Olen todella kyllästynyt yhteiskunnassamme vallitsevaan yliseksualisoituun ilmapiiriin, muita?
Olen todella kyllästynyt siihen, että mediat puskevat joka tuutista, voimaantuneiden & seksipositiivisten naisten/miesten (erityisesti naisten) ilosanomaa. Nykyään on aivan normaalia, esiintyä vähäpukeisena somessa, jos vain taka-ajatuksena on edistää avoimen ja vapaan seksuaalisuuden ilosanomaa. Moni tekee seksielämästään hyvinkin julkisen. Kertoo henk. kohtaisia asioitaan seksipodcasteissa tuhansille kuulijoille.
Lähes viikottain jokin media nostaa esille seksin terveysvaikutuksia ja jopa määrät sille, mikä on normaali ja terveellinen määrä seksiä parisuhteessa. Tinder ja muut seuranhakupalstat nostattavat suosiotaan, myös varattujen keskuudessa. Kerta kotoa ei saa "normaalia määrää" seksiä, sitä haetaan muualta. Tämäkin on aivan "hyväksyttyä ja normaalia", koska parisuhteessa nyt vaan kuuluu harrastaa seksiä määrä: X, jotta se voidaan luokitella hyväksi ja onnelliseksi suhteeksi..
Mitä ajatuksia aihe teissä muissa herättää? Toivoisin asiallista keskustelua aiheesta.
Kommentit (178)
Vierailija kirjoitti:
Minua huolettaa se, miten seksuaalisuus tunkeutuu kaikille elämän osa-alueille. Katsoin juuri yksi päivä elokuvaa, jossa kuva oli tiiviisti ensin ähisevän miehen kasvoissa ja laajeni sitten. Ensimmäinen ajatukseni sekunnin sadaosassa oli, että se runkkaa. No ei runkannut, vaan oli salilla nostamassa painoja. Seksi on meidän aivoissa jo niin tiiviisti, ettemme edes huomaa sitä. Se on jopa pelottavaa.
Seksi on maailman luonnollisin, lajityypillinen ja vuosimiljoonia vanhojen viettien ohjaama aktiviteetti. Totta kai se on "tiivisti meidän aivoissamme". Se, että sinä pidät sitä pelottavana, on seksikielteisen kulttuurin luoma vinouma.
Vierailija kirjoitti:
Numerolle 117: Mielenkiintoista, että koet että ns. sielunkumppani-materiaalia löydät useasti, mutta hyvää seksiä vain harvoin. Luulen, että monelle on nimenomaan toisinpäin. On munkin helppo saada kavereita, joihin koen syvää yhteyttä, mutta en koe että RAKASTUA voi kehen vain. Se todellakin on harvinaista, täälläkin oli ketju missä kysyttiin kuinka monesti elämänsä aikana ihmiset on rakastuneet, ja suurin osa vastaajista sanoi 0-3. Olisi mielestäni käsittämätöntä, että jättäisi ihmisen johon on syvästi rakastunut sen vuoksi että seksissä on parantamisen varaa. Seksuaalisia tarpeita voi jossain määrin tyydyttää yksinkin, mutta rakkauteen liittyviä ei. On ihmisiä jotka eivät koskaan pääse rakastamisensa ihmisen menettämisestä yli. Ja kuten joku jo sanoi, seksissä voi kehittyä valtavasti, esim. kommunikoimalla tarpeitaan, pyytämällä asioita, neuvomalla, ostamalla leluja jne jne... Sen sijaan itseään on vaikea yrittää pakottaa rakastumaan johonkin tyyppiin vain siksi että seksi toimii, jos näitä tunteita ei luonnostaan ole.
Olen rakastunut useammin kuin löytänyt seksuaalisesti yhteensopivan kumppanin. Rakastuminen ja rakastaminen on aina ollut minulle melko helppoa, ja arkiset yhteensopivuusjutut eivät ole koskaan osoittautuneet ongelmaksi, koska olen joustava ja itsenäinen "low maintenance" -tyyppi, joka ei loppujen lopuksi niin kauheasti tarvitse.
