Voisitko olla kokki? Nyt ei kysytä siis taitoja, vaan sitä, pystyisitkö henkisesti olemaan kokki ja

En, sielä keittiössä on niin kuuma.

Henkisesti?

Mä en tajua.

Voisin. Taidot ei vaan riitä.

En.

Olen ollut aikapaineisessa linjastotyön omaisessa työpaikassa, jossa pitää miettiä montaa asiaa samaan aikaa ja laskea aikoja suhteessa toisiinsa. Tää kokemus riitti mulle, kokin duuni on varmaan vielä stressaavampaa.

Tuskin, ei ole henkisyydellä mitään tekemistä asian kanssa vaan sillä, että olen suht tumpelo kaikissa kädentaidoissa. 

En pystyisi. Ahdistaisi se, että pitäisi tehdä monia asioita yhtä aikaa koko päivän. Olisi varmasti myös fyysisesti liian raskasta. Palkkakin on huono, kuten työajatkin eli ei mitään järkeä.

Ittee lähinnä ärsyttäis ne työajat (ilta- ja viikonloppupainotteisuus), jos ois ravintolakokki. Jossain lounaspaikassa vois ollakki töissä.

Pystyn ja olenkin. Henkisesti tässä on raskainta pätkätyöt ja työn epäsäännöllisyys. En olisi vuosi sitten uskonut, että tulee joku virus, joka vie minulta työt ikiajoiksi. 

Mietin alanvaihtoa huonon palkan ja pätkätöiden takia. 

Kyllä vosin.- Ehkä, joku voisi jopa syödä minun laittamaani ruokaakin.. Tästä tuli  mieleeni, että olisi kiva, jos olisi "taas" ravntolapäivä; eli tämä mainio päivä jolloin kuka ahansa voi perusaa päiväksi "ravintolan" ja myydä/ tarjota tekemiään herkkuja. 

Voisin todellakin....

Suku täynnä kokkeja.

Aina ollu hyvä luontaisesti laittaa ruokaa, sekä oon tosi näppärä ja rakastan kaikkia aikakisoja yms sekä luovuutta.

Olen käytännön töissä aina ollut täysi tumpelo, joten luulen että aika huono kokki minusta tulisi. Kestäisi varmaan tosi kauan oppia edes pärjäämään työssä, vaikka koulut olisikin käyty asiaan, eikä kovin kummoista minusta tulisi koskaan. Kun olen vaan kaikissa muissakin ns. käytännön töissä hidas ja tohelo. 

Luulen että en, jalat huutaisi hoosiannnaa seisomisesta, takissa tulisi kuuma, menisi hermot pilkkomiseen kiireessä, asiakkaat valittaisivat (ainakin kun meikäläisen pöperöistä joutuisivat maksamaan)...

Voisin sopivassa työpaikassa.

En varmaan pärjäisi missään todella hienossa iltapainotteisessa tilausravintolassa. Liian paljon kaikkea.

Kotona tuskin sitten tulisi kokattua.

Vierailija kirjoitti:

Voisin todellakin....

Suku täynnä kokkeja.

Aina ollu hyvä luontaisesti laittaa ruokaa, sekä oon tosi näppärä ja rakastan kaikkia aikakisoja yms sekä luovuutta.

"Luovuutta"? Hyvä ihminen, harva kokki pääsee olemaan työssään luova. Jos annoskortin ohjeet sanovat, että sitruunaheinä asetellaan viistosti kärki kohti kello kahta, niin tehdään tasan niin, eikä ryhdytä luovaksi.

Voisin. Valitettavasti atopia estää hakeutumasta alalle. Käsien iho ei kestäisi viikkoakaan sitä työtä.

Kokin työssä kyllä saa käyttää luovuutta, enemmän ku monessa muussa työssä, ei ihan joka paikassa mutta monessa juu.

Takuuvarmasti en pystyisi toimimaan kokkina. Todennäköisesti laittaisin lakin hyllylle jo ekana päivänä. Enimmäkseen henkisen stressin vuoksi, vaikka olisin varmasti fyysisestikin puhki työpäivän jälkeen.

Kotona yhden aterian kokkaaminen vie sen päivän energiapanokset. Kauhea ajatus, että annoksia pitäisi kokata, pilkkoa ja paistaa, liukuhihnalla. Ja annosten ajoitus ainakin menisi pieleen. Ei ei ei... Vielä kerran EI.

Vierailija kirjoitti:

En.

Olen ollut aikapaineisessa linjastotyön omaisessa työpaikassa, jossa pitää miettiä montaa asiaa samaan aikaa ja laskea aikoja suhteessa toisiinsa. Tää kokemus riitti mulle, kokin duuni on varmaan vielä stressaavampaa.

Olen käynyt aikanaan keittiöpuolen koulutuksen( en koskaan ollut alasta kiinnostunut). Parasta alalla ovat parhaimmillaan työkaverit, sisäpiirihuumori, asiakkaiden positiivinen palaute. Alalla pärjäämisen edellytys on tietynlainen intohimo ja ammattiylpeys työstänsä, sekä asiakaspalvelualttius. On siis ehdottomasti sosiaalisuutta, hyviä vuorovaikutustaitoja, nopeita hoksottimia, tyylitajua ja monen asian yhtäaikaista hallintaa/ terävää muistia / oppimiskykyä vaativa ala. Palkkaus on työmäärään ja vaativuuteen suhteutettuna aivan surkea, jos et pääse hierarkiassa ylöspäin tai ole harri syrjänen. Hurtti huumori kantaa pitkälle, mutta todellista gastronomiaa hallitsee harvempi. Kurjinta on tiskarin duuni, mutta ilman puhtaanapito töitä ei keittiötä ole mahdollista pyörittää, eli jokainen on panoksellaan arvokas. Jos veemäinen pomo, ei palkka ainakaan houkuta jäämään. Hyötyä minulle on koulutuksesta ollut kotiäitinä, eipä juuri muuten, koska kuten sanottu, ala ei ole minua varten.

Koko päivä jalkojen päällä hankalissa asennoissa ahtaassa ja kuumassa tilassa.

Ei kiitos, eikä edes terveys kestäisi. Eli ei, en voisi.

Kyl kai. Ainakin sellanen 20 vuotta tässä on kokin hommia painettu.