Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko teillä joku muiden luoma imago josta murtautuminen on tuottanut mielipahaa tai lähes vihaa?
10.06.2020 |
Olen ollut perheelleni ”professori” tms jotenkin todella alentuvasti ja pilkallisesti, ja edelleen aikuisena ihmiset alkaa pyöritellä silmiään jos puhun jotain työstäni (kysyttäessä). Nyt hiljattain molemmat sisarukseni papattaa työstään ja kaikki kuuntelee, sitten multa kysytään jotain ja ehdin ehkä lauseen puoliväliin niin ilmeet kertoo jo kaiken.. Kyllästyin ja sanoin, että minulla on ihan normaali työ siinä missä teilläkin, ja minä en ilveile ja lähes pilkkaa sitä mitä te teette elääksenne, ei tulisi mieleenikään. Voidaan puolestani sopia että tästä eteenpäin kukaan ei puhu työstään ja mieluiten niin, jos ette pysty sitä osaa elämästäni kuuntelemaan tai ymmärtämään, mutta minun pitää teidän töitänne kuitenkin aina läpikäydä.
Hirveä närkästys seurasi.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tuollaisten sisarusten kanssa, jos se tuottaa sinulle pahaa mieltä? Etkö osaa valita seuraasi niin, että ympärilläsi on mukavia ja asiallisia ihmisiä? Olet ilmeisesti aikuinen ihminen, joten mielestäni sinun ei tarvitsisi lyödä päätäsi koko ajan seinään, vaan tehdä selkeä irtautuminen perheestäsi. Et ole napanuorassa heihin kiinni ja voisit varmasti viettää aikaasi sinua arvostavien ihmisten kanssa. Se asia riippuu kuitenkin vain itsestäsi, ei muista. Vain itseäsi voit muuttaa tässä asiassa. Voit tietenkin räpättää sisaruksillesi vuosia asiasta, mutta tuletko siitä iloiseksi? Muuttavatko he kuitenkaan tapojaan niin, että sinulla olisi heidän kanssaan rentoa ja mukavaa?
Monet muutkin ihmiset joutuvat repäisemään itsensä perheestään irti tai ainakin ottamaan heihin terveellistä välimatkaa. Et ole ainoa, mutta tämä on kuitenkin vain sinun sotasi.
Eipä ole tapana katkaista välejä kehenkään jos ei aina ole 100% mukavaa ja kiva mieli. Varsinkaan perheeseeni. Kuulostaa aika tunnevammaselta ja konfliktinpelkoiselta ratkaisulta, kyllä normaalit ihmiset yleensä yrittävät löytää ratkaisuja eikä juosta pumpulin perässä.
Nimenomaan. Sitäpaitsi kyllä muillakin on lupa ja kyky kasvaa ihmisinä. Ei aina tarvitse paapoa jokaista elämänsä häirikköä ja ymmärtää tai paeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen opettajien lapsi. Nuorempana ja jopa aikuisiällä on ollut omituista huomata, että monet vanhempieni oppilaina olleet, kuvittelevat minun olevani kopio vanhemmistani. Sitten suorastaan närkästytään, kun olenkin ihan oma persoonani. Siis oikeasti, kuinka moni ihminen on muka täysi kopio vanhemmistaan!!
Sitten on vielä ne muut ihmiset, jotka omassa mielessään vain päättävät minun olevan tietynlainen ja sitten kun siihen mielikuvaan tulee särö ja raivostuvat, kun olenkin erilainen. Usein huomaan, että nämä tietyt ihmiset myös projisoivat mielellään minuun omia ominaisuuksiaan. Se on outoa.
Outoa on se, että sinua kiinnostaa noin paljon muiden tekemiset ja ajattelemiset.
