Oikeastaan vain hyviä kokemuksia miehistä? Olenko ainoa?

mulla pelkkiä huonoja kokemuksia. pelimiehiä ja narsisteja, hyväksikäyttäjiä. seurustelusuhteita 0.

et ole

Tällä palstalla olet mitä todennäköisimmin hyvin marginaalisessa vähemmistössä :D

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla olet mitä todennäköisimmin hyvin marginaalisessa vähemmistössä :D

Kertooko se enemmän palstan ihmisistä vai ihmisistä yleensä?

Ap.

Miehet on pääasiassa upeita niin kauan kun niitten kanssa ei ala parisuhteeseen. Hyviä kavereita, mahtavia kollegoita, hauskoja ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Valtavan monella tontuu olevan paljonkin huonoja kokemuksia miehistä niin parisuhteissa, deittailussa kuin muussakin elämässä. Ymmärrän että nämä ovat monille todellisuutta. Sitä ihmeellisemmältä tuntuu että olen itse päässyt viisikymppiseksi naiseksi ilman että minulla on juuri minkäänlaisia huonoja kokemuksia miehiin liittyen.

Ensin jo isäni oli todella upea ihminen. Hän kannusti aina meitä tyttäriään kouluttautumaan, kohteli kaikkia naisia ympärillään kunnoittavasti ja oli muutenkin kaikin puolin mallikelpoinen isä. Sitten ne ensimmäiset poikaystävät olivat tavallisia kunnollisia poikia joiden kanssa oli turvallista harjoitella kaikkia siihen liittyviä asioita.

Sitten tuli se suuri rakkaus. Mahtava mies joka on pysynyt rinnalla jo kohta 30 vuotta, mies joka on aina laittanut parisuhteen ja perheen etusijalle, laittanut ruokaa siivonnut ja valvonut sairaiden lasten kanssa. Ja kannustanut minua eteenpäin uralla ja elämässä. Uskollinenkin tuo on ainakin oman käsitykseni mukaan eikä vieläkään tunnu kyllästyneen hinkumasta viereen peiton alle vähän väliä.

Työelämässäkään en ole kokenut vähättelyä miesten taholta ja olen ollut aina vain työtoveri muiden joukossa.

Olenko jotenkin ainutlaatuinen näiden kokemusteni kanssa? Ja olenko missannut jotain olennaista elämästä kun kuvani miehistä on varmaan melkoisen ylipositiivinen siihen nähden mitä monet muut ajattelevat? Ei siis ole tarkoitus mitenkään leveillä hyvällä tuurilla miesten suhteen vaan miettiä miten todella erilainen kuva eri ihmisille voi tulla miehistä niiden omien elämänkokemusten kautta. Ja kaikki ne kuvat ovat omalla tavallaan tosia ja omalla tavallaan vääriä.

Tämä teksti kertoo sinusta eikä miehistä. Varmaan olet itse ollut henkisesti kypsä. Olet valinnut miehet järkevästi ja osannut suhtautua asioihin. Toki isää ei voi valita, mutta sinun oma käytöksesi on vaikuttanut siihen miten isäsi suhtautuu sinuun, joten olet itse vaikuttanut siihen, että suhde on ollut hyvä isään.

Olen tämän usein huomannut: on ihmisiä, joiden mielestä kaikki muut on paskoja. Yleensä se vika ei ole niissä "kaikissa muissa", vaan henkilössä itsessään. Eli sama toimii toisinkin päin. 

Kyllä ihmetyttää, jos ei ole kukaan mies pettänyt, jättänyt tai kiusannut. Toisaalta olet yli 59-vuotias, joten tuolloin ei ollut nettideittailua. Oletko kenties jotenkin tosi vahvan oloinen, että miehet eivät uskalla ryttyillä sinulle vai hyväksytkö kaiken mikä tulee vastaan? Ilmeisesti et ole uraihminen, jos et ole nähnyt miesten kieroilua työelämässä?

Onneksi olkoon voitosta elämän arpajaisissa, ap.

