Lue keskustelun säännöt.
Unohdanko tällaisen ystävän?
10.06.2020 |
Useimmiten se olen minä joka ehdottaa tapaamista, saati soittaa. Muutamia onkertoja viime aikoina käynyt niin, että minä olen ehdottanut tapaamista ja vastaus on auki, niin laitan tapaamisen aamuna viestiä että nähdäänkö tänään, niin vastaus on "pitikin just laittaa viestiä, nähdäänkö joku toinen pv, on ollut aika rankka viikko". Sitten vastaan et silloin ja silloin on loma, sillä viikolla käy mikä päivä vaan. Mitään ei kuulu.
Kun annoin asiasta palautetta että miksi et kertonut milloin sulle käy, niin vastaus oli tyyliin "unohduksia tapahtuu välillä ja tulee tapahtumaan jatkossakin". Minkäänlaista harmittelua hän ei ilmaissut kun ei oltu nähty. Miehensä kanssa asuu nykyään yhdessä ja heillä ei ole lapsia, itse sinkku.
Jos ystävää todellisuudessa kiinnostaisi nähdä, niin eikö sitä aikaa nyt jossain vaiheessa löytyisi usean kuukauden aikavälillä? Jos jollakulla oikeasti olisi ollut niin kiire, niin eikö häntä harmittaisi kun ei olla ehditty nähdä? Ja huom. ystäviä jo 16 vuotta, opiskeluaikojen alusta asti...
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän odottaa, että tajuat lopettaa. Vihjeet eivät näytä menevän perille.
Hyi miten inhottavasti sanottu.
Mutta totta. Ihmisyys on perseestä aika usein.
Ei tarvitse olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä oli ystävä, jota pidin parhaimpana ystäväni. Muutti sitten kauemmas ja pari vuotta sen jälkeen alkoi sitten tulla ohareita. Soitti hyvissä ajoin tulevansa paikkakunnalle, mutta olikin tavannut muita kavereita ja sukuaan eikä mitään yhteyttä minuun. Ei vastannut puheluihin eikä viesteihin. Kerran kun soitin niin tuli viesti, jossa pahoitteli kiirettä ja kirjoitti soittavansa lähipäivänä. Soitti kolmen kuukauden kuluttua. En tyrkytä enää itseäni. Kyseessä lapseton ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli ystävä, jota pidin parhaimpana ystäväni. Muutti sitten kauemmas ja pari vuotta sen jälkeen alkoi sitten tulla ohareita. Soitti hyvissä ajoin tulevansa paikkakunnalle, mutta olikin tavannut muita kavereita ja sukuaan eikä mitään yhteyttä minuun. Ei vastannut puheluihin eikä viesteihin. Kerran kun soitin niin tuli viesti, jossa pahoitteli kiirettä ja kirjoitti soittavansa lähipäivänä. Soitti kolmen kuukauden kuluttua. En tyrkytä enää itseäni. Kyseessä lapseton ihminen.
Veikkaan että on oikeasti kiire. Mä käyn entisellä asuinpaikkakunnallani nykyään niin, että on vain pari päivää aikaa ja paljon ihmisiä tavattavana. Tulee priorisoitua iäkkäitä sukulaisia, kun ajattelen heidän olevan yksinäisimpiä ja eniten seuran tarpeessa. Nyt koronan-aikaan tosin sekin on ollut sitä, että olen hoitanut heidän kauppa- ym asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän öodottaa, että tajuat lopettaa. Vihjeet eivät näytä menevän perille.
Hyi miten inhottavasti sanottu.
No just noin asia on.
Ap.n kaveri on nahjus, joka ei halua olla tekemisissä, mutta ei sano sitä.
Hän vain käyttäytyy tylysti ja odottaa että
ap. lopettaa yhteydenotot.
Monet on tyhmiä teineinä mut aikuisen pitäisi
osata sanoa mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli ystävä, jota pidin parhaimpana ystäväni. Muutti sitten kauemmas ja pari vuotta sen jälkeen alkoi sitten tulla ohareita. Soitti hyvissä ajoin tulevansa paikkakunnalle, mutta olikin tavannut muita kavereita ja sukuaan eikä mitään yhteyttä minuun. Ei vastannut puheluihin eikä viesteihin. Kerran kun soitin niin tuli viesti, jossa pahoitteli kiirettä ja kirjoitti soittavansa lähipäivänä. Soitti kolmen kuukauden kuluttua. En tyrkytä enää itseäni. Kyseessä lapseton ihminen.
