Vihaan kulkea ulkona, kun ihmisten täytyy aina kyylätä

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näitä tuijottajia valitettavasti on tuolla liikkeellä. Tietenkään kaikki ihmiset eivät tätä harrasta, mutta osa kyllä. Joskus näkee kun jäävät oikein paikoilleen tuijottamaan jotakin omaan silmääni ihan tavallista ihmistä. Varmasti elämä on paljon mielenkiintoisempaa kun päivittäin bongailee asioita ja ihmisiä, jotka ovat niin kiehtovia että pitää tuijottaa.

Osa ei myöskään varmasti tajua tuijottavansa. Ehkä siitä kannattaa yrittää olla välittämättä?

Mä en varmaan sitten itse vaan huomaa sitä koska en itse katso muihin päinkään. Olen ihan omissa ajatuksissa aina. Nyt tän keskustelun jälkeen varmaan alan kiinnittää huomiota enemmän ja alan itsekin huomata, että mua tuijotetaan 😄

Sit on nää, jotka seisoo kävelytiellä ja puhuu puhelimeen ja tuijottaa, ja äänestä kuulee kun menee ohi et se kääntyi katsoon sua takaakin päin. Tyyppi kääntyy 180 astetta sitä mukaa kun meet ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla mielenterveys pettämässä? Ei sua tuijoteta yhtään sen enempää kuin muitakaan. Ihmisillä on vain tapana katsoa ohimenevä ihmisiä ihan senkin takia että ei muuten voi havaita onko jotain tuttuja liikkeellä.

Kyllä sinäkin teet samoin, jos kerran katseet kohtaavat.

Jaaha Kuopiokin heräsi. Siellä se onkin ihan tapana, pysähdytään oikein ja sitten ! Ja vielä peräänkin tuijotetaan.

Savolainen pysähtyy edessä  ja skannaa ylhäältä alas ja takaisin, kääntyy  sinuun päin tuijottaen kun kuljet ohi ja jää toljottelemaan perään vielä niin kauan että ehdit nähdä sen seuraavista ovilasista taatusti. Sitten se kääntyy ja taapertaa ja mutisee ja pyörittelee päätä yksinään, molemmissa käsissä kassi.

Olkaa tyytyväisiä jos teitä tuijotetaan. Mua ei huomioi kukaan. Ei edes vaikka yritän pukeutua kauniisti, meikkaan ja laitan hiukseni nätisti. On teissä jotain kiinnostavaa jos teitä katsotaan. Joko ulkonäkö, luontainen karisma, jonkinlainen "aura", tai ehkä muistutatte jotain julkkista? 

On olemassa meitäkin joita ei kukaan havaitse näkökentässään, joten älkää valittako.

Itsekin tykkään siksikin enempi syksystä(ja talvesta),kun saa piiloutua pimeän turvaisaan suojaan ja kulkea vielä huppu silmillä, jos siltä tuntuu. Ja usein tuntuu. Pahantahtoinen tuijottaminen on kamalaa, kyllä sen vaan tuntee ja erottaa normaalista nopeasta/ystävällisestä vilkaisusta, tiedän mitä tarkoitatte. 

En myöskään useimmiten pidä tuijottelijoista ja kävelen vilkaisemattakaan ketään silmiin. Mutta, silloin kun olen hyvällä tuulella eikä ahdista muut niin hymyilen itsekseni ja jos satun vilkaisemaan jotain silmiin niin saan aina vastahymyn takaisin.

Luulen että ihmiset ovat vain sosiaalisia laumaeläimiä ja katsekontaktin hakeminen on siis luontaista.

Mutta ymmärrän täysin ap: ta. Koita pyyheltää vain omissa ajatuksissa ihmisten ohi jos ärsyttää, katso vaikka poispäin että et edes sivusilmällä huomaa tuijottajia.

Vierailija kirjoitti:

Nuo tuijottajat toimivat usein ryhmissä. Esims matkalla kauppaan ulko-ovella on ensimmäinen ja kun käännyt nurkan taakse siellä odottaakin jo seuraava. Tietävät reitit etukäteen vaikka vaihdan niitä ja välillä olen lähtevinäni kauppaan ja puhun siitä asunnossa kovalla äänellä ja sitten menenkin kampaajalle tai käännyn takaisin enkä aikonutkaan mennnä kauppaan enkä kampaajalle vaan tarkistin onko niitä siellä odottamassa niinkun yleensä on.

Pika pikaa psykiatrille, jos et ole käynyt jo. Sulla on ihan klassiset psykoosin oireet. Se ei ikinä parane, jos ei sitä ajoissa hoida ja vaurioittaa aivoja koko ajan hoitamattomana.

En tiedä mikä siinä on, mutta suomalaiset ovat toljottajakansaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo tuijottajat toimivat usein ryhmissä. Esims matkalla kauppaan ulko-ovella on ensimmäinen ja kun käännyt nurkan taakse siellä odottaakin jo seuraava. Tietävät reitit etukäteen vaikka vaihdan niitä ja välillä olen lähtevinäni kauppaan ja puhun siitä asunnossa kovalla äänellä ja sitten menenkin kampaajalle tai käännyn takaisin enkä aikonutkaan mennnä kauppaan enkä kampaajalle vaan tarkistin onko niitä siellä odottamassa niinkun yleensä on.

