mitä tapahtui metsän marjoille ennen kuin thaimaalaiset löysivät Suomen?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen poimii metsissä kypsyvästä marjasadosta vuosittain noin 12 prosenttia. Eläimet sen sijaan syövät kaikista marjoista yli 60 prosenttia. Loput marjat putoilevat lopulta maahan ja hyödyntävät siten metsän mikrobitoimintaa. Ei mene marjat siis hukkaan vaikka yksikään ihminen ei niitä keräisi.
Joo mutta katsos kun kaikki mikä ei ihmistä (lue: taloutta) suoraan hyödytä on hukkaan heitettyä. Kellekkään tule edes mieleen että eläimetkin syö, paitsi jos ne syö omenapuista kuoret ja herukkapensaista marjat.
Totta, usein tunnutaan unohtavan, että ei ne marjat ole siellä metsässä juuri meitä varten. Niitä syötiin ja hyödynnettiin jo kauan ennen kuin mitään ihmisiä oli olemassakaan.
Ennenvanhaan oli jalo periaate, että marjoja poimittiin itselle koko talveksi. Siellä oltiin sitten viikonloppuna koko perheen voimin poimimassa niin paljon kuin löytyi ja samoin naapurin mummot yms. Ja me lapset jouduttiin välillä pakkotöihin koulun jälkeenkin. Myyntiin en muista kenenkään keränneen, mutta olinkin lapsi, ettei asia niin kiinnostanutkaan.
Nykyään ei varmaan ole tämmöistä pakkoa poimia, mummut ja vaarit siellä metsässä enää häärii vanhasta tottumuksesta. Aikuisia ei huvita poimia kuin huvin vuoksi ja lapsia ei enää haluta pakottaa hommiin. Eikä siellä maalla asukkaan niin paljoa poimijoita. Kaupungista on jo isompi kynnys lähteä poimiaan.
Muualta tulleet vievät meidän marjat ja sienet koska ulkomaalaisuus.
Eikö saa enään edes istua sohvalla ja laskea alleen vaan pakotetaan marjoja keräämään?
Nuorempi sukupolvi ei tunne hyviä marjapaikkoja. Sangot tulee täyteen nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen suomalaiset olivat ahkerampia ja poimi ne omaan käyttöön ja myös myyntiin
Ennen suomalaiset asui metsässä ja poimi sieltä lähimaastoista. Nyt ollaan pakkauduttu kaupunkeihin aluepolitiikan takia, eikä ainakaan täällä ole marjoja juurikaan saatavilla jos ei ole omaa autoa, jolla ajaa varsin kauas poimimaan. Esimerkiksi minulla ei ole mahdollisuutta marjastaa, kun ei ole kuin fillari ja julkiset liikennevälineet joilla matkata marjaan, mutta valitettavasti siellä on jokunen tuhat muutakin paikallista etsimässä sitä ainoaa mustikkaa.
Kaupalliseen poimintaan en lähde, ellei palkka ole riittävä matkoihin, elämiseen, oman asunnon vastikkeeseen poimintatyön aikana, sekä majoitukseen poiminta-alueella. Tämähän ei marjakeisareiden liksoilla toteudu, ellei asu jossain kehitysmaassa, jossa asumiskulut ovat minimaaliset.
Kauheen draamallista elämää! Yksi mustikka jota tuhannet ihmiset jahtaavat. Autoja ei näy, bussit ei liiku ja fillarit rikki. Asuntojen vastikkeet vain nousevat ja sitä ei enää pelasta edes se yksi mustikka jota suojelee The Marja keisari joka asuu kehitysmaassa.
Huh, menis ihan elokuvasta.
Täh? :D Osaatko lukea? Autoja näkyy, mutta en omista. Fillarilla (joka siis ei ole rikki), tai julkisilla (joita kyllä kulkee) ei pääse kovin hyville apajille, koska niissä paikoissa joihin kyseisillä kulkupeleillä täältä pääsee, on aika monta muutakin autotonta etsimässä marjoja.
