Harcore- vs. casuaali-pelaaja

Hardcore-geimeri: Pelaa aina pc:llä, käyttää hiirtä ja näppäimistö. Pelaa pelejä jotka vaatii tarkkuutta, älyä, omistautumista, strategista neroutta, taktikasta taitoa.

Kasuaali-luuseri: Pelaa konsolilla, käyttää peliohjainta, pelaa helppoja tasohyppelyitä, sims-pelejä, Minecraftia, Stardew Valleytä, Tetristä jne. Eli lasten ja tyttöjen pelejä.

Minä olen varmaan oman pelimakuni osalta casuaali-pelaaja.

Itse en jaksa pelata esim. sellaisia pelejä, joissa pelihahmoa joutuu grindaamaan monen tunnin edestä, jotta se voisi kukistaa jonkin tulevan pomovastuksen. Tämä vuoksi esim. Final Fantasy-sarja on jääny melko vähälle omalla kohdallani. FFX:n vedin kerran läpi PS2:lla joskus vuosien 2009-2010 aikana, ja oli kyllä hieno peli  tarinansa, hahmojensa ja musiikkien osalta, mutta se tasaisin väliajoin tapahtuva grindaamisen pakko alkoi monesti puuduttamaan. Muihin sarjan osiin ei sittemmin ole tullut koskettua.

En myöskään perusta sellaisista  peleistä, jotka ovat niin vaikeita, että esim. pomotaisteluissa on pitkän aikaa jumissa, koska joutuu opettelemaan vihollisen jokaisen liikkeet jollain lailla ulkoa. Esim. Dark Soulsit ovat varmasit hyviä pelejä sinänsä, mutta itse olen sen verran "huono" pelaaja, että minulle ne ovat liian  vaikeita.

En myöskään jaksa pelata sellaisia pelejä, joissa maailma on tehty valtavan  avoimeksi ja isoksi, koska oman kokemuksen mukaan niissä väistämättä homma menee päämääräämättömäksi haahuiluiksi, jolloin tarina monesti kärsii (hyvänä esimerkkinä viimeaikaiset Ubisoftin  pelit.) Ainoat mieleen tulevat avoimen maailman pelit, joissa tarina on toiminut hienosti, ovat olleet Witcher 3, Horizon Zero Dawn ja Batman: Arkham-sarja. En tiedä miten asia  on esim. Red Dead Redemption  2:sen kohdalla, koska sitä en ole pelannut.

Tykkään sellaisista peleistä, joissa on tarinassa selkeä alku ja loppu, ja jotka ovat jollain lailla lineaarisempia, ja niissä on jokaisen pelikerran alussa mahdollisuus valita haluamansa vaikeustaso. Esim. Tomb Raider- Resident Evil- ja Devil May Cry-sarja ovat onnistuneet näissä  asioissa hyvin, ja siksi pidän esim. noista  sarjoista. Samoista  syistä pidän myös esim. Uncharted- ja Last of Us-peleistä.

Ehkä minä olen tuon perusteella casuaali-pelaaja, kun tykkään peleissä tarinoista ja esim. "ei liian vaikeasta"-pelattavuudesta mutta eipä se toisaalta haittaa. Voi toki olla, että käsitykseni on virheellinen.

Hardcore yrittää olla tilastojen ykkönen!

Casuaali pelaa huvikseen.

up

Hardcore geimeri on ikäänkuin taso ennen Pro geimeriä. Se on sen harjoittelun vaihe jossa harjoitteluun pitää käyttää kohtuuton määrä aikaa. Pro geimeri on sillä tasolla että taito pysyy yllä ilman ympärivuorokautusta pelaamista. Mikäs on taas sitten ennen hardcore geimeriä? No se on try hard geimeri joka kanssa käyttää kohtuuttoman ajan aikaa ja hermoja mutta ei koskaan yllä hardcore geimerin tasolle.

Tryhard geimerit on yleensä niitä jotka huutaa voicecomissa ja jotka kuolevat ensimmäisenä tai viimeisenä, koska yrittävät liikaa. Toki heiltä voi joitain yksittäisiä taitosuorituksia nähdä, mutta taidot loppuvat kun pitäisi saada myös hermot mukaan peliin.

En sanoisi että mitään hardcore-pelaamista oikeastaan onkaan, ellei sitten lasketa ammattipelaajia. On pelaajia jotka nauttivat hyvin säännöllisesti ja usein pelaamisesta ja käyttävät siihen tuntikausia kerrallaan. Kasuaalit taas ovat niitä jotka eivät jaksa uppoutua pitkien ja monimutkaisten pelien tarinaan ja maailmaan, vaan haluavat jotain kevyttä ja yksinkertaista silloin tällöin ajan tappamiseksi.

up

Jos idea että grindaat peliä monta tuntia sitä palkintoa Varten kuulostaa houkuttelevalta ja jotain mitä itse tekisit olet hardcore

Casual enemmän huvikseen pelaaja 

up