Pika pikaa psykiatrille, jos et ole käynyt jo. Sulla on ihan klassiset psykoosin oireet. Se ei ikinä parane, jos ei sitä ajoissa hoida ja vaurioittaa aivoja koko ajan hoitamattomana.

Tuon kirjoittaja ei ollut ap. En sentään kuvittele, että kaikki tuijottaa tai seuraa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mikä siinä on, mutta suomalaiset ovat toljottajakansaa.

Joo. En koskaan näe ulkomaalaisten tuijottavan, ellei jotakin yksittäisiä miehiä lasketa. Suomalaiset taas toljottavat vauvasta vaariin. Ihan uskomatonta skannausta päästä varpaisiin.

Mulla on silmät ja kulmakarvat eriparia. Näytän vähän vinolta tai epäsymmetriseltä. Omasta mielestä vähän downin syndroomaiselta. Lisäksi olen pullea. Häpeän kulkea ulkona ulkonäköni vuoksi. Välillä tuntuu etten esim ansaitse pitää kauniita vaatteita, kun olen tämän näköinen.

Hämmentyvät kumminkin itse katseista ja koettavat peittää sen mm. tuijottamalla huomiota herättävästi. Haluavat nähdä, että joku muu hämmentyy sen sijaan. Siis tyhjää täynnä ne tuijottelut.

Mä olen hoikka ja tavanomainen nainen, mutta silti vanhemmat ihmiset tuijottaa mua välillä suu auki :D niinku hölmöläiset! Tänäänki joku mummo katso sillee :O, katoin siihen pari kertaa takas ja aina vaan metsäläisen mollotus kävi. Tyydyin pudistamaan päätäni.

Vierailija kirjoitti:

Miten minusta tuntuu, ettei kukaan ainakaan täällä stadissa tuijota. Ehkä se on sitä, että täällä vaan nyt on niin paljon ihmisiä ja erikoisia tallaajia joukossa pilvin pimein, että ei kukaan ole kiinnostunut toljottamaan? Toki nyt sen verran vilkaisee, ettei porhalla tervehtimättä tuttujen ohi, mutta ei sen enempää.

Esimerkiksi tyttäreni 20 v. meni pari vuotta sitten junalla ja metrolla kaverilleen halloween-juhliin. Oli maskeerannut naamansa pääkalloksi. Ja voin sanoa, että hän kuvataideopiskelijana oli tehnyt sen hyvin, oli todella hätkähdyttävän näköinen.

Kysyin jälkikäteen, että tuijotettiinko häntä. Ei, yksi lapsi katsoi ja hätkähti, sanoi tytär.

Eli jos ei vastaankävelevää luurankoakaan tuijoteta, niin ei kyllä liikapainoistakaan kukaan tuijota.

Toinen juttu sitten on, että yksi neuroosin muoto/OCD:n laji on kyllä juuri se, että kuvittelee kaikkien kyttäävän, ja juurikin pahantahtoisesti. Se kumpuaa sosiaalisista peloista ja heikosta itsetunnosta. Joten jos sinusta koko ajan tuntuu siltä, että sinua tuijotetaan, niin aika todennäköisesri kyse on omista harhaluuloistasi. Et sinä NIIN mielenkiintoinen ole, että kaikki kaikkialla jaksaisivat sinusta olla kiinnostuneita...

Kyllä tuijotetaan Helsingissäkin. Vähäisempää se on kuin maaseudulla, toki! Mutta silti sitä tapahtuu, kerran olin syömässä jossain ja koko ajan vieruspöydässä oleva nainen katsoi minuun vaivihkaa vaikka jutteli kaverinsa kanssa. Ja aivan törkeän pitkää tuijottamista, pitäs kyllä näille sanoa aina jotain että tajuisivat. Olen joskus irvistänyt takaisin. Tälle ravintolassa tuijottajaa katsoin vihaisesti takaisin niin se meni ihan hämilleen ja jatkoi silti tuijottamista..sillee ok

voihan sitä myös hihittää ja tirskua

😇

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten minusta tuntuu, ettei kukaan ainakaan täällä stadissa tuijota. Ehkä se on sitä, että täällä vaan nyt on niin paljon ihmisiä ja erikoisia tallaajia joukossa pilvin pimein, että ei kukaan ole kiinnostunut toljottamaan? Toki nyt sen verran vilkaisee, ettei porhalla tervehtimättä tuttujen ohi, mutta ei sen enempää.

Esimerkiksi tyttäreni 20 v. meni pari vuotta sitten junalla ja metrolla kaverilleen halloween-juhliin. Oli maskeerannut naamansa pääkalloksi. Ja voin sanoa, että hän kuvataideopiskelijana oli tehnyt sen hyvin, oli todella hätkähdyttävän näköinen.

Kysyin jälkikäteen, että tuijotettiinko häntä. Ei, yksi lapsi katsoi ja hätkähti, sanoi tytär.