Zinc
Mulle ei ole mitään väliä mitä esim. joku idiootti on musta mieltä tällä palstalla ;)
Joo on, tämä Hopeaketun rooli on aika rankka kun teillä on niin vahvat ennakkokäsitykset tällä palstalla😄
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan. Sitäpaitsi kyllä muillakin on lupa ja kyky kasvaa ihmisinä. Ei aina tarvitse paapoa jokaista elämänsä häirikköä ja ymmärtää tai paeta.
Juu. Ja juuri sama ilmiö kuin koronaturvaväleissä. Ei kyllä helposti väistellä, itse saa olla se ainoa kuka väistää. 😁
Vierailija kirjoitti:
Olen opettajien lapsi. Nuorempana ja jopa aikuisiällä on ollut omituista huomata, että monet vanhempieni oppilaina olleet, kuvittelevat minun olevani kopio vanhemmistani. Sitten suorastaan närkästytään, kun olenkin ihan oma persoonani. Siis oikeasti, kuinka moni ihminen on muka täysi kopio vanhemmistaan!!
Sitten on vielä ne muut ihmiset, jotka omassa mielessään vain päättävät minun olevan tietynlainen ja sitten kun siihen mielikuvaan tulee särö ja raivostuvat, kun olenkin erilainen. Usein huomaan, että nämä tietyt ihmiset myös projisoivat mielellään minuun omia ominaisuuksiaan. Se on outoa.
Projisointi on muuten tosi yleistä. Olen joskus huomannut ns. ystävien taholta, että he haluavat ulkoistaa minuun omat ei-toivotut puolensa, jotta itse näyttäisivät rinnallani coolimmilta ja mielenkiintoisemmilta ihmisiltä. Se on esim. ollut aika tavallista, että minusta on yritetty tehdä ujo tiukkapipo, koska en hae yhtä hanakasti miesten huomiota kuin he. Yleensä olen ulkopuolisten silmissä vaikuttanut kuitenkin avoimelta ja joukon rohkeimmalta persoonalta. En ole muuten enää tekemisissä näiden niin sanottujen ystävieni kanssa.
Harva ihminen on ylipäätään niin sujut itsensä kanssa, että ei projisoisi omia ominaisuuksiaan muihin ihmisiin. Jos tällaisen helmen lähipiiriinsä löytää, niin hänestä kannattaa pitää kiinni ja kohdella häntä ansaitsemallaan arvostuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkomaalainen isäni inhosi suomalaisia ja tuo on tarttunut minuunkin, vaikka puoliksi suomalainen itsekin olen. Nyt en ole enää isäni kanssa tekemisissä, ja olen yrittänyt aivoni saada ymmärtämään, että suomalaisuudessa ei ole mitään vikaa ja että se oli vain isäni ajatus, jota minun ei tarvitse ottaa omaan käyttööni.
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaalainen isäni inhosi suomalaisia ja tuo on tarttunut minuunkin, vaikka puoliksi suomalainen itsekin olen. Nyt en ole enää isäni kanssa tekemisissä, ja olen yrittänyt aivoni saada ymmärtämään, että suomalaisuudessa ei ole mitään vikaa ja että se oli vain isäni ajatus, jota minun ei tarvitse ottaa omaan käyttööni.
Vanhemmat usein siirtävät omia ajatuksiaan lapsiinsa. Niistä kannattaa tosiaan yrittää pysyä mahdollisimman kaukana.
Jotkut oikein yrittävätkin sitä.
Zinc
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettajien lapsi. Nuorempana ja jopa aikuisiällä on ollut omituista huomata, että monet vanhempieni oppilaina olleet, kuvittelevat minun olevani kopio vanhemmistani. Sitten suorastaan närkästytään, kun olenkin ihan oma persoonani. Siis oikeasti, kuinka moni ihminen on muka täysi kopio vanhemmistaan!!
Sitten on vielä ne muut ihmiset, jotka omassa mielessään vain päättävät minun olevan tietynlainen ja sitten kun siihen mielikuvaan tulee särö ja raivostuvat, kun olenkin erilainen. Usein huomaan, että nämä tietyt ihmiset myös projisoivat mielellään minuun omia ominaisuuksiaan. Se on outoa.
