Haluaisin tähän selkeän vastauksen naisilta jotta voin päättää elämäni suunnan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain voi olla joku sinua varten. Sitä ei kukaan tiedä - ei edes mammat täällä. Mutta muista: älä anna epätoivon vallata mieltäsi. Ole iloinen, kohtelias ja rehti. Älä tavoittele kuuta taivaalta, mutta älä myöskään tyydy sellaiseen ihmiseen jota et oikeasti rakasta. Ole avoin.

Tsemppiä.

Yritän olla paras mahdollinen ihminen muita kohtaan. En voisi olla muuten. En halua siitä kiitosta. Oletan että niin toimivat kaikki ja siksi minäkin. Silti olen itsekäs. Haluaisin itselleni myös onnea. Ja rakkautta.

ap

Tuo asenne on hyvä, mutta sillä särkee herkästi sydämensä. Mä ainakaan en koskemattomana naisena edes uskaltaudu suhteeseen tässä nykymaailmassa, jossa ihmissuhteita ei oteta niin toisissaan.

Millä noista särjen sydämeni?

ap

Olettamalla että kaikki haluavat olla parhaita mahdollisia ihmisiä muita kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat mukavalta ja miellyttävältä ihmiseltä, aloittaja, joten en sinuna luopuisi toivosta. Kuten muut ovat jo sanoneet, kannattaa pitää silmät ja sydän avoimena mahdollisuuksille. Moni nainen olisi onnekas löytäessään kaltaisesi puolison. :)

En tiedä olenko mukava. Yritän olla. Epävarma olen silti.

Ei kai se mitään maksa, että olen avoin? Usko parempaan on silti menneisyyden kokemuksiin peilaten pieni, mutta ehkä silti on parempi uskoa edes vähän kuin sulkea ovi kokonaan?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain voi olla joku sinua varten. Sitä ei kukaan tiedä - ei edes mammat täällä. Mutta muista: älä anna epätoivon vallata mieltäsi. Ole iloinen, kohtelias ja rehti. Älä tavoittele kuuta taivaalta, mutta älä myöskään tyydy sellaiseen ihmiseen jota et oikeasti rakasta. Ole avoin.

Tsemppiä.

Yritän olla paras mahdollinen ihminen muita kohtaan. En voisi olla muuten. En halua siitä kiitosta. Oletan että niin toimivat kaikki ja siksi minäkin. Silti olen itsekäs. Haluaisin itselleni myös onnea. Ja rakkautta.

ap

Tuo asenne on hyvä, mutta sillä särkee herkästi sydämensä. Mä ainakaan en koskemattomana naisena edes uskaltaudu suhteeseen tässä nykymaailmassa, jossa ihmissuhteita ei oteta niin toisissaan.

Millä noista särjen sydämeni?

ap

Olettamalla että kaikki haluavat olla parhaita mahdollisia ihmisiä muita kohtaan.

Ei saa olla naiivi. Ymmärrän sen. En vain haluaisi olla kyyninen.

Haluan uskoa ihmisistä parasta, mutta ehkä se johtuu kokemattomuudestani?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat mukavalta ja miellyttävältä ihmiseltä, aloittaja, joten en sinuna luopuisi toivosta. Kuten muut ovat jo sanoneet, kannattaa pitää silmät ja sydän avoimena mahdollisuuksille. Moni nainen olisi onnekas löytäessään kaltaisesi puolison. :)

En tiedä olenko mukava. Yritän olla. Epävarma olen silti.

Ei kai se mitään maksa, että olen avoin? Usko parempaan on silti menneisyyden kokemuksiin peilaten pieni, mutta ehkä silti on parempi uskoa edes vähän kuin sulkea ovi kokonaan?

ap

Aina kannattaa toivoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat mukavalta ja miellyttävältä ihmiseltä, aloittaja, joten en sinuna luopuisi toivosta. Kuten muut ovat jo sanoneet, kannattaa pitää silmät ja sydän avoimena mahdollisuuksille. Moni nainen olisi onnekas löytäessään kaltaisesi puolison. :)

En tiedä olenko mukava. Yritän olla. Epävarma olen silti.

