Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi eläessä niin rakkaat läheiset unohdetaan nopeasti kuoleman jälkeen.
07.06.2020 |
Itse en unohda, mutta tuntuu että monet unohtaa. Kuolinpäivänä hieman muistellaan menneitä aikoja. Sitten tulee hautajaisjärjestelyt, päällimmäisenä stressi eikä suru. Hautajaisissa pari kyyneltä johtuen papin koskettavasta puheesta. Muistotilaisuudessa jo vieraita kiinnostaa enemmän toistensa kuulumiset ja vainaja 'unohdetaan'. Hautajaisten jälkeen heti alkaa arkiset aherrukset eikä kukaan enää puhu edesmenneestä, elämä jatkuu. Haudalla käydään jos jaksetaan, mutta sekin tuntuu velvollisuudelta.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Suru ja murhe hellittävät ajastaan,
(sanotaanhan, että 'aika parantaa haavat')
mutta kaipaus ja muisto tietenkin jäävät, jos se edesmennyt henkilö oli rakas (tai edes jollain lailla pidetty.)
Suru ja sureminen ovat lisäksi yksilöllistä ja sen määrä, laatu ja syvyys riippuvat siitäkin, millainen tuo edesmennyt henkilö oli ollut eläessään muita
( ja ennen kaikkea tietysti sitä hänen surijaansa (...tai mielellään unohtajaansa)
....kohtaan.