Outoa on se, että sinua kiinnostaa noin paljon muiden tekemiset ja ajattelemiset.
Zinc
Mulle ei ole mitään väliä mitä esim. joku idiootti on musta mieltä tällä palstalla ;)
Tuntuisi olevan kovastikin väliä koska kommentoit sitä.
Suomalaiset on niin tunnevammasia että luulee tuollaisen puoliveetuilun olevan hyvä tapa täyttää ilmaa ja osoittaa oma hauskuus kun ”huomioi” toisen. Sen sijaan että sanoisi ”se on kyllä hieno juttu minkälaisen työn olet saanut” sanotaan ”huhhuh meidän perheen älypää kirjatoukka hahhah!”
Ei osata kehua kuten normaalit ihmiset tai osoittaa huomiota kuten normaalit ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset on niin tunnevammasia että luulee tuollaisen puoliveetuilun olevan hyvä tapa täyttää ilmaa ja osoittaa oma hauskuus kun ”huomioi” toisen. Sen sijaan että sanoisi ”se on kyllä hieno juttu minkälaisen työn olet saanut” sanotaan ”huhhuh meidän perheen älypää kirjatoukka hahhah!”
Ei osata kehua kuten normaalit ihmiset tai osoittaa huomiota kuten normaalit ihmiset.
Tämä on totta. Olen todella kyllästynyt tähän veetuilevaan kommunikointityyliin. Parempi olla hiljaa jos ei ole rakentavaa tai hyvää sanottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä kirjastossa. Isäni mielestä kaikki kirjastot joutaisi tuikata tuleen, koska ovat ihan joutavia laitoksia. Hän lukee paljon lehtiä ja seuraa oman ammattialansa kirjallisuutta, mutta on niin varakas, että voi ostaa haluamansa teokset ja tilata kaikki lehdet kotiinsa. Tein aiemmin opettajan töitä, jolloin isäni ylpeili korkeasti koulutetulla tyttärellään. Kun vaihdoin alaa, lakkasin melkein olemasta olemassa hänelle, koska hän ei ilkeä kertoa ystävilleen nykyisestä työpaikastani. Isäni kyselee, milloin palaan oikeisiin töihin.
Olen huomattavan rintava. Monet miehet ajattelevat minun olevan aina himokas ja hyvin seksuaalinen, vaikka oikeasti olen rakkausasioissa ujo ja varautunut.
Kirjastot on ihan parhaita. Isäsi ei ole tainnut ikinä tehdä tutkimusta mistään. Minulla on nyt parhaillaan noin 40 kirjaa lainassa ja osaa harvinaisimmista opuksista ei edes saa lainaan, vaan pitää lukea paikan päällä. Minulla ei ole kiinnostusta hankkia noita kaikkia omaksi, vaikka rahaa siihen olisikin. Ja miksi hankkisin kun ne saa lainaan ilmaiseksi? Sinulla on hyvä työ, minä arvostan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettajien lapsi. Nuorempana ja jopa aikuisiällä on ollut omituista huomata, että monet vanhempieni oppilaina olleet, kuvittelevat minun olevani kopio vanhemmistani. Sitten suorastaan närkästytään, kun olenkin ihan oma persoonani. Siis oikeasti, kuinka moni ihminen on muka täysi kopio vanhemmistaan!!
Sitten on vielä ne muut ihmiset, jotka omassa mielessään vain päättävät minun olevan tietynlainen ja sitten kun siihen mielikuvaan tulee särö ja raivostuvat, kun olenkin erilainen. Usein huomaan, että nämä tietyt ihmiset myös projisoivat mielellään minuun omia ominaisuuksiaan. Se on outoa.
Outoa on se, että sinua kiinnostaa noin paljon muiden tekemiset ja ajattelemiset.
