Päiväni menevät ahdistusta vastaan taistellessa

Kuulostaa rankalta. Millainen elämäntilanne sulla on ja ootko hakenut apua ahdistukseen?

Minulla menee niin että aamulla ok olo ja iltaa kohti ahdistus pahenee ja joo väsyttää kanssa tämä pas ka.

Osaatko yhtään sanoa mistä se ahdistus alkaa tai mikä sen laukaisee? Itselleni triggerinä toimii toisten ihmisten kanssa asioiminen, vaikka kaupassakäyminen, jossa olen mielestäni sanonut jotain tyhmää tai ollut muuten vaan väärin.

Ahdistaako ,vaikka käyt päivittäin pitkillä kävelylenkeillä.

Tottakai olen hakenut apua, mutta kolmen vuoden terapia loppui jo kaksi vuotta sitten. Kun se ei riitä, jatkoa ei saa vaan pitää odottaa viisi vuotta, että voi hakea uudelleen. Kolme vuotta vielä siis. Ja pliis, säästäkää mut avunhankintaneuvoilta ja uskokaa kun sanon: ei ole saatavilla. Mua vain ahdistaa ne oletko kokeillut... kyselyt. Olen nimittäin kokeillut. Silti ei. Ja se ei ole minun vikani. 

Mullakin saattaa ihan aamulla olla hyvä olo, totta. Usein luulen jopa, että nyt tulee hyvä päivä, mutta ei sitten tulekaan. 

Kato niilo22 videoita. Ne on hauskoja ja piristää mieltä.

Mullakin. Tajusin että elän muiden minulle määrittelemää elämää. Aion lopettaa sen. Minusta ei "kunnon" ihmistä saa.

Tosi usein juu mullakin triggerinä toimii toiset ihmiset. 

Ja sitten ihan vain omat ajatukset. Aivoni keksivät esimerkiksi, että joku taho nyt odottaa minulta jotain ja reagoin siihen ahdistumalla. 

Kiitos videovinkistä. Tuokin on totta, joskus joku hassu kissavideo vaikka voi katkaista ahdistuksen siltä päivältä. 

Kokeile ottaa sinkkiä, ja jätä kofeiini. Hormoneistakin voi johtua ahdistus.

Millaisia keinoja teillä on pärjätä ahdistuksen kanssa? Ja pystyttekö tarttumaan niihin keinoihin silloin, kun ahdistus on pahimmillaan? Se on ainakin mulle kompastuskivi... Pahimman terän pitää alkaa hellittää ennenkuin pystyn varovaisesti edes ajatella tekeväni jotain, mikä helpottaa. Pahimmalla hetkellä tuntuu siltä, kuin koko keho menisi pienen kippuraan, mahassa tuntuu solmu, tuskin edes hengitän. 

Mitä sä teit tänään?

Sinkkiä en ole kokeilutkaan, mutta magnesium on hyvä vinkki. Kahvin olen lopettanut monta kertaa ja sitten aloittanut uudelleen. Ajattelen, että normaalit ihmiset juovat kahvia ja kai sitten mielelläni samaistuisin heihin :) 

Vierailija kirjoitti:

Tottakai olen hakenut apua, mutta kolmen vuoden terapia loppui jo kaksi vuotta sitten. Kun se ei riitä, jatkoa ei saa vaan pitää odottaa viisi vuotta, että voi hakea uudelleen. Kolme vuotta vielä siis. Ja pliis, säästäkää mut avunhankintaneuvoilta ja uskokaa kun sanon: ei ole saatavilla. Mua vain ahdistaa ne oletko kokeillut... kyselyt. Olen nimittäin kokeillut. Silti ei. Ja se ei ole minun vikani. 

Mullakin saattaa ihan aamulla olla hyvä olo, totta. Usein luulen jopa, että nyt tulee hyvä päivä, mutta ei sitten tulekaan. 

Ok. Onko jokin tietty asia, joka ahdistaa? Onko se jokin nykyisyyden asia vai onko menneisyydessä käsittelemättömiä traumoja? Itselläni on pitkäaikaista traumatisoitumista lapsuudessa, ja nuo ikävät asiat ovat tapahtuneet enimmäkseen illalla, joten mulla on usein niin, että päivä menee ok, mutta illalla on levoton ja ahdistunut olo. Jos on esim. koulukiusaamistaustaa, niin se voi selittää, miksi ahdistaa nimenomaan päiväsaikaan...

