Lue keskustelun säännöt.
Kuriton taapero
Erkki
07.06.2020 |
Meillä liki 2 vuotias esikoinen poika on alkanut sen verran kurittomaksi, että väkisinkin miettii mitä me tehdään vanhempina väärin. Luonteeltaan hyvin vilkkaasti liikkuva ja aktiivinen. Pyritään kehumaan, kun poika onnistuu ja vanhempina on yhteisymmärrys siitä mikä on kiellettyä toimintaa. Säännölliset uni ja ruokarytmit on. Olisiko teillä heittää konkreettisia vinkkejä hermoja raastaviin tilanteisiin.
1. Loputon kiipeily. Kielloista ei apua, kymmeniä kertoja päivästä nostetaan pöydältä, tuolilta ym. Poika nauraa vain räkäsesti. Tietää tasantarkkaan mitä ei saisi tehdä ja lähtee niitä toteuttamaan järjestelmällisesti.
2. Ruokailu tilanteessa ruoan ja lusikoiden heittely lattialle. Ensimmäisen tavaran lentäessä jyrkästi kielletään, tämän jälkeen kahta kauheammin ja naurun kera poika yrittää saada pöydän tyhjäksi. Malttia ei ole odottaa, että muut ovat syöneet vaan pian riehuminen alkaa. Ruokailu toki loppuu välittömästi siihen, paheksutaan suullisesti, siinäpä se.
Konkreettisia vinkkejä tai hyödyllisiä kirjoja tällaisiin ongelmiin?
Kommentit (22)
Mulla samanlainen tapaus. Kai tuo liittyy ikään. En ole itsekään keksinyt tehokasta konstia paitsi ns. jäähy. En tiä ”saisko” semmosta ees oppaitten mukaan käyttää mutta käytön silti. joutuu herkästi jäähylle omaan sänkyyn jos ei usko ja aivan hulinaksi menee.
Kokeillut kyllä kaikenmaailman sanoittamiset ja rupattelut kontallaan mutta ei niistä mitään apua ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli tekemällä kiellettyjä juttuja saa teidän täyden huomionne? Ihan normaalilta ja fiksulta taaperolta kuulostaa, kokeilee ja testaa, kiva saada reaktioita aikuisilta. Miten olisi esim. huomaamattomasti toiminnan ohjaus kielletystä johonkin sallittuun? Tai tavaran jota heittelee ruokapöydässä pois ottaminen, jos toistuvasti heittää lattialle? Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty... tsemppiä tuohon elämänvaiheeseen!
Ei sitten tullu mieleen että tuon ikäisellä on uhmaikä?
Noin pieni lapsi tekee noin, jos ei tekisi, olisi jotain vialla.
Se menee ohi ajan kanssa. Mun kuopus oli sellainen jatkuvasti vahdittava kiipeilijä ja menijä, varmaan jossain vaiheessa heiteltiinkin kaikkea.
2v alkaa olla uhmaikä, kokeilee koko ajan ´omaa valtaansa..ja todella naurattaakin räkäisesti. Enpä osaa sanoa, miten , mutta tuosta ruokailutilanteesta sanoisin, että kun syöminen loppuu eli nälkä, älkää antako lapsen ruveta leikkimään ruualla tai ylipäätänsä ruokapöydässä. Itse vetäisin syöttötuolin kauemmaksi, kun lapsi söi yhdessä muiden kanssa..no ulina alkoi, mutta kun ei välitetty. loppui myös. JOs on yksin syöminen, niin pois pöydästä kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille tsempeistä ja vinkeistä.
Tosiaankin saa täydellisen huomion kun nakkelee esim ruokaa lattialle ja sitä sitten lähdetään torumaan isoin elkein. Heittely on alkanut vähentymään, kun ei tehdä asiasta niin isoa numeroa, kielletään jyrkästi pariin kertaan ja ohjataan heti tekemään muita juttuja. Syödään vuorotellen vanhempien kesken, että toinen voi lopetella taaperon kanssa syömisiä, kun alkaa leikkimään ruoalla.