Zinc
Mulle ei ole mitään väliä mitä esim. joku idiootti on musta mieltä tällä palstalla ;)
Onko se totta, että olet se siipeensä saanut enbuske?
Mä olen katkaissut välini narsistiseen vanhempaani ja ikävä kyllä samalla meni koko perhe, kun narsisti kieltää esim äitiäni pitämästä minuun yhteyttä.
Narsisti roolittaa lapsensa, ja minä olen ollut aiheetta se syntisäkki. En jaksa selittää enempää, asiaa ymmärtävät tietävät mitä tarkoitan.
Joskus todellakin ON pakko katkaista välit. Ja tässä tilanteessa 100% yhteydenpidosta oli kurjuutta, alistamista ja nöyryyttämistä.
Ap ei ole todellisia ongelmia perheensä osalta kokenutkaan, luulee vaan niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lapsena laiminlyoty, ja tämä johti siihen että murroiässä olin hankala. Nuorena aikuisena olin useassa suhteessa, koska en huonosti lapsena kohdeltuna osannut valita kumppaneita, vaan ajauduin yhteen mm. väkivaltaisten ja päihdeongelmaisten kanssa. Sittemmin olen hankkinut yliopistokoulutuksen ja hyvän tyon, sekä vakaan parisuhteen todella hyvän kumppanin kanssa.
Kuitenkin äidilleni olin aina aikuisenakin kapinoiva ongelmanuori, ja hän ihan tosissaan esim. kysyi minulta ollessani jo reilusti yli kolmekymppinen, että kuinka selvisin ryyppäilystä ja jouduinko juhannuksena tappeluihin. TAPPELUIHIN!!! Oikeasti vietin juhannuksen kotona puolison kanssa ilman tippaakaan alkoholia.
Tällaisia esimerkkejä olisi lukuisia, sillä hän näki minut vain jonakin pahana luuserina, joka ei osaa mitään (esim. ainoa asia mitä ekasta alani tyopaikasta kysyi oli parin kuukauden jälkeen "no joko olet mokannut"), ei osaa huolehtia mistään, ja on yhä sellainen kapinoiva 13v. Ja toisaalta samaan aikaan vihaa koyhiä ja vähemmän koulutettuja ihmisiä ("sinäkin olet nykyään niin hieno ihminen olevinaan"). Eli minuun projisoitiin sekä ns. huonon kansanosan huonot piirteet tappeluineen, että hänen oman alemmuudentunteensa ja herravihansa myotä hänen kuvittelemansa koulutetun hyväpalkkaisen ihmisen "kuviteltu paremmuus".
Katkaisin välit 35 vuotiaana kun mitään muutosta ei lukemattomista yrityksistä huolimatta tullut, eikä hän edes suostunut keskustelemaan siitä kuinka minua kohtelee saati yrittämään muutosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tuollaisten sisarusten kanssa, jos se tuottaa sinulle pahaa mieltä? Etkö osaa valita seuraasi niin, että ympärilläsi on mukavia ja asiallisia ihmisiä? Olet ilmeisesti aikuinen ihminen, joten mielestäni sinun ei tarvitsisi lyödä päätäsi koko ajan seinään, vaan tehdä selkeä irtautuminen perheestäsi. Et ole napanuorassa heihin kiinni ja voisit varmasti viettää aikaasi sinua arvostavien ihmisten kanssa. Se asia riippuu kuitenkin vain itsestäsi, ei muista. Vain itseäsi voit muuttaa tässä asiassa. Voit tietenkin räpättää sisaruksillesi vuosia asiasta, mutta tuletko siitä iloiseksi? Muuttavatko he kuitenkaan tapojaan niin, että sinulla olisi heidän kanssaan rentoa ja mukavaa?
Monet muutkin ihmiset joutuvat repäisemään itsensä perheestään irti tai ainakin ottamaan heihin terveellistä välimatkaa. Et ole ainoa, mutta tämä on kuitenkin vain sinun sotasi.
