Lue keskustelun säännöt.
Viidesluokkalaisten vaikeat kaverisuhteet - yksi lapsi yhdistävänä tekijänä
27.12.2022 |
Mitä tehdä?
Kun on jo muutama vuosi ollut tätä, että ystävyyssuhteet on vuoristorataa: tänään ollaan kavereita ja tehdään sitä sun tätä, ja ensi viikolla juostaan toisen kaverin kanssa karkuun eikä olla näkevinään.
Omalla tytölläni siis tällaista. Hänellä onneksi on kavereita vanhasta koulusta, ja kavereita harrastuksesta, sekä yksi saman ikäinen serkku jonka kanssa ovat läheisiä. Mutta nämä koulussa tapahtuvat on/off suhteet on vieneet välillä tytön synkkiin mietteisiin.
Ei sillä, etteikö me oltaisi vanhempina mietitty oman lapsen osuutta asioihin ja yritetty opettaa miten kannattaa yrittää toimia, miten puhua omista tunteista, ja miten yrittää ajatella positiivisesti.
Mutta sitten on tämä yksi tyttö, joka tuntuu olevan yhdistävä tekijä kaikessa ikävässä, mut luokassa ja luokkalaisten välillä tapahtuu. Hän ei ota itse vastuuta teoistaan eikä suostu niitä sovittelemaan tai niistä puhumaan opettajan tai kuraattorin kanssa. Hänen vanhempansa ovat sitä mieltä että vika on muissa ja varsinkin meidän lapsessa (tämän tytön äiti ei voi sietää minuakaan).
Kiusaaminen on hienovaraista ja vaikeasti todennettavaa, ja tilanteet on aina siten sana sanaa vastaan. Klikkejä syntyy ja rikkoutuu minusta oudon usein, ja aina tämä yksi tyttö on ollut osa sitä.
Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Kun yksi myrkyttää oman lapseni kaverisuhteita, ja ns. vie kavereita itselleen puhumalla pahaa omasta lapsestani ja tarjoamalla kuun taivaalta näille, kenet aina ottaa bestiksekseen. Ja miksi muut tytöt lähtee tähän?
Onko kellään täällä kokemusta vastaavasta?
Miten toimitte?
Miten kävi sille, joka on oman lapseni asemassa eli aina vähän ulkopuolinen?
Kommentit (14)
Minä jäin aina yksin ja ulkopuoliseksi. Vasta lukiossa löysin omalta luokaltani vastakaikua persoonalleni ja aloin viihtyä, koska huomasin olevani suuna ja päänä ja toiset hyväksyivät juttuni ja jopa nauttivat niistä. Mutta siihen meni vuosia, yhdeksän vuotta. Eikä nykyisin ole lukioissakaan luokkia enää, ne kuulemma haahuilevat tunnilta toiselle aina eri porukoissa. Jos olisin nyt senikäinen, en saisi varmaan hyväksyntää lukiossakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on sama tilanne. Vuosia jatkunut. Älyttömän raskasta. Voimia sinne!
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sama tilanne. Vuosia jatkunut. Älyttömän raskasta. Voimia sinne!
Voimia sinne myös!
Haluatko avata tilannetta? Vaikka ihan vertaistuen vuoksi?
Siihen auttaa se, ettei altista kasvavaa nuorta tyttöä millekään Disney-saduille ja aktiiviprinsseille, jotka elää elämäänsä kehittyen erilaisissa haasteissa ja sadun viimeisellä sivulla käy kiksauttamassa itselleen koko elämänsä kauniina tornissaan nukkuneen prinsessan. Tytöt pitää kasvattaa vauvasta alkaen siihen, että he ovat ihmisiä, lihaa, verta, suolen toimintoja, riitoja, juonia, valtataisteluita, erilaisia temperamentteja jne. Tällä planeetalla meitä on yli 8 miljardia ja lisää tulee. Tila loppuu ja elinolot eivät jakaudu tasapuolisesti. Murhaajia, rikollisia, varkaita, petoksen tekijöitä ja ku*ipäitä on aina ollut ja tulee olemaan. On hyvä, että lapsesi oppii näkemään ihmisten todellisen olemuksen jo nuorena. Mieluummin tuollainen tytär kuin luonnehäiriöinen kiusaaja tai yksi niistä tahdottomista vässyköistä, jotka seuraa milloin mitäkin pomoa. Muista: opettajankoulutuslaitokseen hakeutuu ja niiden "soveltuvuusseulat" läpäisee vain yhden putken tyypit. Ei ne sitä lastasi pysty auttamaan, eivät osaa.
