Lue keskustelun säännöt.
Uskon nyt ymmärtäväni miltä pitkäaikaistyöttömistä tuntuu. Ei varmasti ole helppoa! Sympatiat ja onnea heille työnhakuun!
06.06.2020 |
Itse olen ollut turhan naiivi, myönnetään.
Totuin siihen, että saan töitä aina niitä hakiessani ja että pystyn puhumaan myös palkankin kohtuullisen hyväksi.
Kunnes minut potkittiin pellolle koronan vuoksi.
Ei siinä mitään, olinkin päätynyt asemaan omasta tahdostani, jossa näin todennäköisesti kävisi jos firma ei pystyisi pitämään jokaista työntekijäänsä.
Tykkäsin vaihdella oman jaksamisen mukaisesti työpaikkoja - ja työtehtäviä.
Olen aina ollut kyllä tunnollinen ja työihminen uupumisiin asti, joten joskus vaihdoin paikkaa jos kävi liian raskaaksi ja olin tyytyväinen.
Mutta enpä olisi uskonut, että myös työttömyys, lukemattomien työhakemuksien lähettäminen., sekä osaamistani huonompiin paikkoihin yrittämistä tuloksettomasti voi uuvuttaa ja masentaa. Lisäksi vielä nöyryyttävät haastattelut etänä olivat aika.. no itsetuntoon vaikuttavia kokonaisuudessaan kaiken muun lisäksi.
Siinä sivussa mies pärjää hienosti työmarkkinoilla, palkankorotuksia saaden kun itse tunnen olevani väliinputoaja.
Tähän riitti useampi kuukausi kun turhautuminen ja ahdistus alkoi vaivaamaan.
Kyllä se niin on, että työ pitää ihmisen elämässä kiinni ehkä useimpien kohdalla vaikka ymmärrän myös työelämän järjettömyyden jos antaa itsestään liikaa eikä pidä rajoistaan kiinni tai niitä tunnista.
Nyt ehkä sain töitä.
Viimeisin haastattelu ei olisi paremmin voinut mennä ja toivon todella, että minut valitaan.
Olisi aivan upeaa, oli jopa kiva päästä tiloihin "pitkästä" aikaa, jotka olivat tuttua ympäristöä, sitä minua ja olisin voinut siltä istumalta aloittaa.
Joudun tyytymään kuitenkin hyvin pieneen palkkaan vaikka vastaavanlaisia tehtäviä tehdessäni palkkaus ennen oli huomattavasti parempi, se ei kuitenkaan haittaa jos pääsee toteuttamaan itseään ja pääsee arkeen kiinni.
Onnea jokaiselle työnhakuun! Sekä jaksamista myös työtä tekeville!
Kommentit (37)
Työttömiä oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2020 huhtikuussa
217 000 tuhatta (virhemarginaali +- 21 000).
Työttömiä miehiä oli 120 000. Työttömiä naisia 97 000.
Pitkäaikaistyöttömyys kasvoi.
Yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä oli 67 400 (4300 enemmän kuin edellisvuonna!).
Pitkäaikaistyöttömistä miehiä oli 40 300. Pitkäaikaistyöttömiä naisia oli 27 100.
AVOIMIA TYÖPAIKKOJA on (vuoden ensimmäisellä neljänneksellä) 63 300.
TYÖTTÖMIÄ ( työtä vailla olevia) 217 000.
Lähde : Tilastokeskus - tilastot aiheittain
tilastokeskus.fi/til/atp/index/html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis olit pari kuukautta työttömänä samalla kon miehesi porskuttaa hyvällä palkalla, ja tämän perusteella nyt tiedät miltä pitkäaikaistyöttömästä tuntuu?
EI, et TODELLAKAAN tiedä millaista on olla pitkäaikaistyötön. Olet saanut vain ensituntuman millaista on olla pätkätyöläinen jolla on työjaksojen välissä parin kuukauden vapaapudotus. Tervetuloa pari-kolmekymppisten todellisuuteen!
Avaa hieman meille lukijoille jotka emme tiedä millaista on TODELLA olla pitkäaikaistyötön.
Ei tiedä AP pitkäaikaistyöttömyydestä mitään. Heti, kun työnhaku alkoi vähän "ahdistaa", ja työttömänä olo turhauttaa, löytyi työpaikka.