Parempaan suuntaan on menossa ainakin. Ei ole varmaan edes kunnolla uhmat alkaneet, joten niitä odotellessa - AP
Ruokailutilanteessa lapsen heitellessä tavaroita poistetaan pöydästä heti.
Vie lapsi leikkipuistoon ja anna kiipeillä kyllästymiseen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan, suuri komppaus tälle että pelkän kieltämisen sijaan ohjataan tekemään halutulla tavalla. Toki voit kieltääkin, mutta pienelle kun sanot että "älä heitä!", jää mieleen helposti vain tuo loppuosa.
Myös osan jutuista voi ihan vaan ignoroida, et anna lapsen toivomaa reaktiota huonosta käytöksestä, toki lyömiset asia erikseen.
Jaksuja ja pitkää pinnaa!
Vielä joskus kasarille tuollainen käytös loppui nopeasti siihen että lapsi sai aina luunapin kun kiipesi kiellettyyn paikkaan tai heitteli lusikoita/ruokaa.
Sitten keksittiin aloittaa rakentavat dialogit kaksivuotiaan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä se on. Välillä toki on pakko kieltää kunnolla, mutta uuteen toimintaan ohjaaminen toimii usein parhaiten.
Parin lapsen kokemuksella sanoisin, että tervetuloa 2-vuotiaiden maailmaan. Kamalin ikä, mutta paljon iloakin saa kokea lapsesta onneksi! En tiedä oletko kuullut sanontaa terrible twos, mutta se kuvaa hyvin tuota vaihetta.
Ei kannata liikaa miettiä, mitä olet tehnyt väärin. Itse ainakin esikoisen kanssa luulin kasvattaneeni hänet ihan vinoon tuossa vaiheessa. Lue vaikka netistä kiukkukirjaa 2-vuotiaan kehityksestä, niin helpottaa se oma olo ainakin.
Eniten itseäni on kaduttanut, että esikoisen kohdalla tavallaan vaadin liikaa lapselta ikätasoon nähden tuossa iässä. Pitää kieltää, mutta ei pidä olettaa että lapsi osaa käyttäytyä vielä pitkään aikaan. Yritä suhtautua oman mielenterveytesi vuoksi huumorilla.
Älä nosta lasta pois tuolilta, vaan ohjaa hänet tulemaan itsenäisesti alas. Muuten saattaa tulla tilanne että lapsi on puussa eikä osaa tulla alas. Muuten en ota kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta yhdestä aiemmasta olen samaa mieltä, että 2-vuotiaan kanssa ei neuvotella ja isommankin lapsen kanssa neuvotellaan rajatuista asioista. Oikeasti vasta 5-vuotias alkaa olla riittävän kypsä neuvottelemaan kunnolla säännöistä ym. Ikätason mukaan perustellaan asiat, mitä pienempi lapsi niin sen lyhyemmin. Lapselle annetaan ikätasoisia juttuja päätettäväksi ja valinnanvarat laitetaan mahdollisimman pieneksi.
Jos alle kouluikäisille antaa varaa neuvotella asioista, niin se herättää hänessä turvattomuuden tunnetta ja hän alkaa elämään harhaluulossa, että hän saa ja hänen pitää kontrolloida kaikkea. Meidän lapsen serkkua kasvatetaan juuri näin, ja jo 4-vuotiaana kyseinen lapsi valehtelee, kiusaa ja manipuloi. Kun on oppinut kotoa tavan, että riittävästi kun keksii perusteluja niin saa periksi, niin mikäs sitä enää muuttaisi. Kaiken voi aina sanoilla kääntää nurinpäin, kun ahkerasti vaan keksii keksimistään niitä perusteluja, niin joku menee kyllä läpi aikuiselle. Vanhemmat elävät aivan valheessa lapsensa suhteen rehellisesti sanottuna. Jos jostain tulee palautetta lapsen käytöksestä, niin sitä ihmetellään ja päivitellään päiviä, kun heidän lapsi on niin fiksu ja etevä, ettei mitenkään ole mahdollista.