Vierailija kirjoitti:

Kato niilo22 videoita. Ne on hauskoja ja piristää mieltä.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Katso mielummin Kittisaurus videoita :) Niilo22 ahdistaa mua, ihan kuin katsoisi jonkun sairaskohtausta vierestä, kun eihän hän ihan järjissään tunnu olevan. Ja legioona jonneja räkättää päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai olen hakenut apua, mutta kolmen vuoden terapia loppui jo kaksi vuotta sitten. Kun se ei riitä, jatkoa ei saa vaan pitää odottaa viisi vuotta, että voi hakea uudelleen. Kolme vuotta vielä siis. Ja pliis, säästäkää mut avunhankintaneuvoilta ja uskokaa kun sanon: ei ole saatavilla. Mua vain ahdistaa ne oletko kokeillut... kyselyt. Olen nimittäin kokeillut. Silti ei. Ja se ei ole minun vikani. 

Mullakin saattaa ihan aamulla olla hyvä olo, totta. Usein luulen jopa, että nyt tulee hyvä päivä, mutta ei sitten tulekaan. 

Ok. Onko jokin tietty asia, joka ahdistaa? Onko se jokin nykyisyyden asia vai onko menneisyydessä käsittelemättömiä traumoja? Itselläni on pitkäaikaista traumatisoitumista lapsuudessa, ja nuo ikävät asiat ovat tapahtuneet enimmäkseen illalla, joten mulla on usein niin, että päivä menee ok, mutta illalla on levoton ja ahdistunut olo. Jos on esim. koulukiusaamistaustaa, niin se voi selittää, miksi ahdistaa nimenomaan päiväsaikaan...

On traumoja, monenlaisia ja erilaisilta ikäkausilta. Ne varmasti ovat se perimmäinen syy ja selitys myös sille, miksi kolme vuotta terapiaa ei riittänyt. Jotain käsiteltiin, mutta kaikkia ei vain ehtinyt. 

Onko sinulla ap lääkitys?

Tsemppiä!

Tämä olisi itseasiassa minun ehdokkaani ahdistuksenkarkoittajaksi. 

Puhuminen auttaa ahdistukseen hetkellisesti.

Ei muiden kanssa puhuminen, koska useinhan muiden ihmisten seura ahdistaa erityisen pahasti.

Mutta siis omilta ahdistavilta ajatuksilta saa taukoa kun puhuu itsekseen. Älä puhu niitä ahdistavia ajatuksia, vaan jotain ihan muuta, jotain hömppää minkä puhumiseen ei ajattelua tarvita. Selosta vaikkapa mitä kulloinkin teet, tyyliin "aion keittää kahvit, laitan vettä ja puruja keittimeen, nyt painan keittimen päälle tosta nappulasta".

Kun aktivoi aivojen puhumisalueen niin silloin tosiaan se aivojen ahdistunut alue tulee hieman passiivisemmaksi. Tms. Jokin aivorakennejuttu se kuitenkin on, että puhumista voi käyttää ahdistuksen vähentämiseen. Eihän se pitkällä tähtäimellä sun elämästä vähemmän ahdistavaa tee, mutta tarjoaa pienen tauon ahdistukseen, pienen lepohetken.

Älä ala käyttää tuota itsekseen puhumista ihan liikaa, älä unohdu puhumaan itseksesi aamusta iltaan. Muutoin susta tulee totaalisen höperö niinkuin joku koditon alkoholisti.

Vierailija kirjoitti:

Millaisia keinoja teillä on pärjätä ahdistuksen kanssa? Ja pystyttekö tarttumaan niihin keinoihin silloin, kun ahdistus on pahimmillaan? Se on ainakin mulle kompastuskivi... Pahimman terän pitää alkaa hellittää ennenkuin pystyn varovaisesti edes ajatella tekeväni jotain, mikä helpottaa. Pahimmalla hetkellä tuntuu siltä, kuin koko keho menisi pienen kippuraan, mahassa tuntuu solmu, tuskin edes hengitän. 

Mua auttaa lukeminen. Käy lukemaan jotain romanttista hömppäkirjaa, tai esim. Av:lta jotain pitkää keskustelua. Tai sitten googlailen ahdistuksesta ja paniikkihäiriöstä. Se auttaa kun lukee miksi ja mistä se johtuu.

Lukeminen useasti auttaa, koska siihen pitää keskittyä niin paljon että saa ajatuksia vähän muualle.

Tai sitten yritän löytää jonku ankkurin mihin takerrun. Jonkun kivan jutun mikä on tulossa tai käy suunnittelemaan jotain kivaa jonka voisin jossain kohtaa tehdä. Katselen esim. matkoja (varaamatta mitään)