Itse kuulun tähän sakkiin, että meidän perhe oli aika köyhä ja niitä marjoja poimittiin aina viikonloput. Mustikkaa, puolukkaa, vadelmaa, lakkaa, karpaloa. Aina tuntui olevan joku Marja-aika. Esim.nuo lakkasuot missä poimittiin kaiken päälle yöllä..oliko et ötököitä vähemmän niin oli lapselle järkyn raskaita mennä. Muistan kun minut heitettiin välillä jonkun syvän ojan yli kun en jaksanu hypätä. Näitä marjoja/riistaa/kalaa sit syötiin niin ettei nyt aikuisenakaan maistu..vanhempani toki poimii vieläkin ja heiltä saan hakea marjaa jos haluan, koska poimivat ihan järkyt määrät ja välillä oon ottanutkin pussin mustikkaa leivontaan yms. Marjametsään minua ei saa enää ikinä ja olen noille vanhemmille sanonu, että minulle ei tarvitse poimia, mutta toisaalta pysyvät kunnossa kun liikkuvat metsässä.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen poimii metsissä kypsyvästä marjasadosta vuosittain noin 12 prosenttia. Eläimet sen sijaan syövät kaikista marjoista yli 60 prosenttia. Loput marjat putoilevat lopulta maahan ja hyödyntävät siten metsän mikrobitoimintaa. Ei mene marjat siis hukkaan vaikka yksikään ihminen ei niitä keräisi.
Etenkin karhut ova kovia poikia ja tyttöjä syömään marjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen poimii metsissä kypsyvästä marjasadosta vuosittain noin 12 prosenttia. Eläimet sen sijaan syövät kaikista marjoista yli 60 prosenttia. Loput marjat putoilevat lopulta maahan ja hyödyntävät siten metsän mikrobitoimintaa. Ei mene marjat siis hukkaan vaikka yksikään ihminen ei niitä keräisi.
Joo mutta katsos kun kaikki mikä ei ihmistä (lue: taloutta) suoraan hyödytä on hukkaan heitettyä. Kellekkään tule edes mieleen että eläimetkin syö, paitsi jos ne syö omenapuista kuoret ja herukkapensaista marjat.
Kun ihminen syö marjan hän kakkii sen hukkaan. Kun eläin syö marjan, hän levittää marjakasvustoa aina edelleen. Olisi katastrofi jos ihmiset riipisi kaiken itselleen. Kasvustot supistuisi, pörriäisille ei olisi ruokaa, marjansyöjät tunkisi etsimään ruokaa pihoilta. Palkatut poimijat ottaa tarpeeksi pakastealtaisiin, jätetään me muut metsä rauhaan.
Ennen marjoja poimittiin enemmän omaan käyttöön ja myytiinkin. Aikaisemmin kaikki kyläkaupat ostivat marjoja, mutta nyt ei taida olla ostajia kuin näille parakissa asuville ulkomaalaisryhmille.
Liika on aina liikaa, ihan kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Ennen suomalaiset olivat ahkerampia ja poimi ne omaan käyttöön ja myös myyntiin
Oletan, että ennen niistä sai paremman hinnan. Torilta ostimme aina. Ei metsämarjojen tarjonnasta ollut puute torilla.
Suomalaisia ei palkata sellaisiin töihin, joihin tulee lähes ilmaista työvoimaa muualta.
Me lähdimme viikoksi marjaan. Joku meistä kävi välillä viemässä hillasaalista kylille, niin että Ladan perä viisti maata. Marjarahoilla saatettiin maksaa paikalliseen kauppaan monen kuukauden lasku. Silloin niitä tosiaan ostettiin kyläkaupoissakin. Nyt niitä ostetaan vain ulkomaalaisilta eikä toreilla parveile hinnoilla kilpailevia marjanostajia kuin ehkä se yksi sinnikäs paikallinen.
Sivuhuomautuksena : thaimaalaiset eivät ole poimineet marjoja vaan keränneet. Me suomalaiset poimimme = valikoimme vain kypsät marjat. Thaimaalaisten jäljiltä olivat kadonneet niin suomalaisten hylkäämät ylikypsät ja pilaantuneet hillat kuin kaikki raa'at, jotka oli edellisenä päivänä jätetty kypsymään. Kypsiä siellä ei kovin paljon tainnut ollakaan.
Kauheen draamallista elämää! Yksi mustikka jota tuhannet ihmiset jahtaavat. Autoja ei näy, bussit ei liiku ja fillarit rikki. Asuntojen vastikkeet vain nousevat ja sitä ei enää pelasta edes se yksi mustikka jota suojelee The Marja keisari joka asuu kehitysmaassa.
Huh, menis ihan elokuvasta.