Veikkaan että on oikeasti kiire. Mä käyn entisellä asuinpaikkakunnallani nykyään niin, että on vain pari päivää aikaa ja paljon ihmisiä tavattavana. Tulee priorisoitua iäkkäitä sukulaisia, kun ajattelen heidän olevan yksinäisimpiä ja eniten seuran tarpeessa. Nyt koronan-aikaan tosin sekin on ollut sitä, että olen hoitanut heidän kauppa- ym asioita.
Älä selittele. Tekstariin tai puheluun menee
5 minsaa.
Et vain välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olisin toivonut, että minulle annettaisiin mahdollisuus ottaa yhteyttä, ennen kuin syytetään asiasta. Kaverini oli vakuuttunut ettei minulla ole enää kiinnostusta hänen asioita kohtaan, koska on ainut joka ottaa yhteyttä. Tähän kyllä liittyi vahvasti perheen perustaminen (minun), joten sinällään hieman eri asia kuin ap:lla. Mutta tosiaan sen ymmärtäminen, että joskus on kiireellisempiä aikoja tai väsymys vie voiton, olisi tärkeää näissä tilanteissa. Oikea ystävyys kestää ne pitkätkin tauot. Enkä nyt puhu mistään yli kahden kuukauden tauosta. Minusta tuntui, ettei kaverillani ollut hirveästi luottoa minuun tai ystävyyteemme.
Ap:n kaveri kuulostaa kyllä tylyltä, mutta toisaalta ei tuo ap:n viestikään mikään mukava ollut. Pitäisi osata keskustella ilman syytöksiä tai syyttävää sävyä. Minuakin syyteltiin suoraan siitä, että minulla on lapsi ja perhe ja elämäni muuttui sen myötä. Juu kyllä minä sen tiesin, että elämä muuttuu lapsen myötä ja vauvan kanssa valvomisen vuoksi ei aina jaksa ihan kaikkea, vaikka haluaisinkin. Tätä hän olikin pelännyt raskaudestani asti.
Joskus vain käy niin, että toinen haluaa tavata useammin kuin toisella olisi mahdollisuuksia. Siinä vaiheessa pitää vain keskustella ja yrittää ymmärtää ja tulla vastaan. Jos tilanne tai asenne ei muutu keskustelun jälkeen, niin ei ole pakko jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli ystävä, jota pidin parhaimpana ystäväni. Muutti sitten kauemmas ja pari vuotta sen jälkeen alkoi sitten tulla ohareita. Soitti hyvissä ajoin tulevansa paikkakunnalle, mutta olikin tavannut muita kavereita ja sukuaan eikä mitään yhteyttä minuun. Ei vastannut puheluihin eikä viesteihin. Kerran kun soitin niin tuli viesti, jossa pahoitteli kiirettä ja kirjoitti soittavansa lähipäivänä. Soitti kolmen kuukauden kuluttua. En tyrkytä enää itseäni. Kyseessä lapseton ihminen.
Veikkaan että on oikeasti kiire. Mä käyn entisellä asuinpaikkakunnallani nykyään niin, että on vain pari päivää aikaa ja paljon ihmisiä tavattavana. Tulee priorisoitua iäkkäitä sukulaisia, kun ajattelen heidän olevan yksinäisimpiä ja eniten seuran tarpeessa. Nyt koronan-aikaan tosin sekin on ollut sitä, että olen hoitanut heidän kauppa- ym asioita.
Älä selittele. Tekstariin tai puheluun menee
5 minsaa.
Et vain välitä.
Ei kun aidosti en jaksa..Just tuollaiset pienetkin jutut kuormittaa. Mutta se hyvä tässä on, että näkee mitkä ihmissuhteet lisää taakkaa ja mitkä vähentää sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli ystävä, jota pidin parhaimpana ystäväni. Muutti sitten kauemmas ja pari vuotta sen jälkeen alkoi sitten tulla ohareita. Soitti hyvissä ajoin tulevansa paikkakunnalle, mutta olikin tavannut muita kavereita ja sukuaan eikä mitään yhteyttä minuun. Ei vastannut puheluihin eikä viesteihin. Kerran kun soitin niin tuli viesti, jossa pahoitteli kiirettä ja kirjoitti soittavansa lähipäivänä. Soitti kolmen kuukauden kuluttua. En tyrkytä enää itseäni. Kyseessä lapseton ihminen.
