Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää, että on löytänyt itselleen "sen oikean" kumppanin?
09.06.2020 |
Olen ollut elämässäni neljässä parisuhteessa. On ollut jälkeen päin melko helppo ymmärtää miksi suhteet eivät ole toimineet. Jokaisessa suhteessa syy toimimattomuuteen on ollut eri ja liittynyt jollain tavalla yhteensopimattomuuteen.
Mistä tietää, ettei ole liian kriittinen ja vaativa toiveissaan? Olen yrittänyt olla järkevä siinä, että olen valmis joustamaan joistain toiveistani, mutta toisaalta pitänyt myös kiinni tietyistä toiveista kumppanin suhteen.
Viimeisimmän suhteen isoin kompastuskivi oli kommunikaatio-ongelmat. Minä paljon puheliaampi kuin mies. Keskustelut menivät usein minun yksinpuhelukseni ja miehen mököttämiseksi. Mies ei halunnut keskustella kanssani mistään syvällisemmästä tai monimutkaisemmasta, lähinnä arkisista ja käytännön asioista. Lopulta meillä ei ollut enää oikein mitään puhuttavaa. Lähinnä, että mitä kaupasta haettaisiin ja mitäs olet tehnyt tänään... Ei siis edes kunnollista arkihuumoria. Ehdimme olla yhdessä n. 1,5 v. Mies olisi ollut monin tavoin sopiva, hyväksyi minut omana itsenäni, huomaavainen, perus luotettava ja ns. kunnollinen. Ymmärsin, että emme me voi olla yhdessä seuraavaa kahtakymmentä vuotta näin, että istumme vain hiljaa samassa tilassa.
Mistä sinä tiesit, että olet löytänyt itsellesi oikean kumppanin? Olen kuullut monilta, että "sen vain tietää", "tuntuu, että olisi tullut kotiin" yms. mutta minun on vaikea ymmärtää mitä se tarkoittaa kun en ole kai koskaan kokenut sellaista tunnetta. Olen kolmikymppinen ja toivon, että joskus voisin vielä olla suhteessa, jossa ei olisi niin epävarma olo vaan tunne siitä, että kaikki on hyvin.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Sen vain tietää. Ja jos ei tiedä, niin siitä tietää ettei henkilö ole se oikea.
Tämän kuulee "aina" sanottavan :) Mutta kuten sanoin... vaikea luottaa siihen, että sen tietäisi varmasti, kun ei ole itse sellaista kokenut. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syvä henkinen yhteys, yhdessä voisi viettää aikaa vaikka kuinka paljon ja tuntea sydämessään ettei kukaan muu nainen voisi merkitä yhtä paljon.
Yksi asia (mutta ei välttämättä ainoa). Ei mieti, että sen toisen pitäisi olla jotenkin erilainen joltakin osin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen vain tietää. Ja jos ei tiedä, niin siitä tietää ettei henkilö ole se oikea.
Tämän kuulee "aina" sanottavan :) Mutta kuten sanoin... vaikea luottaa siihen, että sen tietäisi varmasti, kun ei ole itse sellaista kokenut. Ap
Niin et ole vielä löytänyt sitä oikeaa kumppania. Sitten kun löydät, niin varmasti tiedät.
Vierailija kirjoitti:
Sen vain tietää. Ja jos ei tiedä, niin siitä tietää ettei henkilö ole se oikea.
Mäkin tiesin muutaman viikon ajan. Harmi vaan, että toinen osapuoli ei kokenutkaan samoin. Alussa yhteys löytyi, se oli molemminpuolista ja todellakin ihmeellistä. Tuntui, kuin olisin päässyt taivaaseen. Pudotus oli sitten kova. Onneksi ei kestänyt kovin kauaa, en olisi selvinnyt siitä jos olisimme ehtineet olla kuukausia yhdessä. Nyt en oikein uskalla enää luottaa tunteisiini, entä jos taas olen toiselle se väärä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain tunnen rakastavani miestäni. Ollaan me nuorena oltu erossakin, mutta kumpikaan ei löydetty parempaa vaikka vientiä on ollut. Mies on luova ja älykäs, ne ovat hänen isoimmat vahvuutensa. Luonteiltamme olemme noin 50/50 samaa ja eriparia. Tuota mä kuitenkin rakastan, joten ajattelin pitää. Suhteessamme hyvää on myös se, että voimme molemmat toteuttaa itseämme myös parisuhteen ulkopuolella. Yhdessäolo on kivempaa kun parisuhde ei tunnu estävän haaveitasi. Osa haaveista on yhteisiä. Nyt en lukenut, mutta aloitus kuulosti vähän siltä, että suhteenne ei kestänyt arkea koska teidän arkenne oli tylsää. Liittyisikö se vähän sinuun itseesikin sitten, olisitko voinut tehdä enemmän jotain mieltä kohottavaa? Kuulosti vähän, että hait niitä fiiliksiä pelkästään parisuhteesta. Vaikka olit vapaa täydentämään elämääsi myös parisuhteen ulkopuolisista asioista. Olisiko se oma rakas riittänyt silloin paremmin? Sori jos olen epäselvä
Joko parisuhdetarpeisiisi vastataan, tai sitten niihin ei vastata. Eli saatko parisuhteelta niitä sosiaalisia, emotionaalisia ja seksuaalisia asioita, joita lähdit hakemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon minäkin, että sen vain tietää. Jos ei tiedä, ei kannata loppuelämän ratkaisuja tehdä.
