perui tapaamisia muiden kavereiden vuoksi. Minulla oli perhe, mutta olisin voinut nähdä milloin vain, mies olisi voinut hoitaa lapsen sen aikaa. Hänen aikataulunsa eivät taas antaneet paljoakaan periksi, mutta silti oli minun vikani, kun ei ehditä näkemään tarpeeksi usein (koska minulla on perhe). Ei olla tekemisissä enää, johtuen muistakin syistä.
Mulle käynyt aivan samoin. Harmillista. Minusta kiireisten ihmisten kannattaa seökeästi kertoa milloin heillä on aikaa. Tuntuu hölmöltä kysellä, kun toinen tietää menonsa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväsi roikottaa sinua ystävänä. Se ei ole reilua ystävyyttä, eikä reilua toimintaa. Jos sinä olet aina se joka ottaa yhteyttä, ei ystävyydessänne ole vastavuoroisuutta. Se tarkoittaa sitä, että joko ystäväsi ei arvosta sinua pätkääkään ja tavallaan tahallaan pompottaa sinua. Tai sitten ystäväsi on vaan tottunut siihen, että sinä järjestät aina kaikki tapaamiset. Itsellänikin on ollut muutamia tuonkaltaisia ystävyyssuhteita. Jonkun ajan kuluttua se kyllästyttää, eikä niihin enää jaksa olla yhteydessä. Kummasti heistäkään ei ole koskaan kuulunut sen jälkeen. Eli en tainnut olla kovin tärkeä ystävä. Kannattaa vaan jättää tuollaiset "ystävyydet" omaan ylhäiseen seuraansa, he tuovat sinulle vaan pahaa mieltä. Ja pahimmassa tapauksessa alistavat sinua tarkoituksella.
Jos ap oli omassa viestissään vaativa, saattaa saada hieman tylyn vastauksen.
Ystäviä voi olla, vaikka ei.näkis kuukausiin. Parasta on se, että juttu jatkuu ilman kaunoja..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän odottaa, että tajuat lopettaa. Vihjeet eivät näytä menevän perille.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on nykyään todella mustavalkoinen ajattelutapa näissä asioissa. Jos jostain ihmisestä ei kuulu mitään, ajatellaan heti ettei hän halua enää koskaan olla missään tekemisissä. Ei se nyt aina ihan niin mene, elämässä voi olla monenlaisia tilanteita ja asioita, jotka vaikuttavat siihen ettei tule otettua yhteyttä.
Kyllä niihin ihmisiin jotka merkitsevät jotain, tulee oltua yhteydessä. Älä viitsi selitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heittäisin roskiin. Jos on itse luotettava ja kunnioittaa kanssaihmisiä, kannattaa etsiä kaltaistaan seuraa ja antaa "unohtelijoiden" unohdella toisiaan mieluummin.
Ystävä on kyllästynyt ap:n vastivuuteen ja passiivis-agressiivinen tapaan viestitellä. Kokee ap:n seuran raskaaksi, mutta ihmissuhteen pitkän keston vuoksi miettii, kannattaako se katkaista vai yrittää vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita viesti, että olis kiva nähdä, laita viestiä, kun sulle sopii tapaaminen. Ja sitten tosiaan odotat. Voi olla, ettei hänestä kuulu enää ikinä. Sellaista joskus sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Hän odottaa, että tajuat lopettaa. Vihjeet eivät näytä menevän perille.
Kuka täysjärkinen ihminen kohtelee pitkäaikaista ystävää noin? Selitä ihmeessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän odottaa, että tajuat lopettaa. Vihjeet eivät näytä menevän perille.
Kuka täysjärkinen ihminen kohtelee pitkäaikaista ystävää noin? Selitä ihmeessä.
Narsistinen sadisti. Näitä on.
Kyllä mä pidän tällaisiinkin yhteyttä pari kertaa vuodessa, mikäli heistä kuuluu sen pari kertaa myös. En tietenkään pidä yhteyttä sellaisiin jotka eivät pidä minuun :D
Yksi kaveri aika törkeästikin on unohtavinaan minut välillä, mutta siinäpähän on :D
Viimeksi yritin 3kk nähdä häntä, ja sitten yhtäkkiä 3kk päästä sopi hyvin, ja meillä oli oikein mukavaa! Veikkaan että hänellä on sen verran muita kavereita ja tekemistä, että hän huomaisi olemassaoloni ehkä kerran vuoteen. Minulle ei ole niin paljon ihisiä elämässäni että unohtaisin yhtäkään heistä. Ysätävni myös priorisoi erään harrastuksensa(ja siis tietysti myös ne samaa harrastusta harrastavat harrastuskaverit) kaiken muun vapaa-ajan vieton yli ja ohi. Itse en pysty sitä harrastamaan vaikka haluja olisi, koska toinen jalkani ei toimi kunnolla. Tästä syystä en myöskään ole sopivaa seuraa moneen muuhunkaan tekemiseen, eli shoppailupäivä kaupungilla ei minulta onnistu. Voin käydä pari kauppaa, ja kahvit, mutta en enempää jalkani takia.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on nykyään todella mustavalkoinen ajattelutapa näissä asioissa. Jos jostain ihmisestä ei kuulu mitään, ajatellaan heti ettei hän halua enää koskaan olla missään tekemisissä. Ei se nyt aina ihan niin mene, elämässä voi olla monenlaisia tilanteita ja asioita, jotka vaikuttavat siihen ettei tule otettua yhteyttä.
Se on aika helppo kertoa ystävälleen tekstiviestillä, jos on "monenlaisia tilanteita ja asioita". Mutta ilmeisesti olet itse yksi niistä, jotka vastaavat niinkuin ap:n ystävä että "unohduksia on tullut, ja tulee jatkossakin tulemaan." Ylimielistä.
Vierailija kirjoitti:
Hän odottaa, että tajuat lopettaa. Vihjeet eivät näytä menevän perille.
Hyi miten inhottavasti sanottu.
En sano, että teidän kohdalla menee näin, mutta omalle kohdalle sattui niin, että minulle sanottiin siitä etten ota yhteyttä tarpeeksi usein. Kaveri tunsi olevansa ainut. Tässä tilanteessa yhteydenotot olivat muuttuneet tieheämmiksi ja itse taas mietin, ettei minulla ole edes mahdollisuutta ottaa yhteyttä, koska hän tekee niin usein. Minusta yhteydenottoja oli liikaa aiempaan verrattuna ja elämäntilanteeni oli muuttunut vielä kiireisemmäksi muutenkin. Olisin ollut tyytyväinen kerran kuussa tapamiseen. Niin kuin ennenkin.
Ja kyllä, otin harvemmin yhteyttä kuin hän, mutta mielestäni silloin kun minulla oli aikaa ja jaksamisista siinä tilanteessa. Se ei vaan riittänyt hänelle ja tunsi jääneensä ulkopuolelle. En koskaan ajatellut häivyttää häntä elämästäni tai tarkoittanut etten haluaisi nähdä. Tarvitsen omaa aikaa lataantumiseen ja joskus sosiaalisuus vain väsyttää. Vuosien varrella hän oli se, joka perui tapaamisia muiden tilanteiden vuoksi tai tapaamiset jäivät lyhyeen kun hän oli väsynyt (todella ymmärrettävää). Minun kohdalla eivät samat säännöt toimineet. En tosin koskaan perunut tapaamisiamme muuten paitsi jos olin sairastunut.