Jos puolisosi olisi jossain vaiheessa tunnustanut että on toiseen ihastunut

Melkein kuin suomi odottaisi orjien tekevän työt pienellä palkalla ja itse voi vain ostaa halvalla ruokaa sossun tuilla.

Minkä teon? Kaikkihan joskus toiseen ihastuu. Jos ei ihastu, niin on aika tunnekylmiä ihmisenä. Ei ihastuminen ole mikään teko.

Siis mitä tekoa? Jos kyseessä on vain ihastus eikä siitä ole seurannut mitään lähentymistä, ei ole mitään anteeksiannettavaakaan. Pitkässä parisuhteessa on luonnollista välillä ihastua johonkin toiseen. Jos ihastus on edennyt vaikkapa kännipussailuun, antaisin anteeksi jos puoliso kertoo siitä rehellisesti ja oma-aloitteisesti.

No jos olisi liittynyt keskusteluita ja ajatuksia. Siinä vaiheessa pitäisi ymmärtää laittaa sellaiset juttelut tauolle, eikä keskustella lisää!

Mistä te etenemisen tiedätte, jollei ole tunnustusta? Te vain luulette, että ihastus jäi siihen. Harvemmin jää.

En keskustele tällaisista asioista puolisoni kanssa. On aivan luonnollista ihastua, mutta tekee silti kipeää kuulla sellaisesta. Parisuhteessa kannattaa kaikin keinoin välttää toisen satuttamista. Viisainta on siksi pitää tietyt asiat vain omana tietonaan.

Olisin kyllä varmasti pahoilla mielin ja kateellinen. En silti kokisi, että tuo olisi jotakin mikä kaipaisi varsinaista anteeksiantoa, koska eihän mies olisi voinut tunteilleen mitään. Eri asia sitten, jos olisi jotenkin toiminutkin niiden suhteen... siitä en osaa etukäteen sanoa, missä menisi rajani.

Jokin pelkkä seksi olisi helpommin sulateltavissa kuin oikeat tunteet. Kai sitä jotenkin haluaa tuntea olevansa toiselle erityinen ja korvaamaton tunnepuolella.

Mutta jos vaistoaisitte toisen käytöksestä ettei kaikki ole kuten ennen? Ettekö haluaisi kuulla oikeaa syytä?

En haluaisi tietää koko asiasta mitään, jos puolisoni ei ole tehnyt mitään toisen osapuolen kanssa. Ihastumisena ei voi mitään, teoilleen voi. Ihastusta ei myöskään pidä ruokkia.

Niin se teko on ilmeisest tässä se tunnustaminen. Joo, ei kannata tunnustaa, sillä ei aiheuta muuta kuin pahaa mieltä puolisolleen.

Vierailija kirjoitti:

Minkä teon? Kaikkihan joskus toiseen ihastuu. Jos ei ihastu, niin on aika tunnekylmiä ihmisenä. Ei ihastuminen ole mikään teko.

Ei ihastu. Romanttisia tunteita voi olla vain yhteen. Jos edes huomaa jonkun muun niin voi alkaa pakata kamojaan. Tunteet on kuollut.

Jos antaa itsensä ihastua toiseen, tekee omassa suhteessa väärin. Omaa suhdetta on vaalittava, jotta se kukoistaisi. Pitää lähteä pois tilanteista, joissa meinaa ihastua.

Itse ihastun helposti. En sillain seksuaalisesti, mutta muuten. Tälläkin hetkellä olen ihastunut ystävääni, pariin työkaveriini ja naapuriin. En minä puolisolle näistä kerro. Pahoittaisi vain mielensä. Kyllähän elämässä pitää olla hyvää mieltä tuottavia asioita ja ihastuttavat ihmiset on näistä ihan ykkösiä.

Jos olisi pelkkä ihastuminen, eikä sitä olisi viety pidemmälle (halailu, pussailu, seksi) niin voisin antaa anteeksi. Olettaen tietenkin, ettei puolisoni olisi tekemisissä millään tavalla ihastuksen kohteen kanssa, ainakaan hetkeen.

On luonnollista ihastua suhteen aikana, mutta eri asia taas on haluaako sille tehdä mitään vai ei.

Olen itsekin ollut meidän suhteen aikana ollut ihastunut toiseen, josta kerroin, sillä tunsin syyllisyyttä siitä. Keskusteltiin asiasta ja katkaisin yhteyden tähän ihastukseen. Sillä sain anteeksi eikä edes hirveää riitaa syntynyt meidän välille.

Jos se on yksinpuolista, ei olisi niin paha.

Sellainen ihastus, jolla pitää kumppania vaivata, on varmaan aika iso ihastus. Kyllähän tuollaisessa menee jotain vähän rikki, vaikka ei kenenkään ajatuksia voi tietenkään omistaa.

Jos puoliso tuollaista myöntäisi niin vissiin siinä olisi jo jotain tapahtunut tekojen tasolla ja en välttämättä antaisi anteeksi, vaan saattaisin "päästää vapaaksi".. en osaa sanoa varmasti.

Ihastuminen voi olla yksipuolista, sellaista "on tuo työpaikan Pauli kyllä komee, huh huh". Mutta en kertoisi tuosta puolisolle, ihan turhaa. Mutta jos mä menisin juttelemaan sille Paulille ja veisin ihastusta eteenpäin.. no sit ois jo myönnettävä.

Riippuu siitä, liittyykö siihen ihastumiseen jokin TEKO.

En minä siitä suutu, jos minulle asiasta kertoo sillä ajatuksella, että haluaa keskittyä meidän suhteeseen enemmän ja näin myös sitten toimii. Olemme itseasiassa sopineetkin, että näin toimitaan jos ihastuksia tulee, sitten vaan panostetaan molemmat vähän enemmän parisuhteeseen, jotta ne ihastukset myös menee ohi ja muistetaan, mikä on tärkeintä.

Pidän oletuksena, että pitkän avioliiton aikana kumpikin ihastuu toiseen vähintään yhden kerran. Arvostaisin sitä, että kertoo asiasta, vaikka kolaus itsetunnolle olisi ja saattaisi suututtaa ja harmittaa kovasti.

Jätä se sika, ansaitset parempaa.