Ei kai se mitään maksa, että olen avoin? Usko parempaan on silti menneisyyden kokemuksiin peilaten pieni, mutta ehkä silti on parempi uskoa edes vähän kuin sulkea ovi kokonaan?

ap

Aina kannattaa toivoa.

Kannattaa. Tämän ketjun idea oli kuitenkin se, että kannattaako enää, jos on 40 vuotta toivonut ja ei ole ikinä mitään saavuttanut? Missä vaiheessa toivo muuttuu toivottomuudeksi?

ap

Avaatko hieman sitä millaisen naisen haluaisit ja millainen itse olet? Mielelläni voin yrittää vastata järkevästi niin että siitä olisi apuakin, mutta tarvitsisin hieman paremman kokonaiskuvan :)

Mä vastaisin, että keskity muihin juttuihin. En haluaisi tuossa iässä opettaa ketään parisuhteeseen tai seksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain voi olla joku sinua varten. Sitä ei kukaan tiedä - ei edes mammat täällä. Mutta muista: älä anna epätoivon vallata mieltäsi. Ole iloinen, kohtelias ja rehti. Älä tavoittele kuuta taivaalta, mutta älä myöskään tyydy sellaiseen ihmiseen jota et oikeasti rakasta. Ole avoin.

Tsemppiä.

Yritän olla paras mahdollinen ihminen muita kohtaan. En voisi olla muuten. En halua siitä kiitosta. Oletan että niin toimivat kaikki ja siksi minäkin. Silti olen itsekäs. Haluaisin itselleni myös onnea. Ja rakkautta.

ap

Tuo asenne on hyvä, mutta sillä särkee herkästi sydämensä. Mä ainakaan en koskemattomana naisena edes uskaltaudu suhteeseen tässä nykymaailmassa, jossa ihmissuhteita ei oteta niin toisissaan.

Millä noista särjen sydämeni?

ap

Olettamalla että kaikki haluavat olla parhaita mahdollisia ihmisiä muita kohtaan.

Ei saa olla naiivi. Ymmärrän sen. En vain haluaisi olla kyyninen.

Haluan uskoa ihmisistä parasta, mutta ehkä se johtuu kokemattomuudestani?

ap

Sepä se. Jos kaksi ihmistä, jolla on tuo asenne kohtaa, niin onhan se vuosisadan rakkaustarinan mahdollisuus.

Itse vain tunsin deittailumaailmassa itseni naiiviksi idiootiksi tuolla asenteella. Sain siitä palautettakin, että olen "hämmentävän viaton ".

Itse olen siis luovuttanut. Ei ole tämän maailman suhteet minua varten. Mutta ehkä sinulle käy toisin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekä että. Tavoittele parisuhdetta, mutta pyri elämään mahdollisimman hyvää elämää myös ilman sitä.

Tämä on varmaan oikea vastaus. Mietin vain miten paljon saisin panostettua muihin asioihin enemmän, jos lopettaisin parisuhteen tavoittelun.

ap

Keskity ihmeessä muihin asioihin, itsesi kehittämiseen, elämäsi tekemiseen hyväksi ja onnelliseksi. Ihminen joka on tasapainossa itsensä kanssa ja elää hyvää elämää on parisuhdemielessäkin sata kertaa kiinnostavampi kuin epätoivoisesti parisuhdetta jahtaava. 

Vierailija kirjoitti:

Avaatko hieman sitä millaisen naisen haluaisit ja millainen itse olet? Mielelläni voin yrittää vastata järkevästi niin että siitä olisi apuakin, mutta tarvitsisin hieman paremman kokonaiskuvan :)

En voi kuin vastata omien kokemusteni pohjalta. Olen elämäni aikana viehättynyt monenlaisista naisista. He ovat olleet ujoja, ulospäin suuntautuneita, rohkeita ja poikkeuksellisia. Ehkä se mikä heitä on yhdistänyt on se, että he eivät kulje samaa tietä kuin suurin osa. He näkevät polun vieressä olevan vesilammikon mahdollisuutena hypätä siihen, kun keskiarvoihminen kiertäisi lammikon. Tuo on kuitenkin hyvin pinnallista. Jos ajattelen ihmisenä niin viehätyn tyypeistä, jotka ajattelevat, kyseenalaistavat ja osaavat olla sinut itsensä kanssa. Jos voit olla tyytyväinen hiljaisessa huoneessa kirjan kanssa niin tykkään sinusta.