Mietipä, kun niihin työhakemuksiin lakataan vastaamasta. Ei enää vuosiin ole tullut kutsuja työhaastatteluihin. Joka kerta, kun työhakemuksen tehtyäsi painat lähetä-nappulaa, alkaa hävettämään, kun et tule koskaan tietämään, mikä työhakemuksissasi on vikana.
Tai kun olet käynyt psykiatrilla ja psykologilla aikasi, ja sitten alat rakentamaan elämääsi siltä pohjalta, että palkkatyötä et tule koskaan saamaan.
Vierailija kirjoitti:
Munkin täytyy nostaa hattua loisille. Olin reilu parikuukautta lomautettuna ja pää alkoi todellakin hajota siihen tekemättömyyteen. En kyllä ikinä pystyisi loisimaan vuodesta toiseen toisten elätettävänä sohvalla.
Mä olen ollut nyt ensin sairauslomalla leikkauksen jälkeen 4 viikkoa ja sitten lomautettuna, yhteensä kotona oloa 2,5kk. Maanantaina palaan töihin. Minä en ole ollenkaan kokenut, että pää hajoaa, mutta en ole myöskään kukoistanut. Ekat pari viikkoa olin toki kipeä ja vaivainen, mutta sen jälkeen vähemmän kipuja ja viimeinen sairauslomaviikko oli jo ihan jees.
Oma työni ei kauheasti anna, toki siitä saa palkkaa ja joskus on ihan kivaakin. Mutta todellakin oli kiva saada siitä hengähdystauko. Eikä tehnyt ollenkaan heikkoa vähän huilia työttömyyspäivärahalla. (Jota en ole vielä edes saanut, hakemuksissa kun on vähän ruuhkaa.) En uskaltaisi irtisanoutua, koska olen 50v ja tätä nykyistäkin työtä ennen olin pari vuotta työtön. Mutta koska työ ei ole mieluista ja välillä ahdistaa kovastikin, oli mahtavaa saada siitä vähän taukoa, kuitenkin niin ettei tarvinnut pelätä työpaikan menettämistä kokonaan.
Työttömänä oleminen ei ole kivaa, kun tuntuu ettei kuulu mihinkään, vaan on yhteiskunnan ulkopuolella oleva hylkiö. Ja siihen päälle se kaikki pilkka, mitä töissäolijoilta sataa niskaan. Kyllä sitä mieluummin ottaa ne halveksivat kommentit vastaan omaa työtä tehdessään (mun työ on sellaista että ohikulkijat saattaa heittää tosi halveksivaa kommenttia ja haukkua päin näköä), kuin työttömänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis olit pari kuukautta työttömänä samalla kon miehesi porskuttaa hyvällä palkalla, ja tämän perusteella nyt tiedät miltä pitkäaikaistyöttömästä tuntuu?
EI, et TODELLAKAAN tiedä millaista on olla pitkäaikaistyötön. Olet saanut vain ensituntuman millaista on olla pätkätyöläinen jolla on työjaksojen välissä parin kuukauden vapaapudotus. Tervetuloa pari-kolmekymppisten todellisuuteen!
Avaa hieman meille lukijoille jotka emme tiedä millaista on TODELLA olla pitkäaikaistyötön.
En osaa minäkään sanoa, koska olen itse akateeminen pätkätyöläinen. Töitä on, mutta ne joskus loppuu, ja sitten ajallaan olen aina saanut uusia koska minulla on alan koulutus, edellisten työnantajien maksamat sertifikaatit sun muut, työkokemusta, ja työttömyysjatkot sen mittaisia että ne voi selittää pitkiksi lomiksi.
Tämä on melkein luksusasema pitkäaikaistyöttömään verrattuna, en villeissä unelmissakaan rupeasi väittämään että tiedän miltä tuntuu olla pidemmäksi aikaa lukittuna kotiin vaikka oikeasti haluaisi töihin. Jo noiden lyhyiden pätkäjaksojen aikana alkaa itkettää miksi ei kelpaa kuin pätkiksi ja miksi pitää istua hyödyttömänä kotona kun "kaikki muut" on töissä. Se on synkkä paikka. Voin vain arvailla mitä tekee mielenterveydelle kun tätä jatkuu vuodesta toiseen ja "kaikki muut" porskuttavat eteenpäin elämässä. Ap:n tilanne parin kuukauden työelämätaukoineen ja parine hylkäyskirjeineen (jonka jälkeen näkojään tippui kai jo työpaikka) ei ole millään tavalla verrannollinen tuollaiseen elämäntilanteeseen.
