Mistä tietää, että on löytänyt itselleen "sen oikean" kumppanin?

Vierailija kirjoitti:

Sen vain tietää. Ja jos ei tiedä, niin siitä tietää ettei henkilö ole se oikea.

Ja kun tämäkään ei aina ole varma merkki. Voit luulla tietäväsi, olla täysin varma, vain huomataksesi ettet tiennyt sittenkään.

Saa olla aidosti ja vapaasti se mitä on, puolin ja toisin :)

Toisen kanssa on alusta alkaen ihmeellisen helppoa olla.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sitten tarkoittaa, jos omasta mielestään on löytänyt sen oikean, mutta suhde ei kumminkaan onnistu? Onko ollut väärä luulo siitä oikeudesta? Voisin helposti löytää jonkun itselleni sopivamman, mutta en usko että voisin rakastaa jotakuta enemmän kuin sitä, jota rakastan. Enkä ole sitä koulukuntaa että niitä oikeita voisi olla ainakaan kovinkaan monta.

Eikö joskus ihminen voi olla oikea, mutta

suhde vaikea (tai jopa mahdoton)?

Kuvailit juuri minun aikaisemman suhteeni. Kerronpa miten minulle kävi. Kun tapasin eksän oli kuin olisin tullut kotiin, kuin olisin tuntenut hänet jo vuosikausia. En ole tuntenut sitä tunnetta sen jälkeen. Rakastin kovasti ja ajattelin, että en varmaan koskaan voisi rakastaa ketään muuta. Suhde oli vuoristorataa, välillä oli tosi kivaa ja välillä todella kamalaa. Loppuvaiheessa alkoi olla voittopuoleisesti kamalaa, mutta pysyin suhteessa koska "ei se ruoho ole vihreämpää" "parisuhteessa kuuluu tehdä työtä". Selittelin huonot asiat itselleni ja muille paremmiksi ja yritin olla ajattelematta niitä, osaksi tiedostamatta. Kun joku kiva asia tapahtui, kestin sen avulla monta viikkoa pskaa.

Ero tuli. Se oli hyvä. Eron jälkeen ei ollut enää tarvetta ummistaa silmiä suhteen mahdottomuudelta ja yhtäkkiä näin kirkkaasti sekä hyvät että huonot puolet. Vieläkin mietin miksi en ymmärtänyt aikaisemmin lähteä.

Minä joka olin ajatellut että en varmaan koskaan enää rakastu kehenkään, tapasin parin kuukauden päästä miehen, jonka kanssa muutin saman tien yhteen. Olemme olleet tämän uuden kanssa jo monta vuotta yhdessä ja meillä on rakastava ja tasainen, helppo suhde. Nyt tiedän että tämmöinen sen parisuhteen kuuluu olla ja se aikaisempi on omassa mielessäni epävarman tytön parisuhde, tytön joka ei vielä tiedä mikä parisuhteessa on ok ja mikä ei.

Tiesin siitä, että hän on oikea kun en voinut olla vihainen hänelle, vaikka hän haukkui minua suuttuessaan ja oli väkivaltainen. Silti rakastin. Hän on jo edesmennyt.. rip

Sen vain tietää.

Mutta kaipa se lähtee siitä, että jo alkuun keskustellaan läpi unelmat, toiveet, halut ja pelot. Ajatukset ja asenteet. Jos ne kohtaavat niin hyvä. Jos eivät, niin pitää päättää voiko erilaisiuden hyväksyä.

Minun mieheni on vähän saman tyyppinen kuin aloituksen eimerkki. Ei kauheasti puhele, mutta minua ei haittaa. Me olemme kuitenkin kokeneet yhdessä sellaisen (parisuhteeseen liittymätän) kriisin, että hitsauduimme yhteen. Sen läpikäymisessä puhuimme paljon ja sen jälkeen sitä tiesi, että kuulumme yhteen. Puhui mies tai ei.

Ei niin mistään.

Aluksi on ihanaa.

Pikkuhiljaa totuus paljastuu, kun tulee vastoinkäymisiä.

Ihmiset jaksavat esittää jonkin aikaa parempaa kuin ovat, mutta eivät loputtomiin.

Sit pitää vain ratkaista että jatkatko pettymyksen ja epäluotettavuuden kanssa.

Kun huomaa joutuvansa käymään mielessään tällaista kauppaa, rakkaus on vaihtunut laskelmoinniksi. Halutessasi voit salata tunteesi, koska miehet ovat tyhmiä eivätkä tajua missä mennään.

Jos olet uhrannut paljon voi olla kannattavaa jatkaa yhteiselämää ilman rakkauttakin.

ei oo mitään oikeeta on vain parempia ja huononmpia. varsinkin miehet lähtee tähän vaaralliseen sielunkumppanimyyttiin mukaan ja sitten tappaa kaikki kun nainen eroaa ja elämä on ohi.

