Muita paikalla kellä ei ole sosiaalista elämää??

Itse kyllä lasken myös somen sosiaaliseksi elämäksi.

T: ei yhtään sosiaalista elämää netissä eikä irl, ainoa puhekumppani kaupan kassa kerran viikossa

Mä teen töitä. Pitkiä päiviä, viikonloput vapaat. En jaksa muuta tehdä, enkä ole somessa. Ei ole yhtään kaveria, kaksi teiniä asuu mun kanssa, mutta siinä on mun sosiaaliset kontaktit. Olen jo tottunut, 10 vuotta elänyt näin.

Mulla ei ole, omasta valinnastani. olen erakkoluonne. Työkin on aina etätyönä tehtävää it-alan työtä ja asun aika syrjässä maalla.

Mitä teen päivät? Töitä, ulkoilutan koiria, käyn kaupassa, hoidan puutarhaa, teen välillä remppaa talollani, pelaan tietokoneella, joskus juon viiniä tai kaljaa, luen kirjoja, katson Netflixiä tai TV-sarjoja... Ei ole tylsää koskaan.

Olen huomannut että älypuhelinten ja somen aikana ei tule juteltua enää työpaikan taukohuoneessa tai pukkareissa eli tutustuminen jää yhä enemmän pintapuoliseksi... Some ei todellakaan ole verrattavissa sosiaaliseen elämään jos haluaa muutakun kuin ruudun tuijottamista. Sosiaalisuutta se on kyllä mutten todellakaam pitäisi niitä samalla planeetalla

Mulla taas kävi niin että oli ennen vielä muutama kaveri joista pari ihan lapsesta asti ja yhtäkkiä ne välit vaan jääty pikkuhiljaa. Itse aina soittelin ja kysyin kuulumisia ja pidin yhteyttä mutta ne " kaverit " ei itse juuri koskaan pitäneet ja usein vastaus oli ettei jaksa tehdä mitään Se tunne kun kukaan ei soita ja ole kiinnostunut mitä sulle kuuluu vaan kaikki selittää vaan itsestään. Autoin aina ja tuin vaikeissa paikoissa mutta paskat mitään saanut takaisin näiltä "fakefriendseiltä "

Täällä yksi yksinäinen kukaan ei ikinä soita ja kysy kuulumisia? Yökerhot ovat ihmisiä täynnä, mutta minua ei kukaan ole pyytänyt ulos, siksi roikun täällä. En omista kuin kaksi hyvää ystävää ja heitäkin näen kerran kuukaudessa. Ikävää tämä yksinäisyys...

Aloituksen perusteella sinulla kyllä on paljonkin sosiaalista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä lasken myös somen sosiaaliseksi elämäksi.

T: ei yhtään sosiaalista elämää netissä eikä irl, ainoa puhekumppani kaupan kassa kerran viikossa

Mitä teet päivisin ja miten jaksat?

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen perusteella sinulla kyllä on paljonkin sosiaalista elämää.

Ap:lla on. Itse en ole vielä päättänyt aionko tänä vuonna tavata ketään.

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen perusteella sinulla kyllä on paljonkin sosiaalista elämää.

Mulla on siis 4 kaveria kaiken kaikkiaan kenen kans pidän yhteyttä facebookin ja whatsapin kautta joskus että sekö on sitten paljon sosiaalista elämää ja verrattavissa ihmisten näkemiseen?? Haluan nähdä ihmisiä enkä vaan kuvaruutujen kautta. Mulle se ei ole yhtään sama asia kun hengata jonkun kanssa

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen perusteella sinulla kyllä on paljonkin sosiaalista elämää.

Ap:lla on. Itse en ole vielä päättänyt aionko tänä vuonna tavata ketään.

Milloin olet viimeksi tavannut jonkun ja miten jaksat tilannetta vai oletko hyväksynyt sen??

Minulla ei ole sosiaalista elämää lainkaan. Jäin työttömäksi monta vuotta sitten ja olen näemmä äärimmäisen huonosti työllistettävä. Muutaman sukulaisen kanssa pidän yhteyttä, mutta kasvotusten tapaan heidät kerran, pari vuodessa. Pari puolituttua soittaa muodon vuoksi muutaman kerran vuodessa.

Olen viimeksi jutellut kasvotusten toisen ihmisen kanssa jouluna. Kyseessä olivat lähiomaiseni. Sitä edellisen kerran viime vuoden keväällä, ja taas kyseessä oli lähiomaiseni.

Minua ei haitannut kumppanittomuus ja kaverittomuus ennen kuin jäin työttömäksi työstä, jossa tehtäväni oli keskustella ihmisten kanssa intensiivisesti ja pitkissä, tiiviissä asiakassuhteissa. Tuo työ on itse asiassa suuri syy sille, ettei kavereita ole kertynyt: kun puhuu 6-8 tuntia päivässä ja työajat ovat aamusta iltaan (ja sivutyössä perjantai-illasta maanantaiaamuun), ei oikein ole puhtia lähteä kotoa etsimään seuraa. En edes ole baari-ihmisiä, eivätkä joukkueharrastukset kiinnosta.