Eräs tarvitsemani asia on kyllä se erinomainen seksi, ja siitä se suhteen syntyminen on kiikastanut huomattavan paljon useammin. Varmaan jokaisella on omat kiikastuksensa kumppaninvalinnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huolettaa se, miten seksuaalisuus tunkeutuu kaikille elämän osa-alueille. Katsoin juuri yksi päivä elokuvaa, jossa kuva oli tiiviisti ensin ähisevän miehen kasvoissa ja laajeni sitten. Ensimmäinen ajatukseni sekunnin sadaosassa oli, että se runkkaa. No ei runkannut, vaan oli salilla nostamassa painoja. Seksi on meidän aivoissa jo niin tiiviisti, ettemme edes huomaa sitä. Se on jopa pelottavaa.
Seksi on maailman luonnollisin, lajityypillinen ja vuosimiljoonia vanhojen viettien ohjaama aktiviteetti. Totta kai se on "tiivisti meidän aivoissamme". Se, että sinä pidät sitä pelottavana, on seksikielteisen kulttuurin luoma vinouma.
Myös nukkuminen ja syöminen ovat luonnollisia, lajityypillisiä viettejä. Harva kumminkaan pakonomaisesti miettii nukkumista tai syömistä joka käänteessä, ja esim. syömisen kohdalla se olisi syömishäiriö. Nykykulttuurissa taas seksin pakonomainen pohtiminen on ihan tavallista.
Väitän myöskin, että alkukantainen ihminen ei heti ajatellut tai tarvinnut seksiä, jos näki vaikka puolisonsa peppu pystyssä keräämässä marjoja pusikossa. Seksuaalivietti oli toki luonnollinen osa, mutta sille oli aikansa ja paikkansa, kuten esim. vielä parisataa vuotta sittenkin, eikä kaikki tekeminen ollut seksuaalista. Nykypäivänä banaanin syömiseenkin ja nukkumiseen saa liitettyä jotain seksuaalista fantasiaa. Olisimme kuolleet jo sukupuuttoon, jos "aikojen alusta" olisi harrastettu seksiä yhtä pakonomaisesti kuin nykyään jotkut harrastavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tunnen itseni oudoksi ja erilaiseksi, kun olen parikymppinen nainen, joka ei ole niin kiinnostunut seksistä. Hyvä parisuhdeseksi kyllä tuottaa hyvää oloa ja se on ihanaa, mutta elämässä on paljon muutakin. En ole kuitenkaan kiinnostunut pornosta, yhdenillanjutuista tai esittelemään kroppaani. Tuntuu, että nykyään porno on niin yleistä, että olet outo jos et sitä tykkää katsoa. Minusta tuntuu todella kiusalliselta katsoa vanhempieni kanssa telkkaria, kun monet ohjelmat ja mainokset ovat täynnä seksiä. Sain kummaksuneita kommentteja, kun en halunnut mennä sekasaunaan alasti.
Nimeä yksikin televisiosta tuleva ohjelma, missä näytetään seksiä?
Miksi vanhempasi ylipäätään katsovat seksiä telkusta yhdessä lastensa kanssa?
Se, että assosioit saunomisen seksiin kertoo taas jotain sinusta itsestäsi.
En ole sama, mutta esim. Temptation Island, Sextape Suomi, Paratiisihotelli, Kaalimadon mainokset (joita tulee usein jo ihan päiväsaikaan) jne. Ne voi toki jättää katsomatta, mutta esim. monissa Netflix-sarjoissa on seksiä usein, vaikka juoni ei siihen liittyisikään.
Kannattaa ihan oikeasti kiinnittää huomiota niihin sisältösymboleihin, jotka ovat ikärajan yhteydessä. Jos ohelma sisältää seksuaalisia aiheita tai kuvastoa, siitä pitää ilmoittaa. Näin voit ohjelmatiedoista jo tarkistaa, sopiiko ohjelma sinulle vai ei.
Ehkä ainoa käytännöllinen neuvo koko ketjussa, ja heti tulee alapeukkua. Miksi?
Et ehkä ihan ymmärtänyt, ettei ongelma ole siinä, etteikö joku kestäisi nähdä näitä kohtauksia tms. Vaan siinä, että täysin turhanpäiväisiäkin seksikohtauksia on elokuvissa ja sarjoissa niin paljon, että niiltä on vaikea, ellei mahdoton välttyä. Jotkut perus-Salkkarit ja ihan tavalliset, populaarikulttuurin telkkariohjelmat ovat täynnä seksiviittauksia ja -kohtauksia. Pitäisi siis katsoa pelkkiä lasten piirrettyjä, joissa niissäkin on joskus vain aikuisille aukeavia vitsejä. Täysin turhaan, eivätkä ne liity mitenkään sisältöön.