Ei kai sitä koskaan tiedä että onko löytänyt sen oikean kun mitä vaan voi tapahtua. Se unelmien mies/nainen voikin pettää vaikkei ikinä olisi niin uskonut, itse voi langeta johonkin toiseen, puolisolle voi tulla tapoja joita ei voi sietää jne.. Itse luulen että olen löytänyt sen oikean. Katson edellisiä parisuhteita ja tajua miksi ne eivät toimineet. Nykyisen miehen kanssa kaikki tuntuu aivan erilaiselta. Kun tavattiin rakastuin niin että en ole ikinä samanlaista tunnetta tuntenut. Ollaan nyt oltu yhdessä 4v ja edelleen tunne on erilainen kuin koskaan ennen. Kaikki on vaan niin helppoa tavallaan.. Siis onhan meilläkin vaikeuksia, aivan niin kuin kaikilla, mutta niitä selvitetään eri tavalla, niitä on halua selvittää eri tavalla kuin koskaan ennen. Voin olla oma pöljä itseni ja minulla on olo että mies rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen. Sitä, kestääkö tämä suhde hamaan tulevaisuuteen, en tiedä, mutta haluaisin niin uskoa. Hän ei ehkä ole oikea minulle 20 vuoden päästä, me kun kuitenkiin muutumme ja kasvamme, mutta hän on oikea minulle juuri nyt. Ja toivon niin olevan myös tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vain tunnen rakastavani miestäni. Ollaan me nuorena oltu erossakin, mutta kumpikaan ei löydetty parempaa vaikka vientiä on ollut. Mies on luova ja älykäs, ne ovat hänen isoimmat vahvuutensa. Luonteiltamme olemme noin 50/50 samaa ja eriparia. Tuota mä kuitenkin rakastan, joten ajattelin pitää. Suhteessamme hyvää on myös se, että voimme molemmat toteuttaa itseämme myös parisuhteen ulkopuolella. Yhdessäolo on kivempaa kun parisuhde ei tunnu estävän haaveitasi. Osa haaveista on yhteisiä. Nyt en lukenut, mutta aloitus kuulosti vähän siltä, että suhteenne ei kestänyt arkea koska teidän arkenne oli tylsää. Liittyisikö se vähän sinuun itseesikin sitten, olisitko voinut tehdä enemmän jotain mieltä kohottavaa? Kuulosti vähän, että hait niitä fiiliksiä pelkästään parisuhteesta. Vaikka olit vapaa täydentämään elämääsi myös parisuhteen ulkopuolisista asioista. Olisiko se oma rakas riittänyt silloin paremmin? Sori jos olen epäselvä

Tämäkin oli hyvä kommentti. Varmasti olisin voinut tehdä parisuhteen aikana itsenäisesti enemmän mieltä kohottavia ja piristäviä asioita. Toisaalta.. se toimii myös niin, että jos parisuhteessa joku hiertää niin se vaikuttaa yleiseen mielialaan eikä välttämättä ole samanlailla energiaa tehdä kaikkea kuin silloin kun on mieli kevyt. Itseasiassa suhteessa vaivasi myös se, että koin ettemme pystyneet jakamaan sellaista iloa ja innostusta niin hyvin keskenämme kuin olisin halunnut. Jos vaikka olin innostunut itsenäisesti jostain ja kerroin siitä miehelle niin hän saattoi vain todeta, että "aha" tmv. 

Teidän suhde kuulostaa onnelliselta, huippua että olette löytäneet toisenne :) 

ap

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sitä koskaan tiedä että onko löytänyt sen oikean kun mitä vaan voi tapahtua. Se unelmien mies/nainen voikin pettää vaikkei ikinä olisi niin uskonut, itse voi langeta johonkin toiseen, puolisolle voi tulla tapoja joita ei voi sietää jne.. Itse luulen että olen löytänyt sen oikean. Katson edellisiä parisuhteita ja tajua miksi ne eivät toimineet. Nykyisen miehen kanssa kaikki tuntuu aivan erilaiselta. Kun tavattiin rakastuin niin että en ole ikinä samanlaista tunnetta tuntenut. Ollaan nyt oltu yhdessä 4v ja edelleen tunne on erilainen kuin koskaan ennen. Kaikki on vaan niin helppoa tavallaan.. Siis onhan meilläkin vaikeuksia, aivan niin kuin kaikilla, mutta niitä selvitetään eri tavalla, niitä on halua selvittää eri tavalla kuin koskaan ennen. Voin olla oma pöljä itseni ja minulla on olo että mies rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen. Sitä, kestääkö tämä suhde hamaan tulevaisuuteen, en tiedä, mutta haluaisin niin uskoa. Hän ei ehkä ole oikea minulle 20 vuoden päästä, me kun kuitenkiin muutumme ja kasvamme, mutta hän on oikea minulle juuri nyt. Ja toivon niin olevan myös tulevaisuudessa.

Sulla on realistinen ja järkevä asenne. Se on (ikävä kyllä) totta, että mikään ei ole koskaan täysin varmaa. Ihmiset muuttuu ja tekee myös virheitä. Ihanaa, että sinäkin olet löytänyt itsellesi sopivan puolison, jonka kanssa voi olla oma itsensä ja asiat tuntuu helpoilta. Varmasti upea se helppouden tunne sen jälkeen kun on ensin käynyt läpi toimimattomat suhteet, pettymykset yms. ap