-tuo lainaamasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Munkin täytyy nostaa hattua loisille. Olin reilu parikuukautta lomautettuna ja pää alkoi todellakin hajota siihen tekemättömyyteen. En kyllä ikinä pystyisi loisimaan vuodesta toiseen toisten elätettävänä sohvalla.
Eli...tappaisit itsesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnhaku nykypäivänä on äärimmäisen haastavaa ellei sinulla ole suhteita alalle jolle haet töihin.
Lisäksi työkkäri stressaa niskan takana soitteluineen ja (jos käy huono säkä) ihan pihalla alastasi ja kyvyistäsi oleva kokematon mutta virkaintoinen TE-virkailija on koko ajan taustalla painostamassa karenssin uhalla sinua mielivaltaisesti ja sinua kuuntelematta ihan mihin sattuu/täysin eli luokattomiin juttuihin työllistämistoimeenpiteellä oikeuttaen .
Työhaastattelut sinänsä ovat oma lukunsa jos niihin edes pääsee.
Siellä saa työnhakija tottua kuinka ensi kertaa pätemään pääsevät saavat kerrankin tilaisuuden maiskutella toisen tilanteella oikein olan takaa teettämällä mm täysin naurettavia "tehtäviä" hakijoilla työhaastattelun sisällä, eikä sen jälkeen edes välitetä ilmoittaa haastattelun tuloksista.
Työnhaussa teetettävät tehtävät pitäisi kieltää. Olin juuri tosi pitkässä ja raskaassa hakuprosessissa, jossa ensin haastateltiin, sitten annettiin muutama päivä aikaa tehdä palvelustrategia, sitten se piti esitellä, sitten haastateltiin, sitten oli psykometriset testit ja toimitusjohtajan haastattelu. Olin aivan poikki tuosta höykytyksestä! Enkä tullut valituksi, koska asia x. Ja asia x oli haastattelijalla tiedossa ihan alusta asti, ja sen näkee jo cv:stä. Miksihän hän sitten höykytti minua monta viikkoa noissa haastatteluissa, testeissä ja tehtävissä, jos lopulta kriteerinä oli asia joka hänellä oli minusta tiedossa alusta asti? Ja nuo ennakkotehtävät sais olla laittomia.
Ei mikään ihme, että nykyään kaikki aina valittaa rekrytoinnin kalleudesta ja vaikeasta prosessista, kun tuollaisia teetetään. Tähän sanon, että täysin itseaiheutettu ongelma. Ei kukaan tuollaiseen pelleilyyn pakota, vaan asiat voisi hoitaa paljon yksinkertaisemmin ja tehokkaammin. Uskon, että lopputulos olisi siltikin kutakuinkin samanlainen kuin nykyinen.
Työt on suurimmaksi osaksi tarkoitettu ihan tavallisille ihmisille ihan tavallisissa työpaikoissa. Sellaiseen kun otat mukavalta vaikuttavan kouluttautuneen henkilön on paljon todennäköisempää, että hän on ihan hyvä työntekijä, kuin kelvoton katastrofi. Jos käy huono tuuri niin senkus irtisanoo koeaikana ja ottaa uuden. Huonoja mätsejä sattuu myös näissä överirekryissä, en usko mitään radikaalia mihinkään suuntaan tapahtuvan, jos vähän höllättäisiin. Mutta pointtihan siinä oikeasti taitaakin olla työreservin pitäminenen tiukassa kurissa ja nöyränä. Siihen voi mielellään ylimääräistä rahaa laittaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ja ehkä useimmilla (?) ei ole edes mistään muitten arvostuksesta tai "en keksi tekemistä ilman töitä" - jutusta kiinni työttömyyden ongelmat, vaan ihan jos saisin lotossa vaikka 5 miljoonaa niin ei tosiaan haittaisi yhtään vaikkei kukaan vastaisi työhakemukseen. Keksin miljoona mielekkäämpää asiaa kuin työnteko, sillä mitään intohimoalaa minulla ei ole. Vaan kun niihin muihin asioihin kuten harrastuksiin ja matkailuun ja kivaan kotiin ei ole rahaa. Se on minulle ainoa ongelma työttömyydessä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tiedä AP pitkäaikaistyöttömyydestä mitään. Heti, kun työnhaku alkoi vähän "ahdistaa", ja työttömänä olo turhauttaa, löytyi työpaikka.