Kurko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtavan monella tontuu olevan paljonkin huonoja kokemuksia miehistä niin parisuhteissa, deittailussa kuin muussakin elämässä. Ymmärrän että nämä ovat monille todellisuutta. Sitä ihmeellisemmältä tuntuu että olen itse päässyt viisikymppiseksi naiseksi ilman että minulla on juuri minkäänlaisia huonoja kokemuksia miehiin liittyen.

Ensin jo isäni oli todella upea ihminen. Hän kannusti aina meitä tyttäriään kouluttautumaan, kohteli kaikkia naisia ympärillään kunnoittavasti ja oli muutenkin kaikin puolin mallikelpoinen isä. Sitten ne ensimmäiset poikaystävät olivat tavallisia kunnollisia poikia joiden kanssa oli turvallista harjoitella kaikkia siihen liittyviä asioita.

Sitten tuli se suuri rakkaus. Mahtava mies joka on pysynyt rinnalla jo kohta 30 vuotta, mies joka on aina laittanut parisuhteen ja perheen etusijalle, laittanut ruokaa siivonnut ja valvonut sairaiden lasten kanssa. Ja kannustanut minua eteenpäin uralla ja elämässä. Uskollinenkin tuo on ainakin oman käsitykseni mukaan eikä vieläkään tunnu kyllästyneen hinkumasta viereen peiton alle vähän väliä.

Työelämässäkään en ole kokenut vähättelyä miesten taholta ja olen ollut aina vain työtoveri muiden joukossa.

Olenko jotenkin ainutlaatuinen näiden kokemusteni kanssa? Ja olenko missannut jotain olennaista elämästä kun kuvani miehistä on varmaan melkoisen ylipositiivinen siihen nähden mitä monet muut ajattelevat? Ei siis ole tarkoitus mitenkään leveillä hyvällä tuurilla miesten suhteen vaan miettiä miten todella erilainen kuva eri ihmisille voi tulla miehistä niiden omien elämänkokemusten kautta. Ja kaikki ne kuvat ovat omalla tavallaan tosia ja omalla tavallaan vääriä.

Tämä teksti kertoo sinusta eikä miehistä. Varmaan olet itse ollut henkisesti kypsä. Olet valinnut miehet järkevästi ja osannut suhtautua asioihin. Toki isää ei voi valita, mutta sinun oma käytöksesi on vaikuttanut siihen miten isäsi suhtautuu sinuun, joten olet itse vaikuttanut siihen, että suhde on ollut hyvä isään.

Olen tämän usein huomannut: on ihmisiä, joiden mielestä kaikki muut on paskoja. Yleensä se vika ei ole niissä "kaikissa muissa", vaan henkilössä itsessään. Eli sama toimii toisinkin päin. 

Oma käytöksesi on vaikuttanut siihen miten isä on suhtautunut sinuun - miten inhottavaa syyllistää kaikkia niitä tyttöjä, jotka jo pienestä asti ovat huomanneet, että isä on arvaamaton ja jotenkin hankala.

Että se on itsestä kiinni, olitpa vaikka vasta 4-vuotias.

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Nämä joilla on miesten, aspojen, firmojen, ravintoloiden jne. kanssa aina pelkästään huonoja kokemuksia, ovat mitä todennäköisimmin itsekin kaikesta valittavia narsisteja joille asioiden pitää mennä juuri kuten he itse haluavat, tai toinen osapuoli on heidän mielestään Hitler.

Tämäkin palsta tupaten täynnä 80-90äo narsistinaisia jotka eivät näe elämässä ikinä mitään positiivista kun asiat eivät mene aina juuri kirjaimellisesti kuten he itse haluavat. Ovat siis emotionaaliseti jämähtäneet 4-6v tytön tasolle ja käytös muita ihmisiä kohtaan on tämän mukaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla olet mitä todennäköisimmin hyvin marginaalisessa vähemmistössä :D

Kertooko se enemmän palstan ihmisistä vai ihmisistä yleensä?

Ap.

Kertoo ehkä vain keskusteluista, joita palstalla käydään. Jos asiat on hyvin, niin ei raportoitavaa ole. :)

Mulla on ainoastaan yksi huono kokemus, eksä. Sekin esitti mukavaa ensimmäisen puoli vuotta, minkä jälkeen muuttui totaalisesti. Mitä enemmän halusin eroon siitä, sitä kusipäisemmäksi muuttui. Eron jälkeen oli hankalimmillaan, kunnes sitten löysi uuden naisen.