Altista tyttäresi suuren maailman tekijöille, taiteelle ja terveelle itsetunnolle. Lukekaa vaikka Harry Potteria heti alkajaisiksi yhdessä. Kerrotte sille lapsellenne, että maailmassa on myös (ja etenkin) pahaakin. Ja että se koettu paha on jonkun toisen kokema hyvä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paha ikä. Harjoitellaan sosiaalisia taitoja esipuberteetin hormonimyrskyissä, eikä vielä tarpeeksi hyvin osata. Tarkoittaa sitä, että odotetaan muilta empatiaa, mutta ei itse nähdä vastavuoroisuuden velvoittavan, eli oman rakentavan asenteen merkitystä. Myös kyky informoida muita on vielä puutteellista, ja sitten vain luullaan ja oletetaan kaikenlaista ja törmäillään. Tosi on.
Olen näitä riitoja sosiaalialan työntekijänä vuosia selvitellyt koulun pihoilla, luokissa ja keskusteluissa. Käykää omien lasten kanssa tilanteita läpi. Joskus auttaa paljon, kun rauhoittelee lasta sillä, että kiusaaja ei ole välttämättä toiminut tökerösti tahallaan, vaan ymmärtämättömyyttään. Muuten lapsi tuntee itsensä helposti tahallaan syrjäytetyksi. Ajan mittaan helpottaa, mutta nämä 4.-6.-luokkalaiset ovat tunnetaidoiltaan vielä lähinnä norsuja posliinikaupassa.
Tyttäresi reagoi kiusaamiseen. Se reagointi on kiusaajan palkinto. Kiusaaminen loppuu, kun reaktiota ei tule tai saa (tai kiusaaminen lopetetaan auktoriteetin eli opettajakunnan taholta tehokkaasti). Kiusaajallehan tyydytyksen tunne vaatii jatkuvasti voimakkaampaa kokemusta, riippuvuus vallantunteesta ja tuon riippuvuuden jatkuva ruokkiminen, toimii olemattoman itsetunnon korvikkeena.
Niille mukana seuraaville hännystelijöille kyse on pelosta. Koska ovat aika yksinkertaisia ja avuttomia, on helpompi olla laumassa mukana ja tarjota uhrilahjoja kiusaajapomolle, jotta saisi turvattua paikkansa ja näennäisiä palkintoja apuruudestaan. Siis olisi hyväksytty joukkoon.
Yksin jääminen ja syrjäyttäminen ryhmästä ovat primitiivinen vallankäytön muoto. Diktatuureissa tuo on tietysti yhä käytössä, koska on tiettyyn rajaan saakka tehokas. Länsimainen demokratia vaatii toimiakseen tietoista primitiivisten toimintatapojen kieltämistä ja humanismin oppien tuntemista sekä soveltamista käytännössä. Niiden tietoista valitsemista. Oikeusvaltiokäytäntö perustuu humanismin ja demokratian arvojen suojeluun laillisen rankaisumenettelyn avulla. Koululuokassanne toimii näköjään diktaattori, ei tämän maan perustuslain edellyttämä tasa-arvo ja syrjäyttämisen kieltävä eetos.
Vaatikaa koululta, että lapsenne hyvinvointi taataan ja tehdään teille näkyväksi. Lapsellanne on siihen perustuslaillinen ja YK:n lastenoikeuksien mukainen oikeus. Koululla velvollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytöillä nuo kaverikuviot on ala-ja yläkoulussa usein tosi monimutkaisia ja vaikeita. Aina on näitä paras kaveri-liittoja ja kolmansia pyöriä, selän takana sen ja tämän tekemistä, ulkopuolelle jättämistä ym ym.
