Ex kieltää lasten muuton
Haluaisin muuttaa 100km päähän toiseen, pienempään kaupunkiin jossa olisi töitä ja edull.kustannukser asumiselle ym. tukiverkosto. Lapset asuvat minulla ja tapaavat joka toinen viikonloppu. Ex kieltää muuton. Sanoo että menee liian vaikeaksi eikä halua. Mieluummin lapset 50/50.
Olen surun murtama kun vie mahdollisuudet. Asuttava kalliimmin eikä varaa kivaan kotiin. En halua viikko-viikkoa. Tuntuu voimattomalta ihan täysin.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Itse muutin 300km päähän ja isä tapasi edelleen lapsia sen joka toinen vkl ja lomilla.. ei isä tuota mitenkään pystynyt estämään ja yhteishuoltajuus meillä. Puolessa välissä matkaa oli lasten vaihto..100km tuntuu hyvin lyhyeltä matkalta. Nyt lapset jo isoja ja kulkee välin itsekseen😊
Ihanaa varmaan myös niile lapsille matkustaa joka toinen viikonloppu ja lomat olla erossa kavereista. 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uskalla väkisin muuttaa, jos ex raivostuu ja alkaakin vaatia lapsia itselleen. Lapset minulle tärkein. Ap
Lapset sinulle tärkein ja kuitenkin olit viemässä heiltä tutun kodin ja sen ympäristön?
Ja sen toisen vanhemman, joka voisi olla läsnä myös siinä päivittäisessä arjessa.
Vierailija kirjoitti:
Itse muutin 300km päähän ja isä tapasi edelleen lapsia sen joka toinen vkl ja lomilla.. ei isä tuota mitenkään pystynyt estämään ja yhteishuoltajuus meillä. Puolessa välissä matkaa oli lasten vaihto..100km tuntuu hyvin lyhyeltä matkalta. Nyt lapset jo isoja ja kulkee välin itsekseen😊
Niin teillä matka puolittui, lapset kulkivat 600km joka toinen viikonloppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse muutin 300km päähän ja isä tapasi edelleen lapsia sen joka toinen vkl ja lomilla.. ei isä tuota mitenkään pystynyt estämään ja yhteishuoltajuus meillä. Puolessa välissä matkaa oli lasten vaihto..100km tuntuu hyvin lyhyeltä matkalta. Nyt lapset jo isoja ja kulkee välin itsekseen😊
Ihanaa varmaan myös niile lapsille matkustaa joka toinen viikonloppu ja lomat olla erossa kavereista. 😊
Oikeesti 600km matkustamista joka toinen viikonloppu, huh huh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse muutin 300km päähän ja isä tapasi edelleen lapsia sen joka toinen vkl ja lomilla.. ei isä tuota mitenkään pystynyt estämään ja yhteishuoltajuus meillä. Puolessa välissä matkaa oli lasten vaihto..100km tuntuu hyvin lyhyeltä matkalta. Nyt lapset jo isoja ja kulkee välin itsekseen😊
Niin teillä matka puolittui, lapset kulkivat 600km joka toinen viikonloppu.
Ja nyt vanhemmat ei matkusta ollenkaan...
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti 600km matkustamista joka toinen viikonloppu, huh huh.
Perjtanina koulupäivän jälkeen 4-5 tuntia matkustamista ja sama sunnuntaisin. Helppoa ja hauskaa. Moniko aikuinen olisi tuollaiseen valmis? Kokeilin etäsuhdetta viime vuonna ja vajaa kaksi tuntia suuntaansa oli minusta liikaa.
Jos lasten asuminen on vakiintunut äidin luokse, ei ex voi mitän. 100km on lyhyt matka. Monet kulkee päivittäin töissä 100km päässä ja kauempanakin.
Ei tuo 100km nyt paha ole, ellet sitten muuta jonnekin UKK kansallispuiston keskelle laavuun asumaan. Bussilla n. 2h suuntaansa ellei ex tule hakemaan omalla autolla tai sinä vie omalla.
Koeta nyt vain keskustella asia läpi. Exä ei kuitenkaan voi pakottaa sinua jäämään nykyiseen paikkaasi, jos julkiset kulkevat edes kohtuudella.
Olen tuonut ystävällisesti kaikki puolet esille ja perustellut. Sanonut että hankin auton jne. On tiukka, "ei, en halua, en hyväksy sitä". Ap
Kannattaa sitten muistaa väkisin muuttaessa että isällä on oikeus EI velvollisuus tavata/pitää lapsia. Kohta itketään täälä kun isä ei näe lapsia... ja ei se että isä ei näe lapsia ei ole syy yksinhuoltajuuteen.