Itselläkin on muuten ollut tuuria ja esimerkiksi kotoa saatu miesmalli niin hyvä, ettei sitä varmaan kukaan koskaan kykene täyttämään. Ja siis minusta tässä on kyse nimenomaan tuurista, sattumaltahan sitä ihmisiä kohtaa ja kuten eksänikin niin ihmiset saattavat ensin esittää vaikka mitä.

Kurko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtavan monella tontuu olevan paljonkin huonoja kokemuksia miehistä niin parisuhteissa, deittailussa kuin muussakin elämässä. Ymmärrän että nämä ovat monille todellisuutta. Sitä ihmeellisemmältä tuntuu että olen itse päässyt viisikymppiseksi naiseksi ilman että minulla on juuri minkäänlaisia huonoja kokemuksia miehiin liittyen.

Ensin jo isäni oli todella upea ihminen. Hän kannusti aina meitä tyttäriään kouluttautumaan, kohteli kaikkia naisia ympärillään kunnoittavasti ja oli muutenkin kaikin puolin mallikelpoinen isä. Sitten ne ensimmäiset poikaystävät olivat tavallisia kunnollisia poikia joiden kanssa oli turvallista harjoitella kaikkia siihen liittyviä asioita.

Sitten tuli se suuri rakkaus. Mahtava mies joka on pysynyt rinnalla jo kohta 30 vuotta, mies joka on aina laittanut parisuhteen ja perheen etusijalle, laittanut ruokaa siivonnut ja valvonut sairaiden lasten kanssa. Ja kannustanut minua eteenpäin uralla ja elämässä. Uskollinenkin tuo on ainakin oman käsitykseni mukaan eikä vieläkään tunnu kyllästyneen hinkumasta viereen peiton alle vähän väliä.

Työelämässäkään en ole kokenut vähättelyä miesten taholta ja olen ollut aina vain työtoveri muiden joukossa.

Olenko jotenkin ainutlaatuinen näiden kokemusteni kanssa? Ja olenko missannut jotain olennaista elämästä kun kuvani miehistä on varmaan melkoisen ylipositiivinen siihen nähden mitä monet muut ajattelevat? Ei siis ole tarkoitus mitenkään leveillä hyvällä tuurilla miesten suhteen vaan miettiä miten todella erilainen kuva eri ihmisille voi tulla miehistä niiden omien elämänkokemusten kautta. Ja kaikki ne kuvat ovat omalla tavallaan tosia ja omalla tavallaan vääriä.

Tämä teksti kertoo sinusta eikä miehistä. Varmaan olet itse ollut henkisesti kypsä. Olet valinnut miehet järkevästi ja osannut suhtautua asioihin. Toki isää ei voi valita, mutta sinun oma käytöksesi on vaikuttanut siihen miten isäsi suhtautuu sinuun, joten olet itse vaikuttanut siihen, että suhde on ollut hyvä isään.

Olen tämän usein huomannut: on ihmisiä, joiden mielestä kaikki muut on paskoja. Yleensä se vika ei ole niissä "kaikissa muissa", vaan henkilössä itsessään. Eli sama toimii toisinkin päin. 

Huh, mikä logiikka.

Aivan kuin päihdevanhemman lapsi voisi valita, kuinka tuo vanhempi häneen suhtautuu.

Vierailija kirjoitti:

Kurko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valtavan monella tontuu olevan paljonkin huonoja kokemuksia miehistä niin parisuhteissa, deittailussa kuin muussakin elämässä. Ymmärrän että nämä ovat monille todellisuutta. Sitä ihmeellisemmältä tuntuu että olen itse päässyt viisikymppiseksi naiseksi ilman että minulla on juuri minkäänlaisia huonoja kokemuksia miehiin liittyen.

Ensin jo isäni oli todella upea ihminen. Hän kannusti aina meitä tyttäriään kouluttautumaan, kohteli kaikkia naisia ympärillään kunnoittavasti ja oli muutenkin kaikin puolin mallikelpoinen isä. Sitten ne ensimmäiset poikaystävät olivat tavallisia kunnollisia poikia joiden kanssa oli turvallista harjoitella kaikkia siihen liittyviä asioita.