Veikkaan että on oikeasti kiire. Mä käyn entisellä asuinpaikkakunnallani nykyään niin, että on vain pari päivää aikaa ja paljon ihmisiä tavattavana. Tulee priorisoitua iäkkäitä sukulaisia, kun ajattelen heidän olevan yksinäisimpiä ja eniten seuran tarpeessa. Nyt koronan-aikaan tosin sekin on ollut sitä, että olen hoitanut heidän kauppa- ym asioita.
Älä selittele. Tekstariin tai puheluun menee
5 minsaa.
Et vain välitä.Ei kun aidosti en jaksa..Just tuollaiset pienetkin jutut kuormittaa. Mutta se hyvä tässä on, että näkee mitkä ihmissuhteet lisää taakkaa ja mitkä vähentää sitä.
Lisään, että yksi ystävä on sellainen, ettei syytä eikä vaadi mitään. Huomaan että hän on yksi niistä harvoista, jolle haluan yrittää järjestää aikaa edes joskus. Eikä hänkään aina ehdi nähdä mua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli ystävä, jota pidin parhaimpana ystäväni. Muutti sitten kauemmas ja pari vuotta sen jälkeen alkoi sitten tulla ohareita. Soitti hyvissä ajoin tulevansa paikkakunnalle, mutta olikin tavannut muita kavereita ja sukuaan eikä mitään yhteyttä minuun. Ei vastannut puheluihin eikä viesteihin. Kerran kun soitin niin tuli viesti, jossa pahoitteli kiirettä ja kirjoitti soittavansa lähipäivänä. Soitti kolmen kuukauden kuluttua. En tyrkytä enää itseäni. Kyseessä lapseton ihminen.
Veikkaan että on oikeasti kiire. Mä käyn entisellä asuinpaikkakunnallani nykyään niin, että on vain pari päivää aikaa ja paljon ihmisiä tavattavana. Tulee priorisoitua iäkkäitä sukulaisia, kun ajattelen heidän olevan yksinäisimpiä ja eniten seuran tarpeessa. Nyt koronan-aikaan tosin sekin on ollut sitä, että olen hoitanut heidän kauppa- ym asioita.
Älä selittele. Tekstariin tai puheluun menee
5 minsaa.
Et vain välitä.Ei kun aidosti en jaksa..Just tuollaiset pienetkin jutut kuormittaa. Mutta se hyvä tässä on, että näkee mitkä ihmissuhteet lisää taakkaa ja mitkä vähentää sitä.
Lisään, että yksi ystävä on sellainen, ettei syytä eikä vaadi mitään. Huomaan että hän on yksi niistä harvoista, jolle haluan yrittää järjestää aikaa edes joskus. Eikä hänkään aina ehdi nähdä mua.
Noin sen pitäisi mennäkin. Ymmärrystä puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli ystävä, jota pidin parhaimpana ystäväni. Muutti sitten kauemmas ja pari vuotta sen jälkeen alkoi sitten tulla ohareita. Soitti hyvissä ajoin tulevansa paikkakunnalle, mutta olikin tavannut muita kavereita ja sukuaan eikä mitään yhteyttä minuun. Ei vastannut puheluihin eikä viesteihin. Kerran kun soitin niin tuli viesti, jossa pahoitteli kiirettä ja kirjoitti soittavansa lähipäivänä. Soitti kolmen kuukauden kuluttua. En tyrkytä enää itseäni. Kyseessä lapseton ihminen.
Veikkaan että on oikeasti kiire. Mä käyn entisellä asuinpaikkakunnallani nykyään niin, että on vain pari päivää aikaa ja paljon ihmisiä tavattavana. Tulee priorisoitua iäkkäitä sukulaisia, kun ajattelen heidän olevan yksinäisimpiä ja eniten seuran tarpeessa. Nyt koronan-aikaan tosin sekin on ollut sitä, että olen hoitanut heidän kauppa- ym asioita.