Mietipä, kun niihin työhakemuksiin lakataan vastaamasta. Ei enää vuosiin ole tullut kutsuja työhaastatteluihin. Joka kerta, kun työhakemuksen tehtyäsi painat lähetä-nappulaa, alkaa hävettämään, kun et tule koskaan tietämään, mikä työhakemuksissasi on vikana.
Tai kun olet käynyt psykiatrilla ja psykologilla aikasi, ja sitten alat rakentamaan elämääsi siltä pohjalta, että palkkatyötä et tule koskaan saamaan.
Miksi pitkäaikaistyöttömän työnhakijan muka pitäisi käydä psykiatrilla tai psykologilla aikansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkäaikaistyöttömän työnhaku nykyaikana? Onko sellainen edes realistinen tavoite?
Vierailija kirjoitti:
Työttömiä oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2020 huhtikuussa
217 000 tuhatta (virhemarginaali +- 21 000).
Työttömiä miehiä oli 120 000. Työttömiä naisia 97 000.
Pitkäaikaistyöttömyys kasvoi.
Yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä oli 67 400 (4300 enemmän kuin edellisvuonna!).
Pitkäaikaistyöttömistä miehiä oli 40 300. Pitkäaikaistyöttömiä naisia oli 27 100.
AVOIMIA TYÖPAIKKOJA on (vuoden ensimmäisellä neljänneksellä) 63 300.
TYÖTTÖMIÄ ( työtä vailla olevia) 217 000.
Lähde : Tilastokeskus - tilastot aiheittain
tilastokeskus.fi/til/atp/index/html
Tilastokeskuksen "tilastot" tehdään puhelinhaastatteluilla, eivät kuvaa todellisuutta. Todellinen tilannekuva löytyy Työ- ja elinkeinoministeriön kuukausittain tekemistä tilastoista. Tilanne huhtikuussa:
Työ- ja elinkeinotoimistoissa oli huhtikuun lopussa yhteensä 433 100 työtöntä työnhakijaa. Se on 203 400 enemmän kuin vuotta aikaisemmin.
https://www.temtyollisyyskatsaus.fi/graph/tkat/tkat.aspx#
Katsaus, pdf:
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162258/TKAT_H…
Avoimet työpaikat: 15974.
https://paikat.te-palvelut.fi/tpt/
Yksinkertainen miinuslasku riittää normaalijärjellä varustetun ihmisen ymmärtämään, että töitä ei ole kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis olit pari kuukautta työttömänä samalla kon miehesi porskuttaa hyvällä palkalla, ja tämän perusteella nyt tiedät miltä pitkäaikaistyöttömästä tuntuu?
EI, et TODELLAKAAN tiedä millaista on olla pitkäaikaistyötön. Olet saanut vain ensituntuman millaista on olla pätkätyöläinen jolla on työjaksojen välissä parin kuukauden vapaapudotus. Tervetuloa pari-kolmekymppisten todellisuuteen!
Avaa hieman meille lukijoille jotka emme tiedä millaista on TODELLA olla pitkäaikaistyötön.
En osaa minäkään sanoa, koska olen itse akateeminen pätkätyöläinen. Töitä on, mutta ne joskus loppuu, ja sitten ajallaan olen aina saanut uusia koska minulla on alan koulutus, edellisten työnantajien maksamat sertifikaatit sun muut, työkokemusta, ja työttömyysjatkot sen mittaisia että ne voi selittää pitkiksi lomiksi.
Tämä on melkein luksusasema pitkäaikaistyöttömään verrattuna, en villeissä unelmissakaan rupeasi väittämään että tiedän miltä tuntuu olla pidemmäksi aikaa lukittuna kotiin vaikka oikeasti haluaisi töihin. Jo noiden lyhyiden pätkäjaksojen aikana alkaa itkettää miksi ei kelpaa kuin pätkiksi ja miksi pitää istua hyödyttömänä kotona kun "kaikki muut" on töissä. Se on synkkä paikka. Voin vain arvailla mitä tekee mielenterveydelle kun tätä jatkuu vuodesta toiseen ja "kaikki muut" porskuttavat eteenpäin elämässä. Ap:n tilanne parin kuukauden työelämätaukoineen ja parine hylkäyskirjeineen (jonka jälkeen näkojään tippui kai jo työpaikka) ei ole millään tavalla verrannollinen tuollaiseen elämäntilanteeseen.