Ensimmäinen vastaaja sanoi, että laskee somen sosiaaliseksi elämäksi. Minun mielestäni se on sitä vain, kun tuntee henkilökohtaisesti ne ihmiset, joiden kanssa siellä on tekemisissä. Minulla on toistakymmentä FB-kaveria, töissä aikoinani tuntemiani ihmisiä, joista muutama antaa kyllä peukun kivalle luontokuvalle, mutta sen enempää heistä ei koskaan kuulu.

Olen ihan itseriittoinen tyyppi, mutta miehen halausta kaipaan kovasti. En ole koskaan seurustellut, mutta olen ymmärtänyt, että parisuhdehalaaminen on tosi mukavaa. Harmittaa.

Olen myös tosi yksinäinen. Yksi ystävä on joka asuu kauempana.

Toinen on taas mennyt piiloon.

Siinä se sitten on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen perusteella sinulla kyllä on paljonkin sosiaalista elämää.

Mulla on siis 4 kaveria kaiken kaikkiaan kenen kans pidän yhteyttä facebookin ja whatsapin kautta joskus että sekö on sitten paljon sosiaalista elämää ja verrattavissa ihmisten näkemiseen?? Haluan nähdä ihmisiä enkä vaan kuvaruutujen kautta. Mulle se ei ole yhtään sama asia kun hengata jonkun kanssa

Ap

No monilla ei ole yhtäkään kaveria, eivätkä ole facebookissa tai ylipäätään somessa. Joillakin ei ole yhtään ainutta ihmistä, jonka kanssa pitää yhteyttä millään tavalla.

Mitä te muut yksinäiset teette päivisin kertokaa. ?? Työttömänä rahaa ei ole tarpeeksi käydä paikoissa ja masennus on vaikeuttanut työllistymistä todella vuosia

T. Kohtalotoveri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen perusteella sinulla kyllä on paljonkin sosiaalista elämää.

Mulla on siis 4 kaveria kaiken kaikkiaan kenen kans pidän yhteyttä facebookin ja whatsapin kautta joskus että sekö on sitten paljon sosiaalista elämää ja verrattavissa ihmisten näkemiseen?? Haluan nähdä ihmisiä enkä vaan kuvaruutujen kautta. Mulle se ei ole yhtään sama asia kun hengata jonkun kanssa

Ap

Aloituksessahan kerroit kahvittelevasi kavereidesi kanssa, vai teetkö senkin netissä?

Vierailija kirjoitti:

Itse kyllä lasken myös somen sosiaaliseksi elämäksi.

T: ei yhtään sosiaalista elämää netissä eikä irl, ainoa puhekumppani kaupan kassa kerran viikossa

Näin minullakin. Ainoa puhekumppani käytännössä te av-mammat.

On sukulaisia, perhe ts lapsia, mutta ketåän ei kiinnosta. Juuri otin yhteyttä ja taisin suututtaa lopullisesti, mutta ei kiinnosta, niin paljon paskaa olen niskaani saanut.

Sos elämää ollut viimeksi 13 v sitten. Viikot töissä, illat ja vkl makaan sängyssä tai katson netflixiä.

Ei onneksi ole sosiaalista elämää. En tiedä onko mitään elämää? Lähinnä tämä on vain olemassa olemista. Päivät ja illat roikun enimmäkseen koneella. Vähän katson iltaisin telkkaria ja joskus netflixsiä. Aniharvoin kun käyn baareissa voin jutella vieraille ihmisille ihan helposti. Mielummin juon yksin kotona ja kirjoittelen keskustelupalstoille.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että älypuhelinten ja somen aikana ei tule juteltua enää työpaikan taukohuoneessa tai pukkareissa eli tutustuminen jää yhä enemmän pintapuoliseksi... Some ei todellakaan ole verrattavissa sosiaaliseen elämään jos haluaa muutakun kuin ruudun tuijottamista. Sosiaalisuutta se on kyllä mutten todellakaam pitäisi niitä samalla planeetalla

Tämäkin pitää kyllä osittain paikkansa, mutta ainakin itse olen tutustunut niihin oikeasti kiinnostaviin ihmisiin työpaikalla sitten paremmin ja ne loput on pysyneet vain työkavereina. Ja nimenomaan somessa olemme syvemmin alkaneet tutustua ja jutella enemmän henkilökohtaisempia juttuja, mitä taas töissä ei tulisi mieleenkään puhua muiden kuullen ja sitä kautta sitten alkaneet viettää myös vapaa-ajalla aikaa yhdessä. Ja tosiaan ei minullakaan töiden ulkopuolella ole kuin muutama kaveri, joita näen silloin tällöin, kun saadaan aikataulut sopimaan yksiin, viestiä kuitenkin tulee laitettua lähes päivittäin. Mutta olen aspatyössä ja kaipaan kyllä työajan ulkopuolella yksin oloa ja omaa aikaa, että sinänsä ei usein edes harmita, ettei ole laajaa kaveripiiriä, joita pitäisi myös jaksaa nähdä vapaa-aikana.