Minä? Olen kokematon, keski-ikäinen mies. Pyrin olemaan oma itseni ja tykkäämään siitä, mutta se on vaikeaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain voi olla joku sinua varten. Sitä ei kukaan tiedä - ei edes mammat täällä. Mutta muista: älä anna epätoivon vallata mieltäsi. Ole iloinen, kohtelias ja rehti. Älä tavoittele kuuta taivaalta, mutta älä myöskään tyydy sellaiseen ihmiseen jota et oikeasti rakasta. Ole avoin.

Tsemppiä.

Yritän olla paras mahdollinen ihminen muita kohtaan. En voisi olla muuten. En halua siitä kiitosta. Oletan että niin toimivat kaikki ja siksi minäkin. Silti olen itsekäs. Haluaisin itselleni myös onnea. Ja rakkautta.

ap

Tuo asenne on hyvä, mutta sillä särkee herkästi sydämensä. Mä ainakaan en koskemattomana naisena edes uskaltaudu suhteeseen tässä nykymaailmassa, jossa ihmissuhteita ei oteta niin toisissaan.

Millä noista särjen sydämeni?

ap

Olettamalla että kaikki haluavat olla parhaita mahdollisia ihmisiä muita kohtaan.

Ei saa olla naiivi. Ymmärrän sen. En vain haluaisi olla kyyninen.

Haluan uskoa ihmisistä parasta, mutta ehkä se johtuu kokemattomuudestani?

ap

Sepä se. Jos kaksi ihmistä, jolla on tuo asenne kohtaa, niin onhan se vuosisadan rakkaustarinan mahdollisuus.

Itse vain tunsin deittailumaailmassa itseni naiiviksi idiootiksi tuolla asenteella. Sain siitä palautettakin, että olen "hämmentävän viaton ".

Itse olen siis luovuttanut. Ei ole tämän maailman suhteet minua varten. Mutta ehkä sinulle käy toisin!

Hämmentävän viaton oli siis moite?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän vaikea kyllä lopettaa unelmointia jollain päätöksellä, mutta voihan sitä yrittää.

Vaikeaa se on, mutta jos saisin tiedon, että unelmointi on turhaa niin se olisi hieman helpompaa.

ap

Eihän sitä kukaan tiedä onko se turhaa.

Olen nainen ja vastaan omasta puolestani. Et ainakaan kanssani suhdetta tule koskaan saamaan.

Muista naisista en osaa sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö pysty 40:nä päättämään asioita ihan itse? Tuossa se sinun ongelmasi onkin.

Pystyn tietenkin. Parisuhteessa on kuitenkin kaksi ihmistä ja sitä on hankala tavoitella, jos suurin osa naisista ei sitä kaltaiseni kanssa halua. Siksi kysyn.

ap

Et kuitenkaan ryhdy suurimman osan naisten kanssa, vaan tarvitset vain sen yhden oikean. Joten turhaa pohtia  liikaa sitä mitä enemmistö haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän vaikea kyllä lopettaa unelmointia jollain päätöksellä, mutta voihan sitä yrittää.

Vaikeaa se on, mutta jos saisin tiedon, että unelmointi on turhaa niin se olisi hieman helpompaa.

ap

Eihän sitä kukaan tiedä onko se turhaa.

Ei, mutta historiasta ja tässä tapauksessa naisten mielipiteistä voi vetää johtopäätökset.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö pysty 40:nä päättämään asioita ihan itse? Tuossa se sinun ongelmasi onkin.

Pystyn tietenkin. Parisuhteessa on kuitenkin kaksi ihmistä ja sitä on hankala tavoitella, jos suurin osa naisista ei sitä kaltaiseni kanssa halua. Siksi kysyn.

ap

Kaksi ihmistä mutta silti sinulle merkitsee sen toisen mielipidettä enemmän mitä suurin osa naisista ajattelee. Joo ole yksin niin kaikille parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö pysty 40:nä päättämään asioita ihan itse? Tuossa se sinun ongelmasi onkin.

Pystyn tietenkin. Parisuhteessa on kuitenkin kaksi ihmistä ja sitä on hankala tavoitella, jos suurin osa naisista ei sitä kaltaiseni kanssa halua. Siksi kysyn.

ap

Et kuitenkaan ryhdy suurimman osan naisten kanssa, vaan tarvitset vain sen yhden oikean. Joten turhaa pohtia  liikaa sitä mitä enemmistö haluaa.

