Jos tapaisit nyt ensimmäisen poikaystäväsi, kelpaisiko?

Ei kelpaisi. Hän on varmasti nykyäänkin ihan mukava mies, mutta tietääkseni meillä ei ole yhtään mitään yhteistä. Tietysti jos kävisi ilmi et meillä onkin yhteisiä arvoja, mielenkiinnon kohteita ja tulevaisuuden suunnitelmia, niin ehkä sittten.

Ei. En tiä miks sillonkaa katoin koko jätkää. Ei tehnyt muuta ku pelas 24/7. Ei edes ku tuli vanhemmat kylää nii tehny muutako pelas, ei puhunu heille mtn. Kuullu et iha samanlaista elämää elää yhä ku 10 vuotta sitte

Kyllä koen sen tarpeelliseksi, että on nyt kokenut ne jännikset ja tietää millaisia ne on, niin ei enää tulevaisuudessa tee mieli. Jos olisi jäänyt kokematta, voisi loppuelämän mielessä kutkutella että millaista tuollaisen kanssa olisi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä koen sen tarpeelliseksi, että on nyt kokenut ne jännikset ja tietää millaisia ne on, niin ei enää tulevaisuudessa tee mieli. Jos olisi jäänyt kokematta, voisi loppuelämän mielessä kutkutella että millaista tuollaisen kanssa olisi.

Jep jep...

Ei. Ei kelpaisi kukaan entinen.

Ei kelpaisi tänään. Pelasi aikoinaan jalkapalloa ja oli oikein kiltti äidin mussukka. Kuitenkin petti minua vaikka antoi ymmärtää olevansa kiltti. Miksipä haluaisin pettäjän.

Kyllä kelpaisi ja toinenkin poikaystävä kelpaisi, kumpikin olivat hyviä ihmisiä ja ovat  varmaan vieläkin. Minä olin se k-pää, etteivät varmaan minua huolisi.

Ei todellakaan. Olin vähän alle 15-vuotias maalaistyttö ja ensimmäinen poikaystäväni oli pari vuotta vanhempi maalaispoika. Hän ei koskaan kouluttautunut ja jäi asumaan maalle, minä menin lukioon ja yliopistoon enkä voisi kuvitellakaan elämää, jossa olisin jäänyt kotiseudulleni. Sitä on mahdotonta tietää, pitäisinkö häntä miehenä haluttavana näiden yli 40 vuoden jälkeen.

Kelpaisi, tosin olemme edelleenkin yhdessä.

Ei kelpaisi ensimmäinen, eikä kukaan muukaan existä. Eivät olleet mitään jännämiehiä, ihan taviksia vaan.

Nyt jos pääsisikin takasin lähtöruutuun, niin valinnat olisivat hyvin erilaisia.

Ei. On sellainen sliipattu täydellisyys että ihan oksettaa. Autokauppias. Olen siltä ostanut auton, ja kauppatilanteessa totesinkin, että "Pekka" hei, säästä minulta nuo kauniit puheet. Myy mulle hyvä auto ja jätä liehittelyt ja kohteliaisuudet muille.  Hän ei minua tunnistanut vasta kun sitten, nimeni on eri ja noh, muuttuneita ollaan kuitenkin ja ei oltu 23 vuoteen nähty :D. Miestäni varoitin etukäteen, että tuo sitten on mun eka poikkis esihistoriasta. No, "Pekka" myi meille auton. Hämmennys kesti sen 5 sekuntia. Pelimies mikä pelimies.

Ei kelpaisi. Juo edelleenkin joka viikonloppu kännit. Ja nyt siis ikää 38v meillä molemmilla. Joka ikinen perjantai se tulee töistä kotiin punaviinilaatikon ja kaljalaatikon kanssa. Niitä sitten vedetään pe ja la illat.

Ei missään nimessä kelpaisi, käytti minua hyväksi pussiensa tyhjentämiseen. kertoo aika paljon jo ihmisen luonteesta. :) Nykyään löytänyt paljon kunnioittavampia miehiä joillekka olen ihan ajatteleva tunteva ihminen enkä mikään lelu. Ekat suhteet on usein surkeita ja syystä.

Ei kelpaisi. Petti silloin minua ja pettää nyt vaimoaan. Oli silloin 20 vuotta sitten komea, nyt on kaikkea muuta. On pöhöttänyt itsensä kaljaa lipittämällä ja sohvalla makaamalla ja tukkakin on lähtenyt.

Sääliksi käy miesparka ja hänen vaimonsa. Ei hän mikään paha ihminen ollut, hänellä vain ei ollut mitään itsekuria. Ehkä hänen vaimonsa keskittyy niihin positiivisiin puoliin (niitäkin oli) ja antaa anteeksi muut.

En tiedä, en ole nähnyt kymmeneen vuoteen. En usko että tykkäisin, mutta olis kiva jotenkin tavata, oltiin yhdessä monta vuotta ja tuntuu että muokattiin toisiamme paremmiksi ihmisiksi vaikka emme loppujenlopuksi sopineetkaan yhteen.

Kelpaisi ja todellakin kelpaa yhäkin :) ensi vuonna tulee 10vuotta täyteen.

Ei, ei. Äsken jo vähän mietin, että miksei, koska komea ja hauska, mutta ei. Nyt, kun katselen taaksepäin, käsitän, että vaistosin nuorena aivan oikein. Hän eli, kuin robotti.

Tietty kaava, mitä toteutti :

Kihloihin hieman ennen täysi-ikäisyyttä

Siitä kolme-neljä vuotta ensimmäinen lapsi ja ylennys

Kahden vuoden päästä omakotitalo ylennys

Tohtorikoulutus ylennys

Ihan kuin jotain kommareittein viisivuotissuunnitelmaa. Tylsää kiipijämentaliteettia. Piti olla koko ajan parempi, kuin kaverit ihan kaikessa. Perhe-elämässä, työssä, harrastuksissa.

Kaikki oli vaan suorittamista.

Nyt katson häntä. On jäänyt lähtöruutuunsa. Löysi tylsän naisen, joka ei sitten sparrannut tarpeeksi.

Koettavat nykyään päteä kolmikymppisten lastensa kautta, jotka ovat aika totaaliluusereita.

Supisuomalainen mies, joka kuvittelee olevansa bättre folk.

Ei todellakaan. Huumekauppaa, autolla ajamista kännissä ja oli vielä vainoharhaisen mustasukkainen.

Ensimmäinen, jonka kanssa tapailin/kirjoittelin, ei kelpaisi.

Ensimmäinen, jonka kanssa seurustelin, kelpaa kyllä, edelleen. Siitä asti olemme olleet yhdessä, kun yli 20 vuotta sitten aloimme seurustelemaan. En usko, että hän olisi teininä kelvannut. Tutustuimme vasta päälle 25 vuotiaina.

ei kelpaisi. Luulin että kelpaisi, sain hänet pari vuotta sitten hetkeksi uudelleen ja suhteesta ei tullut mitään. Olen tyytyväinen kuitenkin siihen että kokeiltiin  nyt aikuisina uudelleen, eipähän jää harmittamaan.