Ei ole kiire. Aikaa olisi muutama sekuntti viestiin vastata tai muutama minuutti puheluun, jos haluaa. On lipsauttanut tässä vuosien aikana välillä ketä on tavannut. Aikaa siis muille on kuten ennen oli minulle. Luulin siis, että olimme todella hyviä ystäviä. Olen tipahtanut sieltä top5:sta kyllä aika alas. Ystävyyttä en ala kerjäämään. Muutamat oharit kyllä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Unohda. Maailmassa on kivojakin ihmisiä jotka haluavat nähdä ja olla sun kanssa tekemissä. Miksi hukkaisit aikaasi tyyppiin jonka ainoa päämäärä on päästä loukkaantumaan kuvitellusta vääryydestä. Kuulostaa raskaalta energiasyöpöltä koko tyyppi.
Ei niitä kivoja tyyppejä mitenkään automaattisesti löydy, mutta silti parempi olla vaikka yksin kuin toisen palloteltavissa. Itse heivasin tuollaiset "kaverit" vuosia sitten - uusia en ole saanut, mutta eipähän tule jatkuvia pettymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmmmm... Outoa. Onko jo ehdotettu, että oudosti käyttäytyvän vanhan kaverin äijä hakkaa sitä ja saattaa tapaamispäivänä olla naama mustana eikä kehtaakaan nähdä. On niin väsynyt läheisriippuvaisessa suhteessaan kärsimiseen, että yhteydenpito kavereihin on vähän mitä on. Tai sitten on muuten vaan burn out, päihdeongelma tms..?
Ap. Ystäväsi on maininnut, että hänellä on rankkaa. Siinä tilanteessa ei vaadita, jos itse ollaan hyvä ystävä. Ystävän eka reaktio olisi myötätunto toista kohtaan...ei vaatimukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli ystävä, jota pidin parhaimpana ystäväni. Muutti sitten kauemmas ja pari vuotta sen jälkeen alkoi sitten tulla ohareita. Soitti hyvissä ajoin tulevansa paikkakunnalle, mutta olikin tavannut muita kavereita ja sukuaan eikä mitään yhteyttä minuun. Ei vastannut puheluihin eikä viesteihin. Kerran kun soitin niin tuli viesti, jossa pahoitteli kiirettä ja kirjoitti soittavansa lähipäivänä. Soitti kolmen kuukauden kuluttua. En tyrkytä enää itseäni. Kyseessä lapseton ihminen.
Veikkaan että on oikeasti kiire. Mä käyn entisellä asuinpaikkakunnallani nykyään niin, että on vain pari päivää aikaa ja paljon ihmisiä tavattavana. Tulee priorisoitua iäkkäitä sukulaisia, kun ajattelen heidän olevan yksinäisimpiä ja eniten seuran tarpeessa. Nyt koronan-aikaan tosin sekin on ollut sitä, että olen hoitanut heidän kauppa- ym asioita.
Ei ole kiire. Aikaa olisi muutama sekuntti viestiin vastata tai muutama minuutti puheluun, jos haluaa. On lipsauttanut tässä vuosien aikana välillä ketä on tavannut. Aikaa siis muille on kuten ennen oli minulle. Luulin siis, että olimme todella hyviä ystäviä. Olen tipahtanut sieltä top5:sta kyllä aika alas. Ystävyyttä en ala kerjäämään. Muutamat oharit kyllä riittää.
Onko siihen jokin syy, ettet enää ole top5:ssä? Mun eräs kaveri tippui siitä, kun kinusi seuraa samaan aikaan kun isäni oli vakavasti sairas. Nyt mun tilanne on eri ja aikas ystäville taas on, mutta en todellakaan enää halua viettää aikaani tuon ihmisen seurassa.
Mun mielestä raja meni tuossa "unohtelen ja tuun unohtelemaan jatkossakin". Eli "tiesin tehneeni virheen ja eipä liikuta tippaakaan, my way or high way". Kertoo asenteesta kaiken tarpeellisen.
Jätä rauhaan ja anna karman näyttää, ehkä jonakin päivänä hän tajuaa, että hänellä ei ole enää liikaa ystäviä.