-tuo lainaamasi
Tämä ei tee hyvää mielenterveydelle, ei todellakaan. Mä olen ollut työtön 2,5 vuotta. Aluksi noin 8kk jaksoin kirjoitella hakemuksia ja olin ihan positiivisella asenteella, en uskonut, että en tule saamaan töitä. No se toivo ja usko itseen ja omaan osaamiseen karisi sitten ja putosin todellisuuteen. Ei kukaan halua töihin 52 vuotiasta, vaikka olen ammattilainen ja lisäkouluttautunut ja hyvät suositukset jne. Olen myös täysin terve ja pitkä ura takana.
Masennus alkoi pikkuhiljaa. Miksi turhaan nousta ylös klo 8 aamulla? Tai vaihtaa yöpaita pois koko päivänä? Tai käydä suihkussa? Punaviiniäkin voi lipittää vaikka maanantai-aamuna kahvin sijaan. Oikeasti itkettää aamuisin katsella ikkunasta kun jengi kiirehtii töihin. Nykyään en avaakaan verhoja siitä ikkunasta, josta näen kadulle.
Laitan mä edelleen hakemuksia, mutta harvakseltaan, en enää niin innokkaasti kuin työttömyyden alkaessa. Haastatteluun en päässyt enää 6kk työttömyyden jälkeen.
Yhteiskunta maksaa mun elämisen seuraavat 15 vuotta. Ja siitä koen hirveää häpeää ja syyllisyyttä, vaikka olen kyllä hirveän määrän tähänkin mennessä veroja maksanut. Aloitin työnteon 16-vuotiaana ja opiskeluajatkin olin aina töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis olit pari kuukautta työttömänä samalla kon miehesi porskuttaa hyvällä palkalla, ja tämän perusteella nyt tiedät miltä pitkäaikaistyöttömästä tuntuu?
EI, et TODELLAKAAN tiedä millaista on olla pitkäaikaistyötön. Olet saanut vain ensituntuman millaista on olla pätkätyöläinen jolla on työjaksojen välissä parin kuukauden vapaapudotus. Tervetuloa pari-kolmekymppisten todellisuuteen!
Ja meidä 50 v. täyttäneiden todellisuuteen. Et kelpaa edes ilmaiseen työharjoitteluun.
Työttömistä 60-64-vuotiaista joka toinen on pitkäaikaistyötön.
Näitä sitten roikotetaan työkkärin listoilla.
Eläkeikääkin nostettu mikä on suurin tyhmyys ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömiä oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2020 huhtikuussa
217 000 tuhatta (virhemarginaali +- 21 000).
Työttömiä miehiä oli 120 000. Työttömiä naisia 97 000.
Pitkäaikaistyöttömyys kasvoi.
Yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä oli 67 400 (4300 enemmän kuin edellisvuonna!).
Pitkäaikaistyöttömistä miehiä oli 40 300. Pitkäaikaistyöttömiä naisia oli 27 100.
AVOIMIA TYÖPAIKKOJA on (vuoden ensimmäisellä neljänneksellä) 63 300.
TYÖTTÖMIÄ ( työtä vailla olevia) 217 000.
Lähde : Tilastokeskus - tilastot aiheittain
tilastokeskus.fi/til/atp/index/html
Tilastokeskuksen "tilastot" tehdään puhelinhaastatteluilla, eivät kuvaa todellisuutta. Todellinen tilannekuva löytyy Työ- ja elinkeinoministeriön kuukausittain tekemistä tilastoista. Tilanne huhtikuussa:
Työ- ja elinkeinotoimistoissa oli huhtikuun lopussa yhteensä 433 100 työtöntä työnhakijaa. Se on 203 400 enemmän kuin vuotta aikaisemmin.
https://www.temtyollisyyskatsaus.fi/graph/tkat/tkat.aspx#
Katsaus, pdf:
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162258/TKAT_H…
Avoimet työpaikat: 15974.
https://paikat.te-palvelut.fi/tpt/
Yksinkertainen miinuslasku riittää normaalijärjellä varustetun ihmisen ymmärtämään, että töitä ei ole kaikille.
Tuossa on perää.
Puhelinhaastattelut on yhtä tyhjän kanssa ja mikä mahtaa olla tarkoitus? Kaunistella että kusessa ollaan.
Höpöhöpö, olisit vasta syksyllä kirjoittanut tämän provon niin olisi mennyt läpi.