Eli jos ei vastaankävelevää luurankoakaan tuijoteta, niin ei kyllä liikapainoistakaan kukaan tuijota.

Toinen juttu sitten on, että yksi neuroosin muoto/OCD:n laji on kyllä juuri se, että kuvittelee kaikkien kyttäävän, ja juurikin pahantahtoisesti. Se kumpuaa sosiaalisista peloista ja heikosta itsetunnosta. Joten jos sinusta koko ajan tuntuu siltä, että sinua tuijotetaan, niin aika todennäköisesri kyse on omista harhaluuloistasi. Et sinä NIIN mielenkiintoinen ole, että kaikki kaikkialla jaksaisivat sinusta olla kiinnostuneita...

Kyllä tuijotetaan Helsingissäkin. Vähäisempää se on kuin maaseudulla, toki! Mutta silti sitä tapahtuu, kerran olin syömässä jossain ja koko ajan vieruspöydässä oleva nainen katsoi minuun vaivihkaa vaikka jutteli kaverinsa kanssa. Ja aivan törkeän pitkää tuijottamista, pitäs kyllä näille sanoa aina jotain että tajuisivat. Olen joskus irvistänyt takaisin. Tälle ravintolassa tuijottajaa katsoin vihaisesti takaisin niin se meni ihan hämilleen ja jatkoi silti tuijottamista..sillee ok

Oliko hänellä joku syy tuijottaa? Näytätkö jotenkin erikoiselta?

Minua ihmiset tuntuvat kyttäävän vaikka olen ihan tavallisen näköinen mies. En tiedä onko se sitten epänormaalia että minua suorastaan vituttaa kun joku katselee kohti enemmän kuin sen ohimenevän pari sekuntia. Kytätkää saatanan kyylät vaikka omaa haaroväliänne mutta minua ette toljota kuin vähämieliset!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten minusta tuntuu, ettei kukaan ainakaan täällä stadissa tuijota. Ehkä se on sitä, että täällä vaan nyt on niin paljon ihmisiä ja erikoisia tallaajia joukossa pilvin pimein, että ei kukaan ole kiinnostunut toljottamaan? Toki nyt sen verran vilkaisee, ettei porhalla tervehtimättä tuttujen ohi, mutta ei sen enempää.

Esimerkiksi tyttäreni 20 v. meni pari vuotta sitten junalla ja metrolla kaverilleen halloween-juhliin. Oli maskeerannut naamansa pääkalloksi. Ja voin sanoa, että hän kuvataideopiskelijana oli tehnyt sen hyvin, oli todella hätkähdyttävän näköinen.

Kysyin jälkikäteen, että tuijotettiinko häntä. Ei, yksi lapsi katsoi ja hätkähti, sanoi tytär.

Eli jos ei vastaankävelevää luurankoakaan tuijoteta, niin ei kyllä liikapainoistakaan kukaan tuijota.

Toinen juttu sitten on, että yksi neuroosin muoto/OCD:n laji on kyllä juuri se, että kuvittelee kaikkien kyttäävän, ja juurikin pahantahtoisesti. Se kumpuaa sosiaalisista peloista ja heikosta itsetunnosta. Joten jos sinusta koko ajan tuntuu siltä, että sinua tuijotetaan, niin aika todennäköisesri kyse on omista harhaluuloistasi. Et sinä NIIN mielenkiintoinen ole, että kaikki kaikkialla jaksaisivat sinusta olla kiinnostuneita...

Kyllä tuijotetaan Helsingissäkin. Vähäisempää se on kuin maaseudulla, toki! Mutta silti sitä tapahtuu, kerran olin syömässä jossain ja koko ajan vieruspöydässä oleva nainen katsoi minuun vaivihkaa vaikka jutteli kaverinsa kanssa. Ja aivan törkeän pitkää tuijottamista, pitäs kyllä näille sanoa aina jotain että tajuisivat. Olen joskus irvistänyt takaisin. Tälle ravintolassa tuijottajaa katsoin vihaisesti takaisin niin se meni ihan hämilleen ja jatkoi silti tuijottamista..sillee ok

Oliko hänellä joku syy tuijottaa? Näytätkö jotenkin erikoiselta?

En näytä, tosi tavalliselta ja normaalipainoinen olen. Kysyin mieheltäni samaa ja sanoi etten näytä mitenkään kummalta. En tiedä sitten.. en muistuta ketään julkkistakaan. Hieman huono ryhti on, olen kynäniska. Ehkä sitä sitten tuijotti

Samaa mieltä. Voisitte ihmiset opetella tapoja ja lopettaa sen tuijottamisen, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Voisitte ihmiset opetella tapoja ja lopettaa sen tuijottamisen, kiitos.

Useimmiten kyllä huomaa ettei noilla toljottajilla ole muutenkaan mitään tapoja. Toljottajan persuominaisuuksiin kun kuuluu myös oikeasti täysin juntti yleisolemus ja vaikka olisi kyseessä paljasjalkainen kaupunkilainen niin näyttävät siltä kuin joku olisi ne kaapannut kesken uniensa jostain peräkorvesta keskelle kaupunkia.