Ei sillä että AP olisi sanonut neuvottelevansa mistään, mutta yleisesti aiheeseen liittyen. Tämä on yksi suurimpia haasteita nykykasvatuksessa. Lapsilähtöisyys yms. ymmärretään usein väärin, ja lopulta lasta vahingoitetaan kohtelemalla isompana kuin onkaan. Oikeastihan neuvottelu asioista on vasta isompien lasten juttu.
Vierailija kirjoitti:
Sitä se on. Välillä toki on 8pakko kieltää kunnolla, mutta uuteen toimintaan ohjaaminen toimii usein parhaiten.
Parin lapsen kokemuksella sanoisin, että tervetuloa 2-vuotiaiden maailmaan. Kamalin ikä, mutta paljon iloakin saa kokea lapsesta onneksi! En tiedä oletko kuullut sanontaa terrible twos, mutta se kuvaa hyvin tuota vaihetta.
Ei kannata liikaa miettiä, mitä olet tehnyt väärin. Itse ainakin esikoisen kanssa luulin kasvattaneeni hänet ihan vinoon tuossa vaiheessa. Lue vaikka netistä kiukkukirjaa 2-vuotiaan kehityksestä, niin helpottaa se oma olo ainakin.
Eniten itseäni on kaduttanut, että esikoisen kohdalla tavallaan vaadin liikaa lapselta ikätasoon nähden tuossa iässä. Pitää kieltää, mutta ei pidä olettaa että lapsi osaa käyttäytyä vielä pitkään aikaan. Yritä suhtautua oman mielenterveytesi vuoksi huumorilla.
Se kiukkukirja oli muuten tosi hyvä! Itsellä meinas olla joskus noihin aikoihin aggressionhallintaongelmia, muistan että tuon lukeminen selkeytti paljon juttuja ja auttoi mua. Löytyikö muistaakseni MLL:n sivuilta ilmaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä muuten haittaa se, että lapsi kiipeää tuolille? Pöydän ymmärrän mutta eikö tuolilla oo aivan hyvä harjoitella noita juttuja? Vai onko se tie aina että tuolille -> pöydälle?
Osittain siis sekin että valitse taistelusi.
Täällä jo sanottiinkin, että ohjaa kieltojen lisäksi oikeaan toimintaan.
Esim ulkona "Tässä on kiipeilyteline jossa saa kiipeillä" ja kannustetaan lasta kiipeilemään.
Kotona sitten muistutetaan, että ulkona on kiipeilytelineet ja pöytä on ruokailua varten.
Jaksamista. Ärsyttävä vaihe lapsen elämässä, mutta toivottavasti menee pian ohi :)
Joo, vie ulos kiipeilemään ja hyppimään sielunsa kyllyydestä ettei tarvitse tehdä sitä sisällä. Meillä 2 vuotias kiipeää tavalliseen tuoliin syömään esim. Rusinoita tai muuta pientä. Kunnon ruokailut sitten omasta juniorituolista.
Lapsi saa kiipeillä ulkona esim. Tikapuita pitkin niin ylös että pystyn ottamaan sen itse alas, kiipeilee myös polttopuukasan päällä, ajettavan ruohonleikkurin päälle ja uusin hauskuus on ollut maahan laitettu kakkosnelonen jota pitkin tasapainoilee päästä päähän.
Ettei tarvitse sisällä hyppiä seinille.
Meillä molemmat lapset olleet tuossa iässä samanlaisia. Ohjaa oikeaan toimintaan tai harhauta. Valitse taistelusi. 4-vuotiaana viimeistään helpottaa.
Kiipeily kehittää lasta joten ulos kiipeilemään. Kehonhallinta, käsien ja silmien käyttö,tasapaino. Lisäksi purkaa hyvin energiaa. 2v ei voi mielestäni vielä vaatia moitteetonta käytöstä ruokapöydässä. Kokeile sormiruokailua, voi olla että keskittyy paremmin kun saa tunnustella ruokaa ennen suuhun laittamista. Toimi aikoinaan meillä.
On alkanut kurittomaksi. Alkoiko kurittomuus rokotuksen jälkeen?
Tämmösen vinkin oon kuullu, että älä kiellä vaan kerro/ohjaa mitä sen sijaan pitäisi tehdä ja miten toimia.