Ja vaikka tämä ei enää nyt liitykään tähän asiaan, niin nämä kohtaukset ovat sitten esimerkkinä, millaista seksin pitäisi olla. Aina täydellistä ja nautittavaa, intohimoista, rohkeaa, räväyttävää. Vaikka se on aika kaukana normaalin ihmisen seksielämästä, johon liittyy myös käytännön asioita, kipua, kommelluksia, häpeää, koko tunnekirjo. Sitten ollaankin siinä, että "vapauttava seksuaalisuus" ja seksipositiivisuus mediassa aiheuttaakin enemmän paineita, pahaa oloa ja häpeää.
Sarjojen tarkoitus on MÄDÄTTÄÄ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huolettaa se, miten seksuaalisuus tunkeutuu kaikille elämän osa-alueille. Katsoin juuri yksi päivä elokuvaa, jossa kuva oli tiiviisti ensin ähisevän miehen kasvoissa ja laajeni sitten. Ensimmäinen ajatukseni sekunnin sadaosassa oli, että se runkkaa. No ei runkannut, vaan oli salilla nostamassa painoja. Seksi on meidän aivoissa jo niin tiiviisti, ettemme edes huomaa sitä. Se on jopa pelottavaa.
Seksi on maailman luonnollisin, lajityypillinen ja vuosimiljoonia vanhojen viettien ohjaama aktiviteetti. Totta kai se on "tiivisti meidän aivoissamme". Se, että sinä pidät sitä pelottavana, on seksikielteisen kulttuurin luoma vinouma.
Myös nukkuminen ja syöminen ovat luonnollisia, lajityypillisiä viettejä. Harva kumminkaan pakonomaisesti miettii nukkumista tai syömistä joka käänteessä, ja esim. syömisen kohdalla se olisi syömishäiriö. Nykykulttuurissa taas seksin pakonomainen pohtiminen on ihan tavallista.
Väitän myöskin, että alkukantainen ihminen ei heti ajatellut tai tarvinnut seksiä, jos näki vaikka puolisonsa peppu pystyssä keräämässä marjoja pusikossa. Seksuaalivietti oli toki luonnollinen osa, mutta sille oli aikansa ja paikkansa, kuten esim. vielä parisataa vuotta sittenkin, eikä kaikki tekeminen ollut seksuaalista. Nykypäivänä banaanin syömiseenkin ja nukkumiseen saa liitettyä jotain seksuaalista fantasiaa. Olisimme kuolleet jo sukupuuttoon, jos "aikojen alusta" olisi harrastettu seksiä yhtä pakonomaisesti kuin nykyään jotkut harrastavat.
Onkohan nykyajan mikään ei riitä-mentaliteetin taustalla se, että seksiä on mahdollista saada paljon ja aina, jolloin laatu kärsii? Esim. laivanrakentajana työskentelevän isän ja viiden lapsen kotiäidin fyysiset aikataulut jo rajoittivat seksiä, kun työpäivät olivat pidempiä, ja sen jälkeenkin usein kotona jotain tehtävää. Naiset olivat usein raskaana, joka rajoitti seksin määrää. Pettäminen tai maksullisissa käyminen oli vaikeampaa aikataulu- ja paikkasyistä sekä sosiaalisen kontrollin vuoksi. Nykyään riittää, että valitsee Tinderistä sopivan ja ilmoittaa vaimolle menevänsä salille. Ja monella on paljon lyhyempi työpäivä kuin vaikka 1800-luvun Euroopan köyhemmällä väellä, ja max. 2 lasta, usein ei sitäkään. Kotihommat ovat helpottuneet ja koditkin niin isoja, ettei tarvitse heiluttaa peittoa salaa samassa huoneessa lasten kanssa. Silloin ehkä sai vain "paineet purettua", nykyään voi pitää koko päivän kestäviä seksisessioita. Eihän se silloin tunnu samalta, kun sitä on jatkuvasti. Sitten pitää keksiä jotain uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huolettaa se, miten seksuaalisuus tunkeutuu kaikille elämän osa-alueille. Katsoin juuri yksi päivä elokuvaa, jossa kuva oli tiiviisti ensin ähisevän miehen kasvoissa ja laajeni sitten. Ensimmäinen ajatukseni sekunnin sadaosassa oli, että se runkkaa. No ei runkannut, vaan oli salilla nostamassa painoja. Seksi on meidän aivoissa jo niin tiiviisti, ettemme edes huomaa sitä. Se on jopa pelottavaa.
