Voisitko olla kokki? Nyt ei kysytä siis taitoja, vaan sitä, pystyisitkö henkisesti olemaan kokki ja

En missään nimessä. Vihaan ruuanlaittoa ja teen sitä vain pakosta.

Ei se täysin mahdoton työnkuva olisi, jos tosiaan ruumiillisesti (työergonomia, olosuhteet kuten lämpötila, työtahti jne.) työn tekeminen olisi OK.

Ongelmana olisi lähinnä pelko että teen virheitä ja asiakkaat eivät tykkää keitoksistani sekä paine siitä, että minun pitäisi itse laatia menu ravintolalle. Noiden takia voisin olla apukokki, en välttämättä se pääkokki, joka kantaa vastuun kaikesta.

Rakastan ruoanlaittoa, mitä hitaammin, sen parempi. Nyt edessä moussakalautanen ja kylmäsavuhaukileipä, kaikkea pitää kokeilla. En uskaltaisi ottaa riskiä, että työ pilaisi harrastuksen.

Periaatteessa tuollainen monen asian tekeminen ja huolehtiminen yhtäaikaa onnistuisi, sitä teen nykyisessä työssänikin tosin toimistossa. Fyysistä työtä en pelkää, mutta epäinhimilliset työajat kyllä rassaisi sen ruuanlaittotaidottumuuden lisäksi.

Itse olen miettinyt useaan otteeseen alanvaihtoa koska olen uupunut kaksi kertaa ja joutunut vain lähtemään oman mielenterveyteni takia hetkeksi keräämään itseäni.

Toki oli siinä muutkin stressiä elämässä mutta kyllä se on aika kuluttavaa toisinaan.

Kuitenkin intohimoa edelleen on.

Nytkin kun astuin pitkästä aikaa anmattikeitriöön niin tiedän, että se on kuitenkin minun paikkani.

Siinä on oma viehättävyytensä ammatissa.

Se kiire sekä paine, aikataulun kanssa stressaaminen mutta sitten kun olet selvinnyt rankan vuoron jälkeen, asiakkailta on tullut kehuja ja kroppa uupuneena pääset levolle niin euforia valtaa kyllä ihmisen kovan työn jälkeen.

Siinä on jotakin todella hienoa mutta uupuneena homma on sitten eri.

Onneksi minulla on yleensä ollut loistava työporukka, palkasta voi nykyään jo keskustella joka ei perustu tessiin vaan rehellisesti osaamiseen ja miten kokonaisuudessaan pystyt organisoimaan ja tuomaan ravintolalle tuloja panostuksellasi.

Vaatii paljon joustavuutta ja rohkeutta mutta niin se varmaan muillakin aloilla on.

Keittiöpuolen hommia olen joskus tehnytkin, vaikka en kokkina ollutkaan. Henkisesti onnistuisi kyllä, mutta palkka on kyllä huono, työajat hanurista ja fysiikkakaan ei sitä touhua enää kestäisi.

Vierailija kirjoitti:

Henkisesti?

Mä en tajua.

Niin eli pystyisikö psyykkeesi mukautumaan siihen keittiömaailman rytmiin ja paineeseen jossa pitää pystyä hanskaamaan yllättävät tilanteet ilman että pakka leviää kuin jokisen eväät.

Esimerkiksi tilanne missä kuormasta puuttuu tilattuja raaka-aineita tai niitä on tilattu epähuomiossa liian vähän tai sitten ruokapaikan eteen kurvaa yllättäen bussilastillinen mummoja.

Yhden tyypin tunsin reilun vuoden. Sanoi itseään vain kokiksi.

Myi aika vahvaa porsketta, vaikka ilmeisesti jatkoikin sitä jonkin verran.. Hyi hitto mitä tavaraa, saa nopeesti huonoksi itsensä.

En. Vaikka rakastankin ruoanlaittoa kotioloissa niin en haluaisi tehdä sitä työkseni. On sitä paitsi ihan eri asia tehdä kotona ruokaa fiiliksen mukaan kuin ravintolassa asiakkaille.

Vierailija kirjoitti:

Pystyn ja olenkin. Henkisesti tässä on raskainta pätkätyöt ja työn epäsäännöllisyys. En olisi vuosi sitten uskonut, että tulee joku virus, joka vie minulta työt ikiajoiksi. 

Mietin alanvaihtoa huonon palkan ja pätkätöiden takia. 

Ikiajoiksi??!! Justhan ravintolat aukes.

En. Tai ravintolakokkina en sitten millään mutta suurtalouskokin hommat oli mukavia, kaikki suunniteltiin etukäteen ja asiakasmäärät oli aina tiedossa. Ruoka oli arkiruokaa eli perushyvää.

Ravintolassa taas... Ahdisti aina että tykkääkö asiakas. Valmistelut oli sielläkin best mutta en tykännyt kun piti koko ajan pomppia tekemään sitä sun tätä ja aikatauluttaan kaikki komponentit valmiiksi yhtä aikaa, liian hektistä.

Olen ollut tarjoilijanakin ja en kestä sitäkään. Koko ajan pitää keskeyttää sen mitä tekee kun asiakkaita tulee ja pitää olla läsnä joka ikiselle asiakkalle henkilökohtaisesti ja pitää huolta heidän tarpeistaan + sadan muun. En pysty repeytymään niin moneen suuntaan ilman että olen aivan lopen uupunut kun tarpeeksi pitkään olen sitä tehnyt. Ja jos tarjoilijaa ei kiinnosta viinit/drinkit niin tulee huono omatunto kun ei osaa sanoa niistä mitään tai tehdä mitään gt:a erikoisempaa.

Mun mies on kokki ja ei todellakaan nappaisi hänen työ. Vaikuttaa tosi stressaavalta ja rankalta. Työajat ja palkkakaan eivät ole kovinkaan hyvät. Jos työskentelee edes ihan semimenestyvässä ravintolassa, niin kyllä siinä on paineensietokyky koetuksella ja monta rautaa aina tulessa. Fyysisesti käy etenkin jaloille raskaaksi, koska kokin työ on lähes pelkkää seisomatyötä. Ei ihan pelkkä innostus ruoanlaittoon taida riittää, että pärjää kokkina.

Ehkä voisin, mutta ei ole kiinnostusta alaan. Monta tuntia seisoa saunassa tekemässä muille ruokaa. 

Zinc

Tykkään kyllä syödä hyvää ruokaa. Tuli eilisestä lampaan paistista erinomaisen makuista. Ei kyllä voi sanoa, että liha olisi ollut ihan priimaa, mutta sitä ei koskaan tiedä ostaessa, että mitä sieltä paljastuu ..

Kaverini joka onkin kokkina sanoi jo aikoinaan, että kannattaa ostaa isoja köntsiä, niiden laatu on yleensä parempi. 

No joo varmaan kannattaa, mutta yksin tulee yleensä valittua juuri niitä pienempiä .. ;)

Zinc

Eri asia on sitten varmaan karitsan paistit yms.

444222666