Asiat jotka eivät vaikuta kivoilta, mutta ovat sitä todellisuudessa.
Ulkona oleminen. Opin tykkäämään siitä korona-aikana.
Kommentit (574)
Laulaminen. Jotkut luulevat että oma ääni on hirveä. Mun mielestä kaikilla on tosi hyvä ääni. Usko itseesi! Muuten, toi Junker-vuoristorata on aika hirveä. Melkein oksensin kun kävin siinä.
Kiva että ihmiset osaa iloita pienistä asioista
Pensasaidan leikkaaminen pensassaksilla. Se on toki hieman työlästä ja pensas voi pistellä jne, mutta siinä jos missä näkee hienosti oman fyysisen työnsä jäljet mukavalla tavalla.
Halkojen hakkaaminen.
Maalaaminen.
Umpimetsässä, suolla tai muissa vastaavissa ryteiköissä tarpominen koiran kanssa, kun sataa vettä lunta tai räntää. Varsinkin silloin kun vielä tuulee niin kuin siperiassa. Paras aivojen nollaus keino. Silloin unohtuu kaikki stressaavat tai ahdistavat asiat.
Sade.
Se tunne kun sataa on ihana.
Maastopyörällä ajelu ihan helpoilla reiteillä. Ulospäin ei näy mitään dramatiikkaa mutta siinä on kummasti enemmän tekemistä kuin pinnalle näkyy ja keho rasittuu monipuolisesit. Siinä vaiheessa kun laji näyttää jo ulospäinkin rajulta, ollaan jo aika kovalla tasolla.
Asuntovaunureissulla käyminen. Kiva päästä eri paikkaan!
Helle.
Ei tarvi kärsiä kylmästä. Mutta kun tulee esimerkiksi neljänkymmenen asteen helle (kun kävin Intiassa oli 42°C) niin kannattaa juoda todella paljon. Jos 30°C on, niin sekin riittää minulle. Entäpä te, mistä lämpötilasta te tykkäätte?
N34 kirjoitti:
Helle.
Ei tarvi kärsiä kylmästä. Mutta kun tulee esimerkiksi neljänkymmenen asteen helle (kun kävin Intiassa oli 42°C) niin kannattaa juoda todella paljon. Jos 30°C on, niin sekin riittää minulle. Entäpä te, mistä lämpötilasta te tykkäätte?
Itse pidän 25°C. Mun mielestä syksy on kans kiva vuodenaika! Silloin on sopivan lämmintä.
Vierailija kirjoitti:
Ajokortittomuus ja autottomuus. Monien mielikuva on jostain syystä, että minun on tosi vaikeaa siirtyä minnekään, vaikka asun isossa kaupungissa, jossa on erittäin kattava julkinen liikenne. Oikeasti minulla ei ole koskaan mitään vaikeuksia liikkumiseni kanssa. Linja-autolla kulkeminen on niin arkea, että useimmin käyttämieni linjojen aikataulut muistan suureksi osaksi ulkoa. Jos en muista, ei tarvitse kuin ottaa laukusta aikataulukirja ja katsoa siitä. Matkan ajan katselen ikkunasta taloja, haaveilen ja kuuntelen musiikkia enkä kiroile ohittelijoita, pohdi reittejä ja etsi parkkipaikkaa, josta joutuu vielä maksamaan. Kukaan ei ruinaa minua kuskailemaan ketään tai mitään. Autoilijoilla tuntuu vieläpä olevan jatkuvasti jotain murhetta ajopeleistään, milloin korjaus maksaa monta sataa, milloin bensa on tosi kallista, milloin auton ikkunat aamulla jäässä ja milloin mitäkin.
Tässä pitkälti ne syyt, miksi siirryin käyttämään julkisia työmatkoilla. Toki vaatii sen, että julkisten kulkuyhteydet on hyvät ja yhdellä bussilla pääsee ovelta ovelle alle puolessa tunnissa ja omalla kohdallani onneksi asia näin onkin.
Vierailija kirjoitti:
Maastopyörällä ajelu ihan helpoilla reiteillä. Ulospäin ei näy mitään dramatiikkaa mutta siinä on kummasti enemmän tekemistä kuin pinnalle näkyy ja keho rasittuu monipuolisesit. Siinä vaiheessa kun laji näyttää jo ulospäinkin rajulta, ollaan jo aika kovalla tasolla.
Minäkin tykkään ajella maastopyörällä. Mukavaa hommaa. Mutta kun hiki tulee, niin mulle riittää:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajokortittomuus ja autottomuus. Monien mielikuva on jostain syystä, että minun on tosi vaikeaa siirtyä minnekään, vaikka asun isossa kaupungissa, jossa on erittäin kattava julkinen liikenne. Oikeasti minulla ei ole koskaan mitään vaikeuksia liikkumiseni kanssa. Linja-autolla kulkeminen on niin arkea, että useimmin käyttämieni linjojen aikataulut muistan suureksi osaksi ulkoa. Jos en muista, ei tarvitse kuin ottaa laukusta aikataulukirja ja katsoa siitä. Matkan ajan katselen ikkunasta taloja, haaveilen ja kuuntelen musiikkia enkä kiroile ohittelijoita, pohdi reittejä ja etsi parkkipaikkaa, josta joutuu vielä maksamaan. Kukaan ei ruinaa minua kuskailemaan ketään tai mitään. Autoilijoilla tuntuu vieläpä olevan jatkuvasti jotain murhetta ajopeleistään, milloin korjaus maksaa monta sataa, milloin bensa on tosi kallista, milloin auton ikkunat aamulla jäässä ja milloin mitäkin.
Tässä pitkälti ne syyt, miksi siirryin käyttämään julkisia työmatkoilla. Toki vaatii sen, että julkisten kulkuyhteydet on hyvät ja yhdellä bussilla pääsee ovelta ovelle alle puolessa tunnissa ja omalla kohdallani onneksi asia näin onkin.
Itsekin menen yleensä taksilla töihin.
Suklaapuuron keittäminen.
Ajatus on hirveä. Mutta kun suklaanhimo tulee, tässä vinkki:
Keitä suklapuuro.
Linnut.
Vaikka jossain vaiheessa tuntuu siltä, ettei jaksa lintuja, niin voit vaan ajatella niin että ne ovat vain yksi luonnonkappale.
Etäopetus. Ja etätyöt. Kaipaan niitä edelleen.
Leipominen