Ei se ole kuin muuttaa. 100 km ei ole matka eikä mikään. Kun jo on vkl tapaamiset, niin sehän ei muutu. Vuorotellen vienti/haku, kumpikin maksaa omat kulut. Siinäpä se. Sama sille, haluaako se eksä sitä vai ei.
Ja sitä paitsi, turha syyllistää ap:tä siitä, että lasten koti yms muuttuu. Muuttavathan ydinperheetkin työn perässä. Kukaan ei renkuta heille, ettei lasten ymäristö saa muuttua.
Ja lomailevat ydinperheetkin ja liikkuvat vkl, eikä heidän lapset näe kavereitaan joka vkl ja lomia.
Naurettavia kommentteja.
Pävittäisessä arjessa mukana oleminen vaikeutuu, ymmärrän että vastustaa muuttoa.
Esim. pääsee vikka töistä klo 16 ja lapsen futispeli/treenit alkaa klo 17, samalla paikkakunnalla ehtii käydä tarvittaessa pikaisesti kotona (syömässä/vaihtamassa vaatteet tmv.) ja ehtii silti peliin, vs. 100km välimatka, ei ehdi pelin alkuun vaikka suoraan töistä lähtisi.
On eri asia elää päivittäisessä arjessa mukana, kun nähdä joka toinen viikonloppu.
+Mitä isommiksi lapset kasvavat, sitä enemmän harrastukset/kaverit vievät aikaa --> viikonloppu menoja tulee enemmän (pelejä, leirejä, koulun discoja jne.) --> sitä vähemmän aikaa jää etävanhemmalle. Loppujen lopuksi olisi hyvä asua samalla paikkaunnalla siihen kun lapset n. yläasteiässä, tuon jälkeen lapsi voi muutenkin joutua kulkemaan/muutamaan koulun perässä jos oman paikkakunnan lukio/amatsu ei ole se mihin haluaa mennä.
Lapset muuttaa isälle ja sinä yksin työn perässä muualle? Kävisikö niin?
Vierailija kirjoitti:
Pävittäisessä arjessa mukana oleminen vaikeutuu, ymmärrän että vastustaa muuttoa.
Esim. pääsee vikka töistä klo 16 ja lapsen futispeli/treenit alkaa klo 17, samalla paikkakunnalla ehtii käydä tarvittaessa pikaisesti kotona (syömässä/vaihtamassa vaatteet tmv.) ja ehtii silti peliin, vs. 100km välimatka, ei ehdi pelin alkuun vaikka suoraan töistä lähtisi.
On eri asia elää päivittäisessä arjessa mukana, kun nähdä joka toinen viikonloppu.
+Mitä isommiksi lapset kasvavat, sitä enemmän harrastukset/kaverit vievät aikaa --> viikonloppu menoja tulee enemmän (pelejä, leirejä, koulun discoja jne.) --> sitä vähemmän aikaa jää etävanhemmalle. Loppujen lopuksi olisi hyvä asua samalla paikkaunnalla siihen kun lapset n. yläasteiässä, tuon jälkeen lapsi voi muutenkin joutua kulkemaan/muutamaan koulun perässä jos oman paikkakunnan lukio/amatsu ei ole se mihin haluaa mennä.
Jaa-a, kuinkahan moni etävanhempi on oikeasti päivittäin arjessa mukana kuskaten lapsia discoihin, harkkoihin yms. Veikkaanpa ettei kovin montaa löydy...
En tiedä, voiko ex varsinaisesti estää muuttamasta. Aika outoa, jos voi. Mutta pitää ajatella lastenkin etua. Mikä on heille parasta? Sun unelmat siinä menee, mutta kun voi voi kun niitä lapsia tulee, niin asiat muuttuu. Mä 'uhrauduin' muutamaks vuodeks lasten takia. Nyt kun ovat aikuisia, niin teen mitä mua huvittaa. Saan asua yksin ja opiskelen alalle, johon olen aina halunnut. Mutta eroja on monenlaisia niinku ihmisiäkin. On vaikee sanoo mikä on jolleki hyvä ratkaisu.
Jää asumaan nykyiseen kaupunkiin ja kulje toisaalle töihin se 100 km. Ja vuoroviikot käyttöön. Jos työajat ovat joustavat, niin teet lapsettomilla viikoilla enemmän töitä ja sitten lapsiviikoilla olet vaikka välillä etänä tai lyhyempää päivää.
Ex ei voi estää sinua muuttamasta, mutta lasten muuton voi estää. Sitten hänen pitäisi olla valmis ottamaan vastuu lasten huoltajuudesta.
Vuoroviikonloppuisä ja sitten vetäisee tuollaisen 50/50 ajatuksen. Eihän tuo nyt ole muuta kuin ihan sekoilua. Ihan yksi ja sama vaikka lapset asuisi kuussa sen aikaa kun niitä ei näe.
Mikä estää viikko viikko systeemin? Rahan menetys?