En tiedä miten pojat onnistuvatkin niin paljon helpommin solahtanaan kaveriporukkaan, ollaan välillä isoissa porukoissa ja välillä kahden; ei ongelmia. Tyttöjen draamojen selvittäminen etenkin muiden vanhempien kanssa on tosi työlästä ja uuvuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Paha ikä. Harjoitellaan sosiaalisia taitoja esipuberteetin hormonimyrskyissä, eikä vielä tarpeeksi hyvin osata. Tarkoittaa sitä, että odotetaan muilta empatiaa, mutta ei itse nähdä vastavuoroisuuden velvoittavan, eli oman rakentavan asenteen merkitystä. Myös kyky informoida muita on vielä puutteellista, ja sitten vain luullaan ja oletetaan kaikenlaista ja törmäillään. Tosi on.
Olen näitä riitoja sosiaalialan työntekijänä vuosia selvitellyt koulun pihoilla, luokissa ja keskusteluissa. Käykää omien lasten kanssa tilanteita läpi. Joskus auttaa paljon, kun rauhoittelee lasta sillä, että kiusaaja ei ole välttämättä toiminut tökerösti tahallaan, vaan ymmärtämättömyyttään. Muuten lapsi tuntee itsensä helposti tahallaan syrjäytetyksi. Ajan mittaan helpottaa, mutta nämä 4.-6.-luokkalaiset ovat tunnetaidoiltaan vielä lähinnä norsuja posliinikaupassa.
Kuule, ei se tuolla hyssyttelyllä kiusaaminen minnekään lopu. Juuri sosiaalialalla yhä noudatetaan noita postmodernin ja 1990-luvun sietämättömiä oppeja, joissa "viisaampi väistää" ja kiusatun pitää aina yrittää ymmärtää, että kiusaajalla on nyt tuollainen kehitysvaihe, hän on nyt tuollainen, ei vielä osaa, koitapa sinä kiusattuna nyt itse käyttäytyä rakentavammin ja empaattisemmin... Tuolla toiminnalla ei varmisteta yhtään mitään muuta kuin niiden sosiaalityöntekijöiden töiden jatkuminen riitojen "selvittelijöinä" hamaan tulevaisuuteen saakka. Kiusaajien mentaliteetti vain elää ja voimistuu noista silittelijöistä ja annetusta huomiosta.
Kiusaajia on jokaisessa ikäluokassa ja elinkeinoelämän portaalla, myös vanhainkodeissa. Työpaikkakiusaamisen määrässä Suomi johtaa tilastoja vuosi vuoden jälkeen. Juuri siellä sote-alalla ja kasvatusalalla kiusaaminen kukoistaa, joten ei vakuuta, että noilla esitetyillä opeilla tuo tyttö hyötyisi yhtään mitään. En suosittele. (En myöskään suosittele sosiaalialalle kouluttautumista.)
Itse sanoisin lapselle suoraan, että kyseiset tyypit ovat dorkia ja opettaisin etsimään parempaa seuraa muilta luokilta ja pojista. Kuka haluaa omalle lapselleen kuvatun kaltaisia tyyppejä kavereiksi? Jos ne kaikki ovat tuollaisia nyt, niin ei niiden kanssa kannata yrittää olla tekemisissä ennen kuin itse osoittavat olevansa jollain tapaa kiinnostavia tai luottamuksen arvoisia. Tietenkään.
Tyttärellänne kuulostaa olevan hyviä kavereita koulun ulkopuolella. Silloin voi ottaa koulun vain koulutyönä, opiskeluna, ja hoitaa sosiaaliset ilot koulun ulkopuolella. Niin moni muukin tekee, kun koulut ovat nykyään naurettavia sekamelskassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paha ikä. Harjoitellaan sosiaalisia taitoja esipuberteetin hormonimyrskyissä, eikä vielä tarpeeksi hyvin osata. Tarkoittaa sitä, että odotetaan muilta empatiaa, mutta ei itse nähdä vastavuoroisuuden velvoittavan, eli oman rakentavan asenteen merkitystä. Myös kyky informoida muita on vielä puutteellista, ja sitten vain luullaan ja oletetaan kaikenlaista ja törmäillään. Tosi on.