Eipä ole tapana katkaista välejä kehenkään jos ei aina ole 100% mukavaa ja kiva mieli. Varsinkaan perheeseeni. Kuulostaa aika tunnevammaselta ja konfliktinpelkoiselta ratkaisulta, kyllä normaalit ihmiset yleensä yrittävät löytää ratkaisuja eikä juosta pumpulin perässä.
Onpa kypsä ja hyvä vastaus todella harvinaista täällä. hyvä ap.
Mä olen yleensä se hiljainen hissukka. Siltä ainakin itsestä tuntuu. Ihmiset, tutut, näyttävät ajattelevan, että minun juttujani ei tarvitse kuunnella, ne ovat kuin tuulikellon kilinää, taustahöpötystä. Ja että olen ihan tyytyväinen, jos olen muiden mukana sanomatta mitään.
Aika usein viime aikoina on pinna palanut ja olen sanonut suoraan, että minullakin olisi jotain kerrottavaa ja mielipiteitä. Jälkeenpäin itseä hävettää: miksi en osannut taaskaan hoitaa asiaani tyylikkäästi.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen katkaissut välini narsistiseen vanhempaani ja ikävä kyllä samalla meni koko perhe, kun narsisti kieltää esim äitiäni pitämästä minuun yhteyttä.
Narsisti roolittaa lapsensa, ja minä olen ollut aiheetta se syntisäkki. En jaksa selittää enempää, asiaa ymmärtävät tietävät mitä tarkoitan.
Joskus todellakin ON pakko katkaista välit. Ja tässä tilanteessa 100% yhteydenpidosta oli kurjuutta, alistamista ja nöyryyttämistä.Ap ei ole todellisia ongelmia perheensä osalta kokenutkaan, luulee vaan niin.
En nyt mistään oikein pysty ymmärtämään miksi haluat edes yrittää väittää että aloituspostaus yrittäisi kuvailla jotain ylimaallisia ongelmia. Ja pitääkö olla narsistiset vanhemmat ennen kuin saa valittaa niistä? Mitä jos vaikka vaan vähän pieksee tai väheksyy, ei oo tarpeeksi kamalaa kun sulla ja pitää olla hiljaa? En vähättele kokemaasi mutta ei ole järkeä tossa ympäriinsä uhriutumisessa, ihan kuin kaikkein kokemat hankaluudet olisi sinun vähättelyäsi.
Olin ikävuodet 15v-26v kova bilettämään. Käytin monia päihteitä, olin sillä tavalla viihdekäyttäjä että koulut sain käytyä ja työt hoidettua, olin ihan kovapalkkaisissakin hommissa joilla sitten kustansin tätä elämäntapaani. Takana vaikea lapsuus, siitä juontuvat traumat joita en ollut osannut käsitellä, päihteet helpottivat oloa. 27v menin terapiaan ja raitistuin. Hankin pienipalkkaisen, mutta mieluisan työn ja aloin ns downshiftata. Pääsin tasapainoon itseni kanssa, löysin elämäninrakkauden ja perustimme perheen. Tullessani raskaaksi, olin liki 5v elänyt tätä uutta, tervettä, päihteetöntä elämää. Silti sain osakseni kommentteja, että eikö miestäni huoleta, että retkahdan raskauden aikana, miten kukaan tuollaisen narkin kanssa tekee lapsia, miten sä jaksat täysimettää yhä kun et pääse bilettään. ..... :O
Todellakin loukkaavia kommentteja. Joillekin olen ikuisesti se bilemuija. Takana 10v selvinpäin, enkä kyllä kaipaa entistä elämääni.
Alue: Aihe vapaa
Ei vaan ap sanoi vetäneensä hernulit nenuunsa.
Sellaista ohjetta en antanut, vaan sanoo asiallisesti, niin ehkä ymmärtävät ..
Zinc