Avioeron ottaminen yli 60 vuotiaana, kannattaisiko?
Olen ajatellut muuttaa yksin asumaan omaan asuntoon ja avioerota, mutta miten on, onko täällä muita eronneita kokemuksineen kertomaan, miten onnistuitte jatkamaan elämäänne yksin ilman puolison tukea?
Meidän yhteiset lapset jo aikuisia ja asuneet omine kumppaneineen ja lapsineen omillaan jo vuosikausia, joten eromme ei vaikuttaisi heihin kuin tietysti sillä tavalla, että joutuisivat vierailemaan minun luona ja sitten mieheni luona erikseen.
Kommentit (47)
Onko työttömällä puolisolla mahdollisuutta avioerota? Miten taloudellisesti pärjää jatkossa työttömänä eronneena sinkkuna, jos ja on koko avioliittonsa ajan ollut puolisonsa elätettävänä vuosikausien ajan?
Onko kukaan pystynyt järjestelemään eroaan ja muuttoaan salaa puolisoltaan?
Miten se onnistuisi, että saisi omat tavaransa matkalaukkuineen siirrettyä uuteen asuntoon ilman että puoliso huomaisi mitään ennen kuin olisi jo muuttanut omaan asuntoonsa? Eikös eropaperin voi toimittaa puolisolleen samana päivänä haastemiehen tuomana kun muuttaa virallisesti pois?
Kertokaa nyt ihmeessä, onko Suomessa mitään instanssia joka auttaa ja neuvoo avioeron sujuvaan sujumiseen?
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan pystynyt järjestelemään eroaan ja muuttoaan salaa puolisoltaan?
Miten se onnistuisi, että saisi omat tavaransa matkalaukkuineen siirrettyä uuteen asuntoon ilman että puoliso huomaisi mitään ennen kuin olisi jo muuttanut omaan asuntoonsa? Eikös eropaperin voi toimittaa puolisolleen samana päivänä haastemiehen tuomana kun muuttaa virallisesti pois?
Mikset vain muuta pois ja laita sen jälkeen eroa vireille? Eron voi sitäpaitsi laittaa vireille, vaikka asuisi yhdessä.
Miksi haluat muuttaa salaa, pelkäätkö puolison väkivaltaa?
Haluaisin asua yksin ja hoitaa vain ja ainoastaan itsenäisesti omat asiani ja olla oman elämäni ohjailija.
Mielestäni kannattaa olla rehellinen kumppanilleen ja kertoa mitä suunnittelee. Ehkäpä se voisi avata myös keskusteluyhteyden, jota anyway tulette tarvitsemaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä, mutta aika myöhään olet asian jättänyt!
En väkivaltaa pelkää puolisoni puolelta, mutta  sitä että hän ei haluaisi minun lähtevän, ja hän saattaisi muulla tyylillä kostaa muuttamisen erilleen, taloudellisesti ajatellen ainakin, koska meillä ei ole avioehtoa, ja hän on maksanut sentilleen yhteisen asuntomme velan pankille, joka pitäisikin siten osittaa, ja melko uutta autoa en huoli riesakseni, vaikka minulla onkin ajokortti ja ajotaito. Huonekaluista ja astioista sekä liinavaatteista HALUAN osuuteni. Yli 35 vuotta vanha parisänky saisi jäädä, mutta erillinen huippuhyvä patjasetti lähtisi mukaani ja ostaisin sille vaan oman sängyn.
Mieheni jäisi yksin ja yksinhän asuisin itsekkin jatkossa. Niinhän avioerossa käy. 
Itsenäinen oman elämänsä ohjailija tosiaan...
Meinaatko yhteiskunnan rahoilla elellä sitä "itsenäistä" elämää? 
Kertokaapas kuinka kalliiksi avioeroaminen tuleekaan maksamaan?
Jos lasketaan vieläpä sukunimen muutoskin kaikkine ajokortteineen, passeineen?
Muuttoauto kantajineen? 
No hienostihan sinä olet asiat jo ajatellut, kun olet pohtinut patjaakin ja miten ostat sille sängyn.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapas kuinka kalliiksi avioeroaminen tuleekaan maksamaan?
Jos lasketaan vieläpä sukunimen muutoskin kaikkine ajokortteineen, passeineen?
Muuttoauto kantajineen?
Ei ole mikään pakko vaihtaa sukunimeä, vaikka eroaa.
Ei niin ole pakko muuttaa sukunimeä, mutta kun mulla on kaksiosainen sukunimi.
Ap siis haluaa rahastaa itsensä ulos ja pelkää, kuinka siinä käy? No siinähän voi käydä niin, että mies vitkuttelee ja lopulta se ositus tehdään oikeudessa. Voi mennä parikin vuotta ennen kuin rahat on tilillä.
Vierailija kirjoitti:
Ap on pösilö.
ja ite olet, sillä joka toista haukkuu, löytyy se nimittelysi kuvaelma ihan itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapas kuinka kalliiksi avioeroaminen tuleekaan maksamaan?
Jos lasketaan vieläpä sukunimen muutoskin kaikkine ajokortteineen, passeineen?
Muuttoauto kantajineen?Ei ole mikään pakko vaihtaa sukunimeä, vaikka eroaa.
Ja ei kai ole pakko osittaa omaisuuttakaan. Ketään ei kiinnostanut ei kukaan kysellyt kun muutin erilleen 30v jälkeen ja otin mukaani vain omat tavarani. Helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu :D kaikkea olen jo funtsinut etukäteen, mutta työkalupakki on hieman kysymysmerkki, voinko sen viedä mukanani?
Olen kyllästynyt mieheni bokseripöksyjen pyykkäämiseen. Haluaisin keskittyä vain ja ainoastaan omien vaatteiden huoltoon.
Voisko tuossa työkalupakkiongelmassa olla ratkaisuna jaettu työkalupakkioikeus?
Eli vuoroviikoin saisitte pitää työkalupakkia itsellänne.
Kynnyskysymykset patja ja työkalupakki.
En todellakaan yhteiskunnan rahoilla aikoisi kokonaan elellä eron jälkeen, onhan mulla säästöjä palkoistani, perintöjä jne.
Minun ei kannattaisi erota. Miehellä on omaisuutta noin 2 milj e verran ja se on kaikki perittyä (testamentissa sanottu, että omaisuus ja sen tuotto ei ole avio-oikeuden piirissä). Aikanaan en suostunut avioehtoon, joten erossa jaettaisiin yhteinen omaisuus (50 000 e) ja minun omaisuuteni (200 000 e). Maksaisin erossa miehelle 100 000 e ja hän saisi puolet yhteisestä omaisuudesta.
Ei edes aikeita erota!
Miten olette järjestelleet yhteisen omaisuuden jakamisen sujuvasti ilman hankaluuksia esim. yhteisen omistusasunnon suhteen jne.?
Ap.