Jos tuollaisia naisia on vaikka yksi Suomessa niin se tarkoittaisi, että en todennäköisesti löytäisi häntä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain voi olla joku sinua varten. Sitä ei kukaan tiedä - ei edes mammat täällä. Mutta muista: älä anna epätoivon vallata mieltäsi. Ole iloinen, kohtelias ja rehti. Älä tavoittele kuuta taivaalta, mutta älä myöskään tyydy sellaiseen ihmiseen jota et oikeasti rakasta. Ole avoin.

Tsemppiä.

Yritän olla paras mahdollinen ihminen muita kohtaan. En voisi olla muuten. En halua siitä kiitosta. Oletan että niin toimivat kaikki ja siksi minäkin. Silti olen itsekäs. Haluaisin itselleni myös onnea. Ja rakkautta.

ap

Tuo asenne on hyvä, mutta sillä särkee herkästi sydämensä. Mä ainakaan en koskemattomana naisena edes uskaltaudu suhteeseen tässä nykymaailmassa, jossa ihmissuhteita ei oteta niin toisissaan.

Millä noista särjen sydämeni?

ap

Olettamalla että kaikki haluavat olla parhaita mahdollisia ihmisiä muita kohtaan.

Ei saa olla naiivi. Ymmärrän sen. En vain haluaisi olla kyyninen.

Haluan uskoa ihmisistä parasta, mutta ehkä se johtuu kokemattomuudestani?

ap

Sepä se. Jos kaksi ihmistä, jolla on tuo asenne kohtaa, niin onhan se vuosisadan rakkaustarinan mahdollisuus.

Itse vain tunsin deittailumaailmassa itseni naiiviksi idiootiksi tuolla asenteella. Sain siitä palautettakin, että olen "hämmentävän viaton ".

Itse olen siis luovuttanut. Ei ole tämän maailman suhteet minua varten. Mutta ehkä sinulle käy toisin!

Hämmentävän viaton oli siis moite?

ap

No ei ehkä moite, mutta osoitti mun erilaisuuteni suhteessa siihen toiseen. Ja mulle sen, että tuskin löydän ketään, joka on tässä asiassa samalla aaltopituudella kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö pysty 40:nä päättämään asioita ihan itse? Tuossa se sinun ongelmasi onkin.

Pystyn tietenkin. Parisuhteessa on kuitenkin kaksi ihmistä ja sitä on hankala tavoitella, jos suurin osa naisista ei sitä kaltaiseni kanssa halua. Siksi kysyn.

ap

Kaksi ihmistä mutta silti sinulle merkitsee sen toisen mielipidettä enemmän mitä suurin osa naisista ajattelee. Joo ole yksin niin kaikille parempi.

Ei. Mulle merkitsee mitä yksi ajattelee minusta. Mutta jos teen päätöksiä niin silloin kysyn mielipidettä isommalta joukolta, koska silloin tilasto pitää paremmin paikkaansa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat mukavalta ja miellyttävältä ihmiseltä, aloittaja, joten en sinuna luopuisi toivosta. Kuten muut ovat jo sanoneet, kannattaa pitää silmät ja sydän avoimena mahdollisuuksille. Moni nainen olisi onnekas löytäessään kaltaisesi puolison. :)

En tiedä olenko mukava. Yritän olla. Epävarma olen silti.

Ei kai se mitään maksa, että olen avoin? Usko parempaan on silti menneisyyden kokemuksiin peilaten pieni, mutta ehkä silti on parempi uskoa edes vähän kuin sulkea ovi kokonaan?

ap

Aina kannattaa toivoa.

Kannattaa. Tämän ketjun idea oli kuitenkin se, että kannattaako enää, jos on 40 vuotta toivonut ja ei ole ikinä mitään saavuttanut? Missä vaiheessa toivo muuttuu toivottomuudeksi?

ap

Ei sen pidä koskaan muuttua. Myöskään ei ole pakko tavoitella mitään jos se sen tavoittelu tekee sinun olosi huonoksi. Keskity muuhun niin ei epätoivo iske.