Olen näitä riitoja sosiaalialan työntekijänä vuosia selvitellyt koulun pihoilla, luokissa ja keskusteluissa. Käykää omien lasten kanssa tilanteita läpi. Joskus auttaa paljon, kun rauhoittelee lasta sillä, että kiusaaja ei ole välttämättä toiminut tökerösti tahallaan, vaan ymmärtämättömyyttään. Muuten lapsi tuntee itsensä helposti tahallaan syrjäytetyksi. Ajan mittaan helpottaa, mutta nämä 4.-6.-luokkalaiset ovat tunnetaidoiltaan vielä lähinnä norsuja posliinikaupassa.Kuule, ei se tuolla hyssyttelyllä kiusaaminen minnekään lopu. Juuri sosiaalialalla yhä noudatetaan noita postmodernin ja 1990-luvun sietämättömiä oppeja, joissa "viisaampi väistää" ja kiusatun pitää aina yrittää ymmärtää, että kiusaajalla on nyt tuollainen kehitysvaihe, hän on nyt tuollainen, ei vielä osaa, koitapa sinä kiusattuna nyt itse käyttäytyä rakentavammin ja empaattisemmin... Tuolla toiminnalla ei varmisteta yhtään mitään muuta kuin niiden sosiaalityöntekijöiden töiden jatkuminen riitojen "selvittelijöinä" hamaan tulevaisuuteen saakka. Kiusaajien mentaliteetti vain elää ja voimistuu noista silittelijöistä ja annetusta huomiosta.
Kiusaajia on jokaisessa ikäluokassa ja elinkeinoelämän portaalla, myös vanhainkodeissa. Työpaikkakiusaamisen määrässä Suomi johtaa tilastoja vuosi vuoden jälkeen. Juuri siellä sote-alalla ja kasvatusalalla kiusaaminen kukoistaa, joten ei vakuuta, että noilla esitetyillä opeilla tuo tyttö hyötyisi yhtään mitään. En suosittele. (En myöskään suosittele sosiaalialalle kouluttautumista.)
Itse sanoisin lapselle suoraan, että kyseiset tyypit ovat dorkia ja opettaisin etsimään parempaa seuraa muilta luokilta ja pojista. Kuka haluaa omalle lapselleen kuvatun kaltaisia tyyppejä kavereiksi? Jos ne kaikki ovat tuollaisia nyt, niin ei niiden kanssa kannata yrittää olla tekemisissä ennen kuin itse osoittavat olevansa jollain tapaa kiinnostavia tai luottamuksen arvoisia. Tietenkään.
Tyttärellänne kuulostaa olevan hyviä kavereita koulun ulkopuolella. Silloin voi ottaa koulun vain koulutyönä, opiskeluna, ja hoitaa sosiaaliset ilot koulun ulkopuolella. Niin moni muukin tekee, kun koulut ovat nykyään naurettavia sekamelskassaan.
Näytä mulle peruskoululainen, jolle kaverit ei olisi koulussa tärkeitä? Jos kavereita ei ole koulussa, se tärkeys vielä entisestään korostuu.
Lapsille vertaisryhmät ovat iso juttu ja jos niissä tulee syrjityksi, vaikuttaa se itsetuntoon negatiivisesti. Ei aikuinenkaan voi hyvin, jos työpaikalla kohdellaan huonosti, vaikka olisi kuinka mukavaa vapaa-ajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tytöillä nuo kaverikuviot on ala-ja yläkoulussa usein tosi monimutkaisia ja vaikeita. Aina on näitä paras kaveri-liittoja ja kolmansia pyöriä, selän takana sen ja tämän tekemistä, ulkopuolelle jättämistä ym ym.
En tiedä miten pojat onnistuvatkin niin paljon helpommin solahtanaan kaveriporukkaan, ollaan välillä isoissa porukoissa ja välillä kahden; ei ongelmia. Tyttöjen draamojen selvittäminen etenkin muiden vanhempien kanssa on tosi työlästä ja uuvuttavaa.
Oletpa naiivi jos luulet, ettei pojat kiusaa ja syrji ja ottaa aina kaikki mukaan.
Mä näkisin että sun tärkein tehtävä on nyt olla turvallinen aikuinen ja luoda kodista vakaa turvapaikka. Maailmalla tuulee ja tapahtuu, mutta sä pysyt aina tyttäresi puolella.
Up