En kuitenkaan väitä, että tämä tapahtuu heti. Me olimme seurustelleet 1,5v, kun totesin, että nyt on se oikea haavissa. Tämä tunne on pitänyt siitä asti jo vuosikymmeniä, eikä se ole kovimmissakaan myrskyissä horjunut.
Ehkä se on tietynlaista ehdotonta hyväksyntää: tiedät, ettei toinen voi tehdä eikä sanoa mitään, mikä saisi sinut rakastamaan häntä vähemmän, ja tiedät myös, että sinut hyväksytään ja sinua rakastetaan juuri sellaisena kuin olet, eikä toisen seurassa tarvitse murehtia siitä, mitä voit tehdä tai sanoa, vaan voit olla huoletta täysin oma itsesi.
Siitä, että vielä kymmenen vuoden päästä menet kotiin iloisena.
...mikä ei tarkoita, ettetkö voisi yhdentoista vuoden päästä todeta, että suhde on karilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen tietää sitten kun on ollut yhteistä taivalta 50 vuotta.
Meinasin käyttää juuri tuota ilmausta, että nykyisen puolisoni tavatessani tuntui kuin olisin tullut kotiin. Ensitapaamisella, kun halasin häntä tervehdykseksi, tuli lämmin olo. Hänen seurassaan oli välittömästi hauskaa ja luontevaa. Hänen tuoksunsa on niin hyvä, että hän on ensimmäinen mies koskaan, kenen lähellä pystyn nukkumaan, siis kiinni hänessä. Luulin aina, että tarvitsen tilaa nukkuessani ja minua ahdistaa, jos toinen on iholla. Ei ahdista.
On meillä ollut riitojakin ja ne ovat olleet rajuja. Kuitenkin sellaisia, missä ei kumpikaan ikinä ole sanonut mitään loukkaavaa.
Sinun avauksestasi puuttuu kokonaan sana "rakastunut". Et missään kohtaa kerro olleesi korviasi myöten rakastunut esimerkiksi viimeisimpään kumppaniisi. Käytätä termejä kriittinen, vaativa, valmis joustamaan, pitänyt kiinni toiveista... Oliko kyse siitä, että tapasit - todennäköisesti virtuaalisesti - ihmisen, jonka ajattelit olevan sopiva toteuttamaan toiveesi parisuhteesta, pikemmin kuin siitä,että kohtasit ihmisen johon ihastuit ja rakastuit, mutta sitten suhde ei toiminutkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesin alussa siitä, että pystyttiin puhumaan mistä vaan, ja arvot, huumori ja tavoitteet elämässä kohtasi. Alussa jo kyselin paljon kaikenlaista ja yritin löytää jonkin red flagin, koska en halunnut syöksyä huonoon suhteeseen. Kun oikein kaivelin, löysin yhden pienen pienen asian ja päätin hyväksyä sen. Eikä se olekaan yhtään haitannut näin pidemmän päälle.
Nyt myöhemmin tiedän sen siitä, että vieläkin on juteltavaa, vieläkin saadaan toisemme nauramaan ja pystymme olemaan täysin omia itsejämme toistemme seurassa. Meidän ei tarvitse olla erillämme, jotta jaksaisimme olla yhdessä. Suhdetta kuvaavat hyvin sanat: helppo, vakaa, vaivaton, onnellinen. Kumpikaan ei ole toiselle yhdentekevä, kumpikin on toiselle se kaikkein tärkein ja se näytetään sekä sanoin että teoin. Toisen sanaan voi luottaa ja riidat pyritään selvittämään heti ja vahingoittamatta toista.
En olisi varmaan koskaan tiennyt millainen on hyvä parisuhde, jos en olisi tavannut nykyistä kumppaniani.