Sitten tuli se suuri rakkaus. Mahtava mies joka on pysynyt rinnalla jo kohta 30 vuotta, mies joka on aina laittanut parisuhteen ja perheen etusijalle, laittanut ruokaa siivonnut ja valvonut sairaiden lasten kanssa. Ja kannustanut minua eteenpäin uralla ja elämässä. Uskollinenkin tuo on ainakin oman käsitykseni mukaan eikä vieläkään tunnu kyllästyneen hinkumasta viereen peiton alle vähän väliä.

Työelämässäkään en ole kokenut vähättelyä miesten taholta ja olen ollut aina vain työtoveri muiden joukossa.

Olenko jotenkin ainutlaatuinen näiden kokemusteni kanssa? Ja olenko missannut jotain olennaista elämästä kun kuvani miehistä on varmaan melkoisen ylipositiivinen siihen nähden mitä monet muut ajattelevat? Ei siis ole tarkoitus mitenkään leveillä hyvällä tuurilla miesten suhteen vaan miettiä miten todella erilainen kuva eri ihmisille voi tulla miehistä niiden omien elämänkokemusten kautta. Ja kaikki ne kuvat ovat omalla tavallaan tosia ja omalla tavallaan vääriä.

Tämä teksti kertoo sinusta eikä miehistä. Varmaan olet itse ollut henkisesti kypsä. Olet valinnut miehet järkevästi ja osannut suhtautua asioihin. Toki isää ei voi valita, mutta sinun oma käytöksesi on vaikuttanut siihen miten isäsi suhtautuu sinuun, joten olet itse vaikuttanut siihen, että suhde on ollut hyvä isään.

Olen tämän usein huomannut: on ihmisiä, joiden mielestä kaikki muut on paskoja. Yleensä se vika ei ole niissä "kaikissa muissa", vaan henkilössä itsessään. Eli sama toimii toisinkin päin. 

Oma käytöksesi on vaikuttanut siihen miten isä on suhtautunut sinuun - miten inhottavaa syyllistää kaikkia niitä tyttöjä, jotka jo pienestä asti ovat huomanneet, että isä on arvaamaton ja jotenkin hankala.

Että se on itsestä kiinni, olitpa vaikka vasta 4-vuotias.

Niinpä! Vai kuinka moni syyttäisi ihmistä siitä, miten äiti on kohdellut häntä lapsena? Ei yksikään! Pikkutytöiltäkin vaaditaan kypsempää käytöstä kuin aikuisilta miehiltä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmetyttää, jos ei ole kukaan mies pettänyt, jättänyt tai kiusannut. Toisaalta olet yli 59-vuotias, joten tuolloin ei ollut nettideittailua. Oletko kenties jotenkin tosi vahvan oloinen, että miehet eivät uskalla ryttyillä sinulle vai hyväksytkö kaiken mikä tulee vastaan? Ilmeisesti et ole uraihminen, jos et ole nähnyt miesten kieroilua työelämässä?

Nettideittailun todellinen vaikutus: keskittää naiset harvemmalle miehelle.

Silloin komeat (naisten mielestä tavikset, tilastollisesti 13% netti-miehistä) pääsee ryttyilemään ja pettämään mielin määrin.

Minulla oli sama tilanne vielä kolme vuotta sitten. Olin eronnut ihanasta miehestä (yli kymmenen vuoden suhde), koska lapsitoiveet kasvoivat ajan myötä liian vahvasti erilleen. Uusi mieskin teeskenteli ihanaa muutaman kuukauden, mutta muuttui sitten aivan toisenlaiseksi. Kaksi vuotta olimme yhdessä, ja vasta kun olin jo lopettanut suhteen, tajusin millä kaikilla tavoilla hän olikaan kohdellut minua huonosti. Monta juttua olin tulkinnut hänen kannaltaan aivan liian suopeasti ja selitellyt parhain päin, koska minulla on lähtöoletuksena että rakkauskumppani ei koskaan pyri satuttamaan minua. No tämä mies pyrki ja välillä onnistuikin, mutta naiiviuttani myös säästyin monilta sydänsuruilta suhteen aikana. 