Seksi on maailman luonnollisin, lajityypillinen ja vuosimiljoonia vanhojen viettien ohjaama aktiviteetti. Totta kai se on "tiivisti meidän aivoissamme". Se, että sinä pidät sitä pelottavana, on seksikielteisen kulttuurin luoma vinouma.
Myös nukkuminen ja syöminen ovat luonnollisia, lajityypillisiä viettejä. Harva kumminkaan pakonomaisesti miettii nukkumista tai syömistä joka käänteessä, ja esim. syömisen kohdalla se olisi syömishäiriö. Nykykulttuurissa taas seksin pakonomainen pohtiminen on ihan tavallista.
Väitän myöskin, että alkukantainen ihminen ei heti ajatellut tai tarvinnut seksiä, jos näki vaikka puolisonsa peppu pystyssä keräämässä marjoja pusikossa. Seksuaalivietti oli toki luonnollinen osa, mutta sille oli aikansa ja paikkansa, kuten esim. vielä parisataa vuotta sittenkin, eikä kaikki tekeminen ollut seksuaalista. Nykypäivänä banaanin syömiseenkin ja nukkumiseen saa liitettyä jotain seksuaalista fantasiaa. Olisimme kuolleet jo sukupuuttoon, jos "aikojen alusta" olisi harrastettu seksiä yhtä pakonomaisesti kuin nykyään jotkut harrastavat.
Ilmeisesti jotkut todella haikailevat takaisin puritaanien ja viktoriaanien aikaan. En olisi uskonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huolettaa se, miten seksuaalisuus tunkeutuu kaikille elämän osa-alueille. Katsoin juuri yksi päivä elokuvaa, jossa kuva oli tiiviisti ensin ähisevän miehen kasvoissa ja laajeni sitten. Ensimmäinen ajatukseni sekunnin sadaosassa oli, että se runkkaa. No ei runkannut, vaan oli salilla nostamassa painoja. Seksi on meidän aivoissa jo niin tiiviisti, ettemme edes huomaa sitä. Se on jopa pelottavaa.
Seksi on maailman luonnollisin, lajityypillinen ja vuosimiljoonia vanhojen viettien ohjaama aktiviteetti. Totta kai se on "tiivisti meidän aivoissamme". Se, että sinä pidät sitä pelottavana, on seksikielteisen kulttuurin luoma vinouma.
Myös nukkuminen ja syöminen ovat luonnollisia, lajityypillisiä viettejä. Harva kumminkaan pakonomaisesti miettii nukkumista tai syömistä joka käänteessä, ja esim. syömisen kohdalla se olisi syömishäiriö. Nykykulttuurissa taas seksin pakonomainen pohtiminen on ihan tavallista.
Väitän myöskin, että alkukantainen ihminen ei heti ajatellut tai tarvinnut seksiä, jos näki vaikka puolisonsa peppu pystyssä keräämässä marjoja pusikossa. Seksuaalivietti oli toki luonnollinen osa, mutta sille oli aikansa ja paikkansa, kuten esim. vielä parisataa vuotta sittenkin, eikä kaikki tekeminen ollut seksuaalista. Nykypäivänä banaanin syömiseenkin ja nukkumiseen saa liitettyä jotain seksuaalista fantasiaa. Olisimme kuolleet jo sukupuuttoon, jos "aikojen alusta" olisi harrastettu seksiä yhtä pakonomaisesti kuin nykyään jotkut harrastavat.
Ilmeisesti jotkut todella haikailevat takaisin puritaanien ja viktoriaanien aikaan. En olisi uskonut.
En todellakaan haikaile, mutta en myöskään ihaile nyky-yhteiskunnan kieroutuneita arvoja. Me olemme menneet ojasta allikkoon, eikä mikään ole tosiasiassa parantunut muutoin kuin näennäisesti. Lähinnä yritin ilmaista, että nykypäivän seksihulluus ei todellakaan ole mikään ainainen tila, ikuinen totuus tai luonnontila.
Mietitäänpä vähän.