Ei ole masentuneen käytöstä. Jos hänellä on muulla tavalla vaikeaa, niin ei ainakaan yhtään auta sinua ymmärtämään itseään.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä raja meni tuossa "unohtelen ja tuun unohtelemaan jatkossakin". Eli "tiesin tehneeni virheen ja eipä liikuta tippaakaan, my way or high way". Kertoo asenteesta kaiken tarpeellisen.
Jätä rauhaan ja anna karman näyttää, ehkä jonakin päivänä hän tajuaa, että hänellä ei ole enää liikaa ystäviä.
Ei ole masentuneen käytöstä. Jos hänellä on muulla tavalla vaikeaa, niin ei ainakaan yhtään auta sinua ymmärtämään itseään.
Mietipä minkä viestin ap laittoi ystävälleen ennen tuota vastausta. Törkeän. Sai mitä tilasi.
No mikset anna sen olla rauhassa? Ei halua tavata sua. Ottakoon sitten yhteyttä jos tai kun jaksaa ja haluaa, sitten mietit haluatko itse enää olla yhteyksissä. Mikä ikinä syynsä onkaan niin et saa sitä hänestä irti vaatimalla selityksiä ja tylyttämällä. Ei kenelläkään ole velvollisuus selitellä toiselle mitään. Hanki muuta tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli ystävä, jota pidin parhaimpana ystäväni. Muutti sitten kauemmas ja pari vuotta sen jälkeen alkoi sitten tulla ohareita. Soitti hyvissä ajoin tulevansa paikkakunnalle, mutta olikin tavannut muita kavereita ja sukuaan eikä mitään yhteyttä minuun. Ei vastannut puheluihin eikä viesteihin. Kerran kun soitin niin tuli viesti, jossa pahoitteli kiirettä ja kirjoitti soittavansa lähipäivänä. Soitti kolmen kuukauden kuluttua. En tyrkytä enää itseäni. Kyseessä lapseton ihminen.
Veikkaan että on oikeasti kiire. Mä käyn entisellä asuinpaikkakunnallani nykyään niin, että on vain pari päivää aikaa ja paljon ihmisiä tavattavana. Tulee priorisoitua iäkkäitä sukulaisia, kun ajattelen heidän olevan yksinäisimpiä ja eniten seuran tarpeessa. Nyt koronan-aikaan tosin sekin on ollut sitä, että olen hoitanut heidän kauppa- ym asioita.
Ei ole kiire. Aikaa olisi muutama sekuntti viestiin vastata tai muutama minuutti puheluun, jos haluaa. On lipsauttanut tässä vuosien aikana välillä ketä on tavannut. Aikaa siis muille on kuten ennen oli minulle. Luulin siis, että olimme todella hyviä ystäviä. Olen tipahtanut sieltä top5:sta kyllä aika alas. Ystävyyttä en ala kerjäämään. Muutamat oharit kyllä riittää.
Onko siihen jokin syy, ettet enää ole top5:ssä? Mun eräs kaveri tippui siitä, kun kinusi seuraa samaan aikaan kun isäni oli vakavasti sairas. Nyt mun tilanne on eri ja aikas ystäville taas on, mutta en todellakaan enää halua viettää aikaani tuon ihmisen seurassa.
Varmaan muut ystävät on parempia. Koskaan en ole kinunnut, vaatinut, hyväksikäyttänyt ketään. Luulen, että olen tylsä, kun ei ystäviä paljon ole. Nauru ja juttu raikaa kuitenkin ystävien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
No mikset anna sen olla rauhassa? Ei halua tavata sua. Ottakoon sitten yhteyttä jos tai kun jaksaa ja haluaa, sitten mietit haluatko itse enää olla yhteyksissä. Mikä ikinä syynsä onkaan niin et saa sitä hänestä irti vaatimalla selityksiä ja tylyttämällä. Ei kenelläkään ole velvollisuus selitellä toiselle mitään. Hanki muuta tekemistä.
Kylmää tekstiä, mutta nykypäivää.
Taidan itsekin muuttaa käytökseni itsekkääksi, kun sillä näemmä saavuttaa enemmän, viis muista (sarkasmia jos joku ei tajunnut) Siinä mielessä totta että se näköjään toimisi
Mutta totta. Ihmisyys on perseestä aika usein.