Nyt en tiedä mitä oikein ajattelisin, kun muut kokemukseni suhteista ovat olleet turvallisia ja hyviä. Uskallanko enää yrittää uudelleen? Huomaan, että loukkaannun jo sellaisistakin "rikkeistä", jotka monen muun mielestä ovat aika pieniä, koska en vain ole joutunut sietämään ikävyyksiä elämässäni. Mietin olenko liian vaativa. Toisaalta, miksi ottaa ikävästi käyttäytyvää miestä vaivoikseen, kun yksinkin on ihan hyvä olla - ainakin parempi kuin katkeran ja pahansuovan miehen kumppanina.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihmetyttää, jos ei ole kukaan mies pettänyt, jättänyt tai kiusannut. Toisaalta olet yli 59-vuotias, joten tuolloin ei ollut nettideittailua. Oletko kenties jotenkin tosi vahvan oloinen, että miehet eivät uskalla ryttyillä sinulle vai hyväksytkö kaiken mikä tulee vastaan? Ilmeisesti et ole uraihminen, jos et ole nähnyt miesten kieroilua työelämässä?

Minuakin mietityttää se, että on ihmisiä, jotka mukautuvat systeemiin ja tuo systeemi palkitsee heitä. He eivät sen vuoksi näe koskaan systeemin nurjia puolia. Yleensä näillä ihmisillä on sellainen kuva, että ajattelevat, että heidän hyvä asemansa johtuu heidän omista ansioistaan, eivätkä ehkä hahmota mitä valtapelejä asioissa on.

Esimerkiksi olin itse hyvä oppilas koulussa, joten kouluaikani oli kivaa ja en nähnyt koulussa hierarkioita tai tilanteita, joissa oli epäreiluutta. Jäin noiden ulkopuolelle. Ja tavallaan olin hierarkiassa ylempänä, koska hyvänä oppilaana opettajat kohtelivat kivasti ja oppilaatkin tavallaan tunnustivat minut vain hikariksi.

 Ap:lla siis todennäköisesti on paljon tällaisia kokemuksia, sekä opiskeluajalta että työelämästä eikä tuohon kuvaan ole tullut ikinä säröä.

Mulla myös vain hyviä kokemuksia ja mullakin taustalla ihana suhde omiin vanhempiin. Pitkä parisuhde päätyi miehen kuolemaan, mutta parin vuoden jälkeen löytyi vielä nelikymppisenä aivan upea reilusti nuorempi mies, jonka kanssa ollaan nyt naimisissa.

Mä päätin jo nuorena, että turpaani en ota enkä pettämistä siedä vaikka monet sanoi, että kyllä toi sun mustavalkoinen asenne vielä jossain vaiheessa muuttuu.  Eikä ole onneksi tarvinnut.

Katsot miehiä ruusunpunaisten lasien läpi. Kieltäydyt näkemästä miehissä mitään huonoja tai edes neutraaleja piirteitä. Palvot miehiä sairaalloisen fanaattisesti. Siksi sinulla ei mukamas ole huonoja kokemuksia miehistä. Ajattelepa jos tuntemiesi miesten tilalla olisikin naisia, ja he toimisivat samoin kuin miehet? Mitä mieltä siitä olisit? Silloin tietenkin tuomitsisit naiset täysin ja itkisit naisten pahuutta, kiljuisit kurkku suorana: "nainen on naiselle susi" "miehet on kaikin tavoin täydellisiä".

Asetapa miehille edes puoliksi yhtä suuret vaatimukset kuin mitä naisille asetat, niin huomaat nopeasti, että kaikki kokemuksesi miehistä ovat huonoja.

Pääasiassa ehdottomasti hyviä kokemuksia. Vasta ensimmäinen suhteeni päälle parikymppisenä oli ensimmäinen selkeästi negatiivinen kokemus. Tietysti kohdalle on osunut myös joitain yksittäisiä tuntemattomia miehiä, joiden käytös on ollut todella epäasiallista, mutta näitäkin onneksi vähän.