Ensin meitä aivopestiin kristillisellä seksuaalietiikalla, joka perustuu ohjeisiin, joita taikauskoiset pitivät tarpeellisina yli vuosituhat sitten, jolloin ei ollut tietoakaan esim. kelvollisista ehkäisymenetelmistä. Kun kristinusko vihdoin alkoi menettää kontrolliaan yhteiskunnasta, yhä enemmän valtaa alkoi saada pornoteollisuus, joka tänä päivänä kattaa yli neljäsosan internetistä.
Eli suhtautumisemme seksuaalisuuteen on muovannut aavikkokultti ja addiktioon perustuva miljardibisnes. Tällä kombolla ei ole mikään ihme, ettemme suhtaudu seksuaalisuuteen terveellä tavalla.
Olen kyllästynyt. Jossain vaiheessa medioissa keksittiin, että seksi myy ja sille tielle on jääty. Ja homma tuntuu paisuvan kuin pehmytkudos. Koko maailma on niin keksin saturoima, että mikään ei tunnu tuntuvan enää missään. Vertauskuvana mulla on mielessä nuoruus, jolloin ihminen on kokematon ja keksi on sävähdyttävää. Nykyisin joka elokuvassa pitää olla hard core kohtaukset niin että siihenkin on jo niin totuttu että ei tunnu missään. Näyttelijät aina silloin tällöin paljastaa että se on ne producers jotka vaatii vähän pornoa elokuviin. Eli seksin odotetaan myyvän.
Sanon että me ollaan niin turruttu joka puolella pursuavaan keksiin, että ei edes huomata, että Siskonpeti-sarjan uusintoja näytetään keskellä kirkasta päivää lasten silmille. Täysin aikuisviihdemateriaalia. Muutenkin suomalaiset saippuasarjat... ei mitään voi enää katsoa vanhempien kanssa olohuoneessa kun voi arvata että joka paikkaan on joku jumputuskohtaus ympätty.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Ärsyttää nämä seksikauppojen mainokset ja Iltalehteen jatkuvat jutut jostain satisfyereista joilla saa orgasmin 2 sekunnissa. Miksi helkkarissa kukaan edes haluaisi orgasmin niin äkkiä ja vielä jollain koneella. Jos seksistä pitää koko ajan jauhaa, voisi ennemminkin puhua henkisestä yhteydestä ja toisen kunnioituksesta, jotka tekevät seksistä hyvää ja turvallisen tuntuista.
Olen muuten samaa mieltä, mutta kyllä tuo stasifyer on helpottanut tälläisen neitsyen sinkun masturbointia. Ei tarvitse käyttää montaa minuttia kädellä jyystämiseen ja panetuksesta pääsee nopeasti eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huolettaa se, miten seksuaalisuus tunkeutuu kaikille elämän osa-alueille. Katsoin juuri yksi päivä elokuvaa, jossa kuva oli tiiviisti ensin ähisevän miehen kasvoissa ja laajeni sitten. Ensimmäinen ajatukseni sekunnin sadaosassa oli, että se runkkaa. No ei runkannut, vaan oli salilla nostamassa painoja. Seksi on meidän aivoissa jo niin tiiviisti, ettemme edes huomaa sitä. Se on jopa pelottavaa.
Seksi on maailman luonnollisin, lajityypillinen ja vuosimiljoonia vanhojen viettien ohjaama aktiviteetti. Totta kai se on "tiivisti meidän aivoissamme". Se, että sinä pidät sitä pelottavana, on seksikielteisen kulttuurin luoma vinouma.
Myös nukkuminen ja syöminen ovat luonnollisia, lajityypillisiä viettejä. Harva kumminkaan pakonomaisesti miettii nukkumista tai syömistä joka käänteessä, ja esim. syömisen kohdalla se olisi syömishäiriö. Nykykulttuurissa taas seksin pakonomainen pohtiminen on ihan tavallista.
Väitän myöskin, että alkukantainen ihminen ei heti ajatellut tai tarvinnut seksiä, jos näki vaikka puolisonsa peppu pystyssä keräämässä marjoja pusikossa. Seksuaalivietti oli toki luonnollinen osa, mutta sille oli aikansa ja paikkansa, kuten esim. vielä parisataa vuotta sittenkin, eikä kaikki tekeminen ollut seksuaalista. Nykypäivänä banaanin syömiseenkin ja nukkumiseen saa liitettyä jotain seksuaalista fantasiaa. Olisimme kuolleet jo sukupuuttoon, jos "aikojen alusta" olisi harrastettu seksiä yhtä pakonomaisesti kuin nykyään jotkut harrastavat.
