Tunnetko ketään, joka olisi rakastunut NAIMISISSA olevaan mieheen/naiseen ja saanut lopulta varatun pysyvästi itselleen?

Vuosia sitten eräs nainen kertoi minulle epätavallisen tapahtumasarjan. Hänellä ja hänen miehellään oli tuttavina toinen pariskunta, jonka kanssa käytiin mökeillä ja matkoilla ja istuttiin iltaa. Kummallakin pariskunnalla oli useampia lapsia, jotka olivat kuin serkuksia keskenään. Lopulta tämä nainen ja toisen pariskunnan mies menivät keskenään naimisiin.

En tiedä, alkoiko uusi suhde ennen avioeroja vai vasta niiden jälkeen. Erot eivät kuitenkaan olleet sujuneet kovin kauniisti, ja oli siinä lapsillakin ollut totuttelemista.

Yleeensä siinä tulee turpaan, jos varattua alkaa vokottelemaan. En tunne ketään tällästä paria ja oon ite ollu 30v saman miehen kans.

Tunnen, minä ja nykyinen miesystäväni. En tosin koskaan ollut mikään kakkosnainen.

Se oli juuri sellainen roihahtava, intohimoinen elokuvarakastuminen. Emme tehneet mitään muuta kuin jaoimme intohimoisen suudelman keskellä valoista kesäyötä, autiolla lastauslaiturilla rankkasateelta suojassa. Kumpikaan meistä ei suostunut mihinkään enempään, koska mies oli vielä naimisissa, vaikka liitto veteli viimeisiään.

Mies laittoi eron vireille heti seuraavalla viikolla. En suostunut kuitenkaan seurusteluun, koska en halunnun olla laastari tai peili josta heijastetaan sammunut rakkaus ja päättyneen suhteen ongelmat. Vuoden olimme erossa, kunnes kummankin oli myönnettävä, etteivät tuntee kuole ne kieltämällä. Nyt olemme olleet yhdessä seitsemän vuotta.

Tiedän. Mies jätti vaimonsa nuoremman naisen takia. Vaimo olisi viimeiseen asti halunnut pitää petturimiehen. Taisi olla kulissiliitto jossa lasten takia oltiin yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen, mun ex-miehen tyttöystävän :D 10 vuotta oltiin naimisissa, ei avio-ongelmia. Kunnes tuli hän. Olin ihan pohjalla vuoden verran, nykyään tulemme kyllä lasten takia juttuun.

Törkeetä hajottaa perhe ja viedä lapsilta isä viikonloppuisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä voi tietää onko lopullista mutta isä ja äitipuoli on olleet naimisissa 35v. Vielähän tuo petturiukko saattaa tehdä saman tempun myös moraalittomalle nartulle joka varatun vietteli. Sitten akka saa mitä tilasi

Tämä av-kielellä kerrottuna. Pidän tavattoman paljon sekä isästäni että hänen vaimostaan.

Eiköhän sun isä ole useasti pettänyt myös tätä vaimoaan tuon 35 vuoden aikana. 

Valitettavasti tiedän montakin paria joiden liiton on kolmasosapuoli rikkonut. Ikävää kaikille.

Tuo pettäminen usein vaan jatkuu.

Tunnen esim. isän nykyinen vaimo. Eipä mun vanhempien avioliitto ollut erityisen onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin harvinaista. Yleensä kakkosnaiseen kyllästyy ja kyllähän tuo, että joku suostuu kakkoseksi (tietäen miehen olevan varattu) kertoo naisesta jo paljon.

Eihän se varattuun rakastuminen välttämättä tarkoita, että suostuu kakkosnaiseksi.

Jep. Itsekin rakastuin varattuun mieheen 15 vuotta sitten työpaikalla. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, kummallakin. En ole kokenut sellaista sähköä, se oli lähes yliluonnollista.

Kuitenkaan en antanut koskaan tapahtua mitään, koska en halua olla mikään perheen rikkoja. Mies on edelleen sen naisen kanssa ja heillä on nykyään lapsiakin, joten en sekaannu siihen, vaikka mies yrittääkin välillä saada mua juttelemaan kanssaan. En ole enää vuosiin suostunut edes viestittämään, mitä se hyödyttäisi? Parempi kun pysyy kokonaan erossa joka tavalla. Jos hän sitten joskus eroaa vaimostaan, asia on eri.

Mutta sekin pitää olla täysin minusta riippumattomista syistä, siksi en anna mitään lupausta että odotan häntä. Enkä voikaan mitään luvata, olen niin tottunut yksinoloon että en välttämättä huoliskaan häntä. Lisäksi en tunne häntä ollenkaan ihmisenä, ei me välttämättä sovita ollenkaan yhteen, vaikka meidän välillä kemiaa onkin.

Joo, sisareni. Hänen työpaikallaan oli häntä noin 20 vuotta vanhempi mies, joka oli varsinainen jokapaikanhöylä. Miehen vaimo oli töissä samassa talossa, ja muitakin hoitoja riitti. Siskoni aloitti suhteen miehen kanssa. Ei hän ollut kakkonen, mutta oikein hyvänä päivänä ehkä kolmonen. Olin itse tuohon aikaan varhaisteini (siskoni on minua kymmenen vuotta vanhempi), ja sisko käytti minua likasankonaan, eli sain kuulla loputtomasti juttuja tuosta kuviosta. 

Aika kului, ja miehen vaimo löysi toisen ja otti eron. Siskolta kului hiukan vajaat parikymmentä vuotta lopullisen voiton saavuttamiseen. Viimeinen kova kamppailu oli toisen, saman työpaikan naisen kanssa. Tämä päätti lopulta pitää oman miehensä ja vaihtoi ympäristöä. Mies oli tässä vaiheessa jo kuusikymppinen, menettänyt työnsä ja uramahdolllisuutensa ennen muuta siksi kun kaikki aika meni naisten pyörittämiseen.  

Lopulta mies jäi siskolleni, kun muita ottajia ei enää ollut. Nyt äijä on pahasti dementoitunut ja ollut jo vuosia eläkkeellä. He eivät asu yhdessä, ole koskaan asuneet. Mutta sisko sai Miehensä, johon hänellä oli vuosikymmenien pakkomielle. 

Kirjoitan kyynisesti ja ilkeästi, mutta tuo kaikki oli itselleni aivan helv... raskasta seurattavaa. En tiedä miten siskon olisi käynyt, jos hän ei tuota äijää olisi saanut. Ja "seurasin" asioita siksi, että niistä minulle aina kerrottiin, enkä voinut rikkoa välejä ainoaan siskooni. 

Tuon kaiken jälkeen en meinaa kestää mitään, mikä liittyy pettämiseen ja salasuhteisiin. Syynä on se, että se tuo mieleen kaiken tuon moskan ja sen aiheuttaman ahdistuksen.

Kyllikki Virolainen.