Mä tunsin eksäni kanssa "olevani kotona" Enkä voi hänen luonteestaan löytää mitään vikaa, en pysty hänestä mitään pahaa ajattelemaan, ikinä. Aivan ihana ihminen. MUTTA, näkemyksemme tulevaisuudesta poikkesivat parin (ison) asian takia liikaa. Kaipaan häntä lähes joka päivä vaikka tästä on 10 vuotta. Tiedän että hänkin kaipaa minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meinasin käyttää juuri tuota ilmausta, että nykyisen puolisoni tavatessani tuntui kuin olisin tullut kotiin. Ensitapaamisella, kun halasin häntä tervehdykseksi, tuli lämmin olo. Hänen seurassaan oli välittömästi hauskaa ja luontevaa. Hänen tuoksunsa on niin hyvä, että hän on ensimmäinen mies koskaan, kenen lähellä pystyn nukkumaan, siis kiinni hänessä. Luulin aina, että tarvitsen tilaa nukkuessani ja minua ahdistaa, jos toinen on iholla. Ei ahdista.
On meillä ollut riitojakin ja ne ovat olleet rajuja. Kuitenkin sellaisia, missä ei kumpikaan ikinä ole sanonut mitään loukkaavaa.
Sinun avauksestasi puuttuu kokonaan sana "rakastunut". Et missään kohtaa kerro olleesi korviasi myöten rakastunut esimerkiksi viimeisimpään kumppaniisi. Käytätä termejä kriittinen, vaativa, valmis joustamaan, pitänyt kiinni toiveista... Oliko kyse siitä, että tapasit - todennäköisesti virtuaalisesti - ihmisen, jonka ajattelit olevan sopiva toteuttamaan toiveesi parisuhteesta, pikemmin kuin siitä,että kohtasit ihmisen johon ihastuit ja rakastuit, mutta sitten suhde ei toiminutkaan?
Tämä oli osuva viesti. Kaikki aiemmat suhteeni ovat alkaneet arkielämässä tavallisesta ihastumisesta/rakastumisesta, paitsi tämä viimeisin suhde, joka alkoi nettisovelluksen kautta. Viimeisin suhteeni on ollut verrattuna aiempiin suhteisiin ehkä kaikista draamattomin ja "tasapainoisin". Ns. paperilla hyvä. Olen kuitenkin joutunut epäilemään olenko ollut edes rakastunut vai oliko se vain ihastumista/kiintymistä. Toisaalta olen ajatellut, että kun ikää tulee lisää, on tunnekokemuksetkin rauhallisempia kuin parikymppisenä. Ap
Mitä se sitten tarkoittaa, jos omasta mielestään on löytänyt sen oikean, mutta suhde ei kumminkaan onnistu? Onko ollut väärä luulo siitä oikeudesta? Voisin helposti löytää jonkun itselleni sopivamman, mutta en usko että voisin rakastaa jotakuta enemmän kuin sitä, jota rakastan. Enkä ole sitä koulukuntaa että niitä oikeita voisi olla ainakaan kovinkaan monta.
Eikö joskus ihminen voi olla oikea, mutta
suhde vaikea (tai jopa mahdoton)?
Just siitä, että onko puhuttavaa. Mutta sitä pitää malttaa antaa sille toisellekin osapuolelle suunvuoro jo ensimmäisillä tapaamiskerroilla. Ei sitä voi muuten tietää, mitä se toinen ajattelee.
Toisaalta, pitää tulla hyvä fiilis toisen seurasta myös silloin, kun kumpikin on hiljaa. Jos yhteinen hiljaisuus tuntuu painostavalta, silloin ei kannata jatkaa pidemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Just siitä, että onko puhuttavaa. Mutta sitä pitää malttaa antaa sille toisellekin osapuolelle suunvuoro jo ensimmäisillä tapaamiskerroilla. Ei sitä voi muuten tietää, mitä se toinen ajattelee.
Toisaalta, pitää tulla hyvä fiilis toisen seurasta myös silloin, kun kumpikin on hiljaa. Jos yhteinen hiljaisuus tuntuu painostavalta, silloin ei kannata jatkaa pidemmälle.
Tähän vielä lisään, että niiden positiivisten tunteiden pitää tietenkin olla ehdottomasti molemminpuolisia, muuten ei kannata jatkaa.
Jos tarvitsee miettiä ja kysyä, niin silloin se henkilö ei ole se oikea. Kyllä sen vain tuntee.
Sen vain tietää. Ja jos ei tiedä, niin siitä tietää ettei henkilö ole se oikea.