Tämä!
Oman lyhyen elämäni aikana olen huomannut kuinka huomiota pitäisi jatkuvasti suunnata seksiin, oli ihmissuhteista tai banaanin syömisestä. Ei tarvi mennä luolakaudelle asti nähdäkseen, että seksiobsessio on arkipäivää v 2020.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua huolettaa se, miten seksuaalisuus tunkeutuu kaikille elämän osa-alueille. Katsoin juuri yksi päivä elokuvaa, jossa kuva oli tiiviisti ensin ähisevän miehen kasvoissa ja laajeni sitten. Ensimmäinen ajatukseni sekunnin sadaosassa oli, että se runkkaa. No ei runkannut, vaan oli salilla nostamassa painoja. Seksi on meidän aivoissa jo niin tiiviisti, ettemme edes huomaa sitä. Se on jopa pelottavaa.
Seksi on maailman luonnollisin, lajityypillinen ja vuosimiljoonia vanhojen viettien ohjaama aktiviteetti. Totta kai se on "tiivisti meidän aivoissamme". Se, että sinä pidät sitä pelottavana, on seksikielteisen kulttuurin luoma vinouma.
Seksissä ehkä upeinta on löytämisen ilo ja se, että suhteen edetessä vähitellen seksi muuttuu syvemmäksi kokemukseksi, se ikäänkuin kasvaa ja laajenee suhteen myötä. Valitettavasti nykyään ihan uutta suhdetta aloittaessa on ihan oletusarvona, että pitäisi ottaa kaikki heti käyttöön. Ensimmäisellä kerralla suoritetaan kuin temppurataa, odotuksena molemmille joku rajähtävä orgasmi ja jos pari on hetken erossa, niin silloinkin pitäisi olla etäseksiä. Mitä uutta on jäljellä enää vuoden kuluttua? Seksissä on koettu ihan kaikki, pitääkö muuttaa suhde avoimeksi vai vaihtaa uuteen kumppaniin, joka jaksaa taas kiihottaa sen rakastumisajan? Tämä ei edes ole useimpien parien tapa, en usko että ihan kaikki näin tekevät. Mutta yleinen asenne on se, että näin PITÄISI olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Ärsyttää nämä seksikauppojen mainokset ja Iltalehteen jatkuvat jutut jostain satisfyereista joilla saa orgasmin 2 sekunnissa. Miksi helkkarissa kukaan edes haluaisi orgasmin niin äkkiä ja vielä jollain koneella. Jos seksistä pitää koko ajan jauhaa, voisi ennemminkin puhua henkisestä yhteydestä ja toisen kunnioituksesta, jotka tekevät seksistä hyvää ja turvallisen tuntuista.
Olen muuten samaa mieltä, mutta kyllä tuo stasifyer on helpottanut tälläisen neitsyen sinkun masturbointia. Ei tarvitse käyttää montaa minuttia kädellä jyystämiseen ja panetuksesta pääsee nopeasti eroon.
Olisitko kuitenkin löytänyt tämän tuotteen ilman jokapäiväistä mainontaa? Kummasti sitä löytää tarvitsemansa nettikaupoista, harvinaisemmatkin tavarat. En pidä ollenkaan pahana seksivälineitä, mutta se asenne että ne ovat "normaaleita" siinä mielessä että ihminen, joka ei tervitse on epänormaali. Mietin, että olisiko sittenkin jopa kiihottavampaa etsiä välineitä yksin tai kumppanin kanssa ikään kuin salaisuutena, hyvin henkilökohtaisena ja intiiminä asiana?
Eikohän se ole jokaisen intiimiasia miten hoitaa seksin ym. Ei oo kukaan tullu ainakaan mun sänkyyn katsomaan😂
Olen ihan täysin samaa mieltä! Meinaa välillä oksennus tulla, kun joka lehdessä jotain perse-pillu-tissit voimaantumisjuttuja. Sairasta tuo on!
Romanttisessa suhteessa on rakkauttakin, mutta ainakin minun ystävyyssuhteissani ja perhesuhhteissani on kyllä erittäin paljon rakkautta. En tarvitse parisuhdetta tunteakseni itseni rakastetuksi ja arvostetuksi, tai rakastaakseni itse. Se ei ole koskaan ollut